Hän oli valinnut miltei pahimmat mahdolliset sanat. Vertaus tanssiviin karhuihin on paitsi kiusallinen, myös todella vaarallinen tämän päivän maailmassa, jossa ihmiset yhä useammin suhtautuvat negatiivisesti miltei mihin tahansa eläinten käyttöön. Tuskin Kjaergard, entinen kilparatsastaja, vahingossa sanansa valitsi. Toinen sana, joka särähti dokumentissa korvaan oli 'ratsutehdas'.Kouluratsastuksessa on perinteisesti aina vierastettu 'sirkushevosratsastusta' ja annettu ymmärtää, että oikea kouluratsastus on jotakin parempaa. Lajin viesti on, että kouluratsastus on taidolla ja ajan kanssa rakennettua yhteistyötä ja harmoniaa, jonka takana vaikuttaa ihmisen ja hevosen vuosituhantinen yhteinen taival, osaaminen ja hiljainen tieto. Sillä ei ole mitään tekemistä piiskan tahtiin sätkivän karhun kanssa. Helgstrand-dokumentti ei todellakaan paranna mielikuvaa saati auta mainehallinnassa. Vielä pahempi mielikuva olisi enää tehdas, jossa jollain lailla liukuhihnalta tuotettaisiin sirkuksen tarpeisiin näitä tanssivia karhuja. Kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n brändityöryhmällä on tekemistä. Ehkä sääntötyöryhmälläkin? Mitä pitäisi tehdä ja miten? Se herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten aggressiivisen ratsastamisen ja kaikenlaisen pikakouluttamisen tehokkaimmin saisi kitkettyä lajista?Pitäisikö lajia säännöin ja tuomaritoiminnalla aiempaa tiukemmin ohjata kaidalle tielle niin kauan, kun on vielä aikaa tehdä se? Mitä koulutuomari näkee radan reunalta ja miten näkemäänsä suhtautuu? Entä mitä kaikkea voitaisiin nähdä kuolaintarkastuksessa luokan jälkeen, jos haluttaisiin?
Hän oli valinnut miltei pahimmat mahdolliset sanat. Vertaus tanssiviin karhuihin on paitsi kiusallinen, myös todella vaarallinen tämän päivän maailmassa, jossa ihmiset yhä useammin suhtautuvat negatiivisesti miltei mihin tahansa eläinten käyttöön. Tuskin Kjaergard, entinen kilparatsastaja, vahingossa sanansa valitsi. Toinen sana, joka särähti dokumentissa korvaan oli 'ratsutehdas'.Kouluratsastuksessa on perinteisesti aina vierastettu 'sirkushevosratsastusta' ja annettu ymmärtää, että oikea kouluratsastus on jotakin parempaa. Lajin viesti on, että kouluratsastus on taidolla ja ajan kanssa rakennettua yhteistyötä ja harmoniaa, jonka takana vaikuttaa ihmisen ja hevosen vuosituhantinen yhteinen taival, osaaminen ja hiljainen tieto. Sillä ei ole mitään tekemistä piiskan tahtiin sätkivän karhun kanssa. Helgstrand-dokumentti ei todellakaan paranna mielikuvaa saati auta mainehallinnassa. Vielä pahempi mielikuva olisi enää tehdas, jossa jollain lailla liukuhihnalta tuotettaisiin sirkuksen tarpeisiin näitä tanssivia karhuja. Kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n brändityöryhmällä on tekemistä. Ehkä sääntötyöryhmälläkin? Mitä pitäisi tehdä ja miten? Se herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten aggressiivisen ratsastamisen ja kaikenlaisen pikakouluttamisen tehokkaimmin saisi kitkettyä lajista?Pitäisikö lajia säännöin ja tuomaritoiminnalla aiempaa tiukemmin ohjata kaidalle tielle niin kauan, kun on vielä aikaa tehdä se? Mitä koulutuomari näkee radan reunalta ja miten näkemäänsä suhtautuu? Entä mitä kaikkea voitaisiin nähdä kuolaintarkastuksessa luokan jälkeen, jos haluttaisiin?