FEI-tuomariporukka on suljettu piiri ja nousu neliportaisen polun läpi on vallitsevan järjestelmän tiukassa hallussa. Kyseessä on systeemi, joka ei ainoastaan ylläpidä itseään – vaan myös valvoo itseään.Kouluratsastus kipuilee lajina eikä näytä löytävän tietään selvemmille vesille. Ei mikään ihme, jos sitä ei nopeasti saa muutettua, sillä systeemi on rakennettu niin, että luonnollinen lopputulema on muutosvastarintaisuus. Moni on todennut, että kouluratsastuksen ratkaisu piilee tuomaritoiminnassa, sillä tuomarit valvovat sitä, miten sääntöjä radalla noudatetaan. FEI:n tuomarikoulutuksessa tie ylimmäksi, 4-tason, tuomariksi vaatii hyvät välit kaikkiin, erityisesti kattojärjestö FEI:hin itseensä ja muihin korkea-arvoisiin tuomareihin. Sen lisäksi, että tarvitaan tietty määrä tuomarointeja 4 tähden GP-luokissa, tarvitaan myös JSP:n suositus.JSP eli judges supervisory panel on joissakin isoimmissa kilpailuissa mukana oleva tuomareiden ylituomariporukka, jolla on ainoana valtuudet korjata "väärin mennyttä" pisteytystä. Esimerkiksi merkittävä poikkeama kollegojen pisteytyksestä voi olla syy. JSP:hen kuuluu vain FEI:n nimeämiä henkilöitä.Miten todennäköistä on, että mankelin läpi pääsee uutta ajattelua – varsinkin jos poikkeavat näkemykset vaarantavat urakehityksen? Säilyvätkö välit kollegoihin ja JSP:ään, jos on tuomaroinneissaan säännöllisesti se yksi, joka näkee eri lailla kuin muut? Jos järjestelmä ei palkitse objektiivisuudesta, kannattaako olla objektiivinen? Ei ihme, jos on päässyt syntymään sellainen kuva, että koulutuomari ei pelkää mitään eikä ketään niin paljon, kuin toista koulutuomaria.Tämä on tuhannen taalan kysymys, sillä kuten Kyra Kyrklund totesi FEI:n urheilufoorumin alla: "Joskus se yksi tuomari, joka näkee toisin kuin muut, voi olla oikeassa." Voin vakuuttaa, että monet ratsastajat ovat ilmaisseet tämän asian Kyrklundia paljon suoremminkin. Se olisikin melko fresh, jos neljän tuomarin pisteet korjattaisiin joskus sen ainoana oikeassa olleen mukaisiksi, mutta en tiedä, onko näin koskaan käynyt. Missä vain on joukko ihmisiä vallan kahvassa, on ryhmäpaineita ja sisäpiirihierarkioita. On inhimillistä, että muutos on aina uhka vallitsevalle establishmentille. Kannattaa tuntea historiansa. Vuonna 2024 Pariisissa kultamitalin voitti ratsukko, jossa hevonen työnsi kielensä ulos suusta, eikä vain vähän. Vuonna 2002 Salt Lake Cityssä kultamitalin saanut luistelija horjahti hypyn alastulossa. Taitoluistelussa syntyi Salt Laken jälkeen tuomariskandaali, joka johti arvostelujärjestelmän täydelliseen muutokseen: lajissa siirryttiin anonyymiin pisteytykseen ja tarkemmin määriteltyihin kriteereihin. Tuomaripisteiden ja arvioiden anonyymiys olisi kouluratsastukseen tervetullut ja teknisesti helposti käyttöön otettavissa oleva nopea lisä, joka tekisi eri mieltä olemisen teknisesti mahdolliseksi. Kaivattua ulkopuolista asiantuntijanäkemystä saataisiin vaikkapa eläinten käyttäytymistieteen tohtoreiden Andrew McLeanin ja Paul McGreevyn valitsemasta henkilöstä, joka tarkkailisi suoritusta omasta tulokulmastaan ja hänen pisteensä lisättäisiin riittävän suurella kertoimella kokonaispisteisiin.
FEI-tuomariporukka on suljettu piiri ja nousu neliportaisen polun läpi on vallitsevan järjestelmän tiukassa hallussa. Kyseessä on systeemi, joka ei ainoastaan ylläpidä itseään – vaan myös valvoo itseään.Kouluratsastus kipuilee lajina eikä näytä löytävän tietään selvemmille vesille. Ei mikään ihme, jos sitä ei nopeasti saa muutettua, sillä systeemi on rakennettu niin, että luonnollinen lopputulema on muutosvastarintaisuus. Moni on todennut, että kouluratsastuksen ratkaisu piilee tuomaritoiminnassa, sillä tuomarit valvovat sitä, miten sääntöjä radalla noudatetaan. FEI:n tuomarikoulutuksessa tie ylimmäksi, 4-tason, tuomariksi vaatii hyvät välit kaikkiin, erityisesti kattojärjestö FEI:hin itseensä ja muihin korkea-arvoisiin tuomareihin. Sen lisäksi, että tarvitaan tietty määrä tuomarointeja 4 tähden GP-luokissa, tarvitaan myös JSP:n suositus.JSP eli judges supervisory panel on joissakin isoimmissa kilpailuissa mukana oleva tuomareiden ylituomariporukka, jolla on ainoana valtuudet korjata "väärin mennyttä" pisteytystä. Esimerkiksi merkittävä poikkeama kollegojen pisteytyksestä voi olla syy. JSP:hen kuuluu vain FEI:n nimeämiä henkilöitä.Miten todennäköistä on, että mankelin läpi pääsee uutta ajattelua – varsinkin jos poikkeavat näkemykset vaarantavat urakehityksen? Säilyvätkö välit kollegoihin ja JSP:ään, jos on tuomaroinneissaan säännöllisesti se yksi, joka näkee eri lailla kuin muut? Jos järjestelmä ei palkitse objektiivisuudesta, kannattaako olla objektiivinen? Ei ihme, jos on päässyt syntymään sellainen kuva, että koulutuomari ei pelkää mitään eikä ketään niin paljon, kuin toista koulutuomaria.Tämä on tuhannen taalan kysymys, sillä kuten Kyra Kyrklund totesi FEI:n urheilufoorumin alla: "Joskus se yksi tuomari, joka näkee toisin kuin muut, voi olla oikeassa." Voin vakuuttaa, että monet ratsastajat ovat ilmaisseet tämän asian Kyrklundia paljon suoremminkin. Se olisikin melko fresh, jos neljän tuomarin pisteet korjattaisiin joskus sen ainoana oikeassa olleen mukaisiksi, mutta en tiedä, onko näin koskaan käynyt. Missä vain on joukko ihmisiä vallan kahvassa, on ryhmäpaineita ja sisäpiirihierarkioita. On inhimillistä, että muutos on aina uhka vallitsevalle establishmentille. Kannattaa tuntea historiansa. Vuonna 2024 Pariisissa kultamitalin voitti ratsukko, jossa hevonen työnsi kielensä ulos suusta, eikä vain vähän. Vuonna 2002 Salt Lake Cityssä kultamitalin saanut luistelija horjahti hypyn alastulossa. Taitoluistelussa syntyi Salt Laken jälkeen tuomariskandaali, joka johti arvostelujärjestelmän täydelliseen muutokseen: lajissa siirryttiin anonyymiin pisteytykseen ja tarkemmin määriteltyihin kriteereihin. Tuomaripisteiden ja arvioiden anonyymiys olisi kouluratsastukseen tervetullut ja teknisesti helposti käyttöön otettavissa oleva nopea lisä, joka tekisi eri mieltä olemisen teknisesti mahdolliseksi. Kaivattua ulkopuolista asiantuntijanäkemystä saataisiin vaikkapa eläinten käyttäytymistieteen tohtoreiden Andrew McLeanin ja Paul McGreevyn valitsemasta henkilöstä, joka tarkkailisi suoritusta omasta tulokulmastaan ja hänen pisteensä lisättäisiin riittävän suurella kertoimella kokonaispisteisiin.
