”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, kuuluu vanha sanonta. Nyt tämä vanhan kansan viisaus heräsi henkiin, kun SRL:n vastuuhenkilöiden valintaprosessien läpinäkyvyys katosi jonnekin kokouspöytäkirjojen uumeniin. Pistettiin mutkia suoraksi – ei lähtenyt toimimaan. Entä nyt? Kenttäratsastuksessa on ajauduttu umpikujaan. Tilanne ei ole kiva kenellekään.Ihminen on erehtyväinen, ja me kaikki teemme virheitä. Kyse ei ole tästä, tai oikeastaan juuri tästä on kyse. Siksi järjestelmä on rakennettava siten, että yksittäinen ihminen eikä pieni ryhmäkään voi tehdä ratkaisuja yksin, eikä ainakaan jättämättä jälkeä. Dokumentoinnin tärkeys. Järjestelmän tehtävä on suojata sekä päätöksenteon kohteita että päätösten tekijöitä. Löytyykö tieto, mitkä kriteerit painoivat maajoukkuekapteenien valinnoissa? Tätä asiaa on jäsenistössäkin mietitty, josta kertoo se, että valinta-asiaa viime syyskokouksessa lajiliitolta kirjallisestikin penättiin.Asian ymmärtämistä helpottaa, kun oivaltaa, että maajoukkueväki on pestissään ratsastajia varten, ei liiton sport officea varten. Ja että liiton sport officekin on olemassa ratsastajia varten, ei pelkästä olemassa olemisen tarpeesta.Ratsastajat ovat laittaneet lajiin aikansa, osaamisensa ja rahansa. Elämänsä. He lähtevät kisoihin tekemään tulosta, eivät kouluttamaan tehtäväänsä kasvavaa kapteenia. Usein he lähtevät kisoihin omalla kustannuksellaan. Jokainen kilpailu on ison panostuksen takana, ja kuten lajissa niin hyvin tiedetään, jokainen kilpailu voi olla myös jonkun hevosen viimeinen. Pitäisikö tässä vaiheessa alkaa etsiä syyllisiä? Lajiliittojargoneissa muistetaan usein korostaa ”työrauhaa” ja sitä, että on katsottava eteenpäin, taaksepäin katsominen kun ei ole "rakentavaa". Mutta pitää myös oppia. Peiliin katsominen on aina ihmiselle terveellistä, joskus taustapeiliinkin..Kenttäratsastuksen huippu-urheilu solmussa – maajoukkueratsastajat vaativat SRL:n urheilujohdolta muutosta: ”Näin ei voi jatkua”
