Kommentti: Amsterdamin verryttely – oikea vai keinotekoinen kriisi?

Kesäkuussa olympiakesänä yli vuoden kilpailukieltoon joutunut Charlotte Dujardin on tehnyt paluuta kouluareenoille viime lokakuusta lähtien. Menetettyään ykköshevosensa Imhotepin hän on kilpaillut varsin harvakseltaan. Tammikuussa Amsterdamissa hän sijoittui tammallaan Alive and Kicking kuudenneksi. Pitkään hän oli lähdössä mukaan meneillään olevaan maailmancupin finaaliin, mutta vetäytyi lopulta.Kun näin korkean profiilin nimi jättäytyy pois, syitä aletaan väistämättä spekuloida. Mediassa vetäytymisen taustaksi arveltiin Amsterdamin maailmancupin osakilpailun verryttelyä ja siitä kuvattua videota. Ranskalainen Collectif pour les Chevaux -ryhmittymä jakoi videon omalla kriittisellä kommentti-infografiikallaan sosiaalisessa mediassa, mikä johti uutisointiin suurilevikkisissä brittilehdissä, kuten The Timesissa ja The Sunissa. Näin noin 15 000 seuraajan someyhteisö sai näkyvyyttä — omilla ehdoillaan.Ryhmittymän mukaan Dujardinin verryttelyssä nähtiin hevosen huonoa kohtelua.Mutta nähtiinkö todella?Lajilta puuttuu tässä kohtaa niin sanottu “virallinen ääni”, ja ilman sitä keskustelu jää yksipuoliseksi, tai oikeastaan lakkaa olemasta keskustelua lainkaan.Britannian ratsastajainliiton mukaan vetäytyminen ei liity Amsterdamin videoon. Liitto ei ole kommentoinut mediakohua, eikä myöskään kattojärjestö FEI ole ottanut asiaan kantaa.Pitäisikö lajin uskaltaa kommentoida asioita, jotka nakertavat sen uskottavuutta? Pitäisikö sen avata ja sanoittaa sitä, mitä verryttelyssä ja radalla todella tapahtuu, vaikka siihen liittyykin somessa riskejä?Hiljaisuus voi olla viesti, ettei kommentoitavaa ole, "koska mitään ei ole tapahtunutkaan". Se voi olla tietoinen päätös olla ruokkimatta kohua. Tai vaihtoehtoisesti se voi kertoa epävarmuudesta: mitä tässä tilanteessa pitäisi sanoa?Moni muu ala olisi vastaavassa tilanteessa turvautunut kriisiviestintään. Kalvavaa kissanhännänvetoa on käyty pitkään, ja se vaikuttaa väistämättä siihen, millaisena yleisö lajin näkee. Samanaikaisesti FEI puuhaa omissa joukoissaan kaikessa hiljaisuudessa uudistuksia lajiin, joka taas antaa signaalin siitä, että lajin ulkopuolelta tuleva kritiikki oli tarpeen. Tilanne on vaikea, koska tulkinta esimerkiksi Amsterdamin tapahtumista vaihtelevat jyrkästi sen mukaan keneltä kysyy. Se, mikä yhden silmissä on normaalia tai jopa laadukasta ratsastusta, näyttäytyy toiselle hevosen niin huonona kohteluna, että se oikeuttaa somekampanjaan.Video on edelleen helposti googletettavissa verkosta. Itse kilpasuoritus puolestaan on katsottavissa tallenteena ClipMyHorsessa.Suomen ainoa nelostason koulutuomari Maria Colliander toimi tuomarina Amsterdamissa kyseisenä päivänä. Hän kertoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että Dujardinin ratsastus radalla oli “siistiä, eleetöntä ja tehokasta”. Vielä pari vuotta sitten Dujardinia pidettiinkin korrektin huippuratsastuksen perikuvana.Myöhemmin Colliander katsoi Hevosurheilu Ratsastuksen pyynnöstä myös verryttelyvideon, eikä nähnyt siinä mitään raskauttavaa.Hän kertoo tavanneensa kyseisen ranskalaisryhmän perustajat pari vuotta sitten International Dressage Officials Clubin tilaisuudessa, jonne heidät oli kutsuttu. Kyse ei siis ole siitä, etteikö ryhmälle annettaisi lajin sisältä tiettyä legitimiteettiä. Colliander toteaa, ettei ole helppo hahmottaa, mihin sellaiseen suuntaan videoiden tekijät pyrkivät, johon laji ei olisi jo valmiiksi matkalla.Tapahtuuko muutos riittävän nopeasti?Se riippuu siitä, keneltä kysyy.

Kommentti: Amsterdamin verryttely – oikea vai keinotekoinen kriisi?

Aiheeseen liittyvää