Kun okseri hypätään väärin päin kilpailualueella, se on turvallisuusriski. Joku olisi voinut loukkaantua. Elämme aikaa, jolloin meillä on systeemi, jossa jäsenyyden lunastaneet voivat ostaa kilpailuluvan ilman konkreettista sääntöihin tutustumista. Se pieninkin pamfletti, kilpailijatiedote nimeltään, tuntuu olevan joillekin turkasen pitkä lukuelämys. Kilpailijatiedotteessa voidaan sanoa, mikä alue kilpailualueella on kielletty hevosilta tai missä sijaitsee ensiapupiste. Nämä, jos mitkä ovat oleellisia tietoja tietää. Sääntöjen pohjalta luodaan yhdenmukaiset, tasapuoliset ja mahdollisimman turvalliset puitteet hevoslajeihin. Säännöt ovat jatkuvan keskustelun aiheena (ainakin SRL:n alaisissa lajikomiteoissa) ja niitä kehitetään ja päivitetään usein. Mikäli emme voi kunnioittaa lajia tutustumalla riittävästi sääntöihin, viuhuvat pian kurinpidolliset karkelot kilpailukentällä. Kilpailija voi saada suullisen varoituksen, keltaisen kortin, sakon tai kilpailusta hylkäämisen. Emme voi myöskään poissulkea onnettomuuden mahdollisuutta. Näistä asioista syntyvä mielipaha oksennetaan usein sosiaaliseen mediaan ”filtteröimättä”. Sääntöjä kehitetään myös hevosen hyvinvoinnin näkökulmasta. Juuri nyt, kun meidän kaikkien pitäisi osallistua takaamaan lajiemme tulevaisuus - nousemmeko tällä pelillä siihen tavoitteeseen? Jos emme kunnioita lajia tutustumalla sääntöihin, emme myöskään arvosta liiemmin kilpailunjärjestäjää - jolla on syytä olettaa, että kilpailijat ovat kilpailusääntöihin tutustuneet. Kilpailusäännöt, yleiset säännöt ja lajisäännöt - nämä monikymmensivuiset tekstit löytyvät Suomen Ratsastajainliiton verkkosivuilta. Pitäisikö niitä referoida Youtube-, TikTok- tai Instagram-videoiksi, en osaa sanoa. Mutta mitä laiskuutemme lukea tekstiä kertoo meidän viitseliäisyydestämme lajien kehittämiseksi ja lajiturvallisuuden hyväksi – puhumattakaan hevosen hyvinvoinnista?Kirjoittaja oli lauantaina "yleismiesjantusena", toimihenkilönä, seuransa järjestämissä ratsastuskilpailuissa. .Kadonneen sääntötuntemuksen metsästys ratsastuskilpailuissa - tuomari nostaa esimerkiksi kielletyt kuolaimet tai turpahihnat
Kun okseri hypätään väärin päin kilpailualueella, se on turvallisuusriski. Joku olisi voinut loukkaantua. Elämme aikaa, jolloin meillä on systeemi, jossa jäsenyyden lunastaneet voivat ostaa kilpailuluvan ilman konkreettista sääntöihin tutustumista. Se pieninkin pamfletti, kilpailijatiedote nimeltään, tuntuu olevan joillekin turkasen pitkä lukuelämys. Kilpailijatiedotteessa voidaan sanoa, mikä alue kilpailualueella on kielletty hevosilta tai missä sijaitsee ensiapupiste. Nämä, jos mitkä ovat oleellisia tietoja tietää. Sääntöjen pohjalta luodaan yhdenmukaiset, tasapuoliset ja mahdollisimman turvalliset puitteet hevoslajeihin. Säännöt ovat jatkuvan keskustelun aiheena (ainakin SRL:n alaisissa lajikomiteoissa) ja niitä kehitetään ja päivitetään usein. Mikäli emme voi kunnioittaa lajia tutustumalla riittävästi sääntöihin, viuhuvat pian kurinpidolliset karkelot kilpailukentällä. Kilpailija voi saada suullisen varoituksen, keltaisen kortin, sakon tai kilpailusta hylkäämisen. Emme voi myöskään poissulkea onnettomuuden mahdollisuutta. Näistä asioista syntyvä mielipaha oksennetaan usein sosiaaliseen mediaan ”filtteröimättä”. Sääntöjä kehitetään myös hevosen hyvinvoinnin näkökulmasta. Juuri nyt, kun meidän kaikkien pitäisi osallistua takaamaan lajiemme tulevaisuus - nousemmeko tällä pelillä siihen tavoitteeseen? Jos emme kunnioita lajia tutustumalla sääntöihin, emme myöskään arvosta liiemmin kilpailunjärjestäjää - jolla on syytä olettaa, että kilpailijat ovat kilpailusääntöihin tutustuneet. Kilpailusäännöt, yleiset säännöt ja lajisäännöt - nämä monikymmensivuiset tekstit löytyvät Suomen Ratsastajainliiton verkkosivuilta. Pitäisikö niitä referoida Youtube-, TikTok- tai Instagram-videoiksi, en osaa sanoa. Mutta mitä laiskuutemme lukea tekstiä kertoo meidän viitseliäisyydestämme lajien kehittämiseksi ja lajiturvallisuuden hyväksi – puhumattakaan hevosen hyvinvoinnista?Kirjoittaja oli lauantaina "yleismiesjantusena", toimihenkilönä, seuransa järjestämissä ratsastuskilpailuissa. .Kadonneen sääntötuntemuksen metsästys ratsastuskilpailuissa - tuomari nostaa esimerkiksi kielletyt kuolaimet tai turpahihnat
