Pariisin kouluratsastus oli suomalaisittain upea kokemus, kiitos Emma Kanervan, joka näytti mikä voima on vuosikausien korrektissa ratsastuksessa ja kärsivällisessä hevosen rakentamisessa osaavan valmentajan silmän alla.Mutta se ei estä pistämässä merkille sitä, että kouluratsastuksessa vallitsee nyt suuri hämmennys. Siniset kielet olivat hiipineet olympiaradoille myös Pariisissa. Ruotsalaisratsastaja ei saanut ehkä niin hyviä pisteitä, kuin odotti, mutta emme tiedä, aiheutuiko lievä vähennys pisteissä kielestä. Koska ei sitä missään kerrottu. Yleisö ei saanut kuulla mitään selitystä, näki vain somessa sinikielikuvat. Tietääkö ratsastaja itsekään? Ja miten on -arvostelulajissakaan- mahdollista, että kultamitalin voittaa ratsukko, jossa hevonen aivan selvästi, ja useaan otteeseen heittää kieltä?Eikö sinne tuomarikoppiin näe?Hei, kuka tätä johtaa? Jotakin täytyy tehdä.Juteltiin kollegan kanssa, että some on jotenkin oudosti täyttynyt pusukuvista. Kuka milloinkin halaamassa ja pussaamassa hevostaan. Eihän siinä mitään pahaa, mutta häiritsevä tunne syntyy siitä, että samaan aikaan jotakin kipeästi ja kiusallisesti puuttuu: FEI:n ulostulo viime aikaisissa kohuissa. Vai voiko puhua enää edes "viime ajoista", sillä kohuja on ollut yksi toisensa perään jo kauan. Ilman, että kukaan sellainen, jonka täytyisi virallisesti puhua lajin puolesta, sanoo mitään.On varmasti, kuten Pariisissa eräskin pitkän linjan hollantilainen kouluratsastusvaikuttaja totesi, FEI on paniikissa. Ja paniikissa ei ajatella selvästi.Kuvien mahti on suuri ja me elämme kuvien maailmassa. Mutta rajansa kaikella. Nyt pitäisi ihan oikeasti miettiä, millä asialla on kiire, mikä on tärkeää, ja mikä vähemmän tärkeää. Ja mikä on edes sopivaa missäkin asiayhteydessä!Mieleen nousee Pohjois-Korean propagandatoimiston maailmalle muutama vuosi sitten toimittamat kuvat Kim Jong-unista valkoisella hevosella. Muistatteko? Ne, joissa hän ratsastaa ilman satulavyötä, hiukset hulmuten, pyhälle talviselle vuorelle. Eikä satula luisunut selästä. Jotain niiden kuvien avulla haluttiin omille joukoille ja muulle maailmalle kertoa. Tiedä häntä, menikö perille.Kollegan tuttu, kouluratsastaja, oli todennut miettivänsä vakavasti pusukuvien postaamisen aloittamista, sillä on hyvin mahdollista, että tuomareihin ne vaikuttavat.
Pariisin kouluratsastus oli suomalaisittain upea kokemus, kiitos Emma Kanervan, joka näytti mikä voima on vuosikausien korrektissa ratsastuksessa ja kärsivällisessä hevosen rakentamisessa osaavan valmentajan silmän alla.Mutta se ei estä pistämässä merkille sitä, että kouluratsastuksessa vallitsee nyt suuri hämmennys. Siniset kielet olivat hiipineet olympiaradoille myös Pariisissa. Ruotsalaisratsastaja ei saanut ehkä niin hyviä pisteitä, kuin odotti, mutta emme tiedä, aiheutuiko lievä vähennys pisteissä kielestä. Koska ei sitä missään kerrottu. Yleisö ei saanut kuulla mitään selitystä, näki vain somessa sinikielikuvat. Tietääkö ratsastaja itsekään? Ja miten on -arvostelulajissakaan- mahdollista, että kultamitalin voittaa ratsukko, jossa hevonen aivan selvästi, ja useaan otteeseen heittää kieltä?Eikö sinne tuomarikoppiin näe?Hei, kuka tätä johtaa? Jotakin täytyy tehdä.Juteltiin kollegan kanssa, että some on jotenkin oudosti täyttynyt pusukuvista. Kuka milloinkin halaamassa ja pussaamassa hevostaan. Eihän siinä mitään pahaa, mutta häiritsevä tunne syntyy siitä, että samaan aikaan jotakin kipeästi ja kiusallisesti puuttuu: FEI:n ulostulo viime aikaisissa kohuissa. Vai voiko puhua enää edes "viime ajoista", sillä kohuja on ollut yksi toisensa perään jo kauan. Ilman, että kukaan sellainen, jonka täytyisi virallisesti puhua lajin puolesta, sanoo mitään.On varmasti, kuten Pariisissa eräskin pitkän linjan hollantilainen kouluratsastusvaikuttaja totesi, FEI on paniikissa. Ja paniikissa ei ajatella selvästi.Kuvien mahti on suuri ja me elämme kuvien maailmassa. Mutta rajansa kaikella. Nyt pitäisi ihan oikeasti miettiä, millä asialla on kiire, mikä on tärkeää, ja mikä vähemmän tärkeää. Ja mikä on edes sopivaa missäkin asiayhteydessä!Mieleen nousee Pohjois-Korean propagandatoimiston maailmalle muutama vuosi sitten toimittamat kuvat Kim Jong-unista valkoisella hevosella. Muistatteko? Ne, joissa hän ratsastaa ilman satulavyötä, hiukset hulmuten, pyhälle talviselle vuorelle. Eikä satula luisunut selästä. Jotain niiden kuvien avulla haluttiin omille joukoille ja muulle maailmalle kertoa. Tiedä häntä, menikö perille.Kollegan tuttu, kouluratsastaja, oli todennut miettivänsä vakavasti pusukuvien postaamisen aloittamista, sillä on hyvin mahdollista, että tuomareihin ne vaikuttavat.
