”Voisiko kuvitella sellaista kuvataiteen opiskelijaa, joka ei tietäisi mitään taidehistoriasta? Voisiko opiskella musiikin teoriaa tietämättä mitään suurista säveltäjistä tai heidän teoksistaan? Vastaavanlaisessa asemassa ovat kuitenkin useimmat ratsastajat”.Denis Bogros Bogros-sitaatti on Alain Fabren kirjoituksesta Retkiä ratsastuksen historiaan, joka on julkaistu Hevoset ja ratsastus-lehdessö vuonna 2001.Miten klassisen ratsastuksen mestarit ovat aiemmin ratkaisseet hevosen koulutuksessa esiintyvät haasteet? Aikojen saatossa hevosten jalostus ja koulutus ovat toki kehittyneet. Periaatteet ja luonnonlait, joiden mukaan hevosen ja ihmisen keho toimivat, ovat kuitenkin pysyneet vuosisatojen ajan samana.Muutama yksityiskohta paljastaa, onko luonnonlakeja kunnioitettu hevosen koulutuksessa. Kootulla hevosella etenkin turvan ja niskan oikeaoppinen asento sekä tuntuman keveys ja hevosen kehon rentous toimivat todisteina käytettyjen menetelmien eettisyydestä: hevosta ei ole silloin vedetty kädellä, työnnetty kovilla pohkeilla kättä vasten taikka saatu jännittymään voiman käytöllä. Sen sijaan hevonen näyttää ylväältä, ja seuraavat tunnusmerkit ovat nähtävissä: · Pysähdyksessä: tulevatko hevosen takajalat vatsan alle lähestyen etujalkoja, kantaako hevonen niskansa heti korvien takaa korkeimpana kohtana ja pysyykö turpa luotiviivan edessä.· Lisätyssä ravissa: pysyykö turpa luotiviivan edessä ja ojentuvatko diagonaaliset jalkaparit lähes yhtä paljon.· Kootuissa askellajeissa: nouseeko etuosa ylös ja keveneekö hevonen edestä tuntumalle, koska kokoamisessa hevosen liikkeen pitäisi ohjautua enemmän ylöspäin kuin eteenpäin.· Piaffissa: laskeeko hevosen takaosa, pysyykö liikkeessä siihen vaadittava eteenpäinpyrkimys, joka näkyy mm. ratsastajan eleettömyytenä. Onko niska korkeimpana kohtana ja pysyykö turpa luotiviivan edessä.· Istunta: Kuunteleeko ratsastaja istunnallaan rennosti ja eleettömästi hevosta. Tällöin katsojalle välittyy tunne harmonisesta yhteistyöstä ratsastajan ja hevosen välillä.· Tuntuman keveys ja hevosen kehon rentous: Tuntuma on kevyt: hevosta ei tarvitse kannatella käsillä. Kireä tuntuma aiheuttaa jännityksiä hevosen kehoon.Joillakin hevosilla on sellainen rakenne, ettei korvien takana sijaitseva niska nousekaan korkeimmaksi kohdaksi, vaan korkein kohta jää aavistuksen taaemmas kaulaan. Tässäkin tapauksessa kootun hevosen turpa kuitenkin pysyy luotiviivan edessä.Minkä takia turvan ylipäänsä pitäisi olla luotiviivan edessä? Luotilinjan takana kulkevan hevosen näkökenttä heikkenee ja hengitys vaikeutuu. Kaulan ja niskan luonnoton asento luo jännityksen lantioon ja sitä kautta vaikeuttaa hevosen kykyä liikkua rennosti koko kehoaan käyttäen. Tällöin hevosen on lähes mahdoton pyöristää selkänsä ja nostaa etuosansa ylös.Kaulan, niskan ja turvan asento on lopputulos takaosan työntö- ja kantovoimasta sekä selän pyöreydestä. Kun hevosen lantio on jännitteistä vapaa, se tulee automaattisesti alle. Tästä syntyy noste koko hevosen kehoon, mikä mahdollistaa hevosen kokoamisen. Selkä pyöristyy ja etuosa ryhdistäytyy, koska hevonen kantaa enemmän liikettä takaosallaan. Niska nousee ylös ja turpa aukeaa luotilinjan eteen.Vauhdilla voidaan aikaansaada näyttävyyttä, mutta saadaanko sillä hevonen kantamaan itsensä, jotta sen etuosa kevenisi ja nousisi ylös? Kun hevonen kantaa itsensä, se kuormittaa itseään tasapainoisesti, jolloin jännityksiä ja kuormituksen aiheuttamia rasitusvammoja ei synny niin helposti. Tämä on terve tapa ratsastaa, sillä hevonen käyttää itseään kokonaisvaltaisesti.Klassisessa ratsastuksessa hevosta vahvistetaan hitaiden liikkeiden kautta. Jokaisen ratsukon yksilöllisiin kehollisiin haasteisiin löytyy sopivia harjoitteita, joilla hevonen vahvistetaan kantamaan itsensä ja ratsastaja harmonisessa tasapainossa.Mitä tämä vaatii ratsastajalta? Istunnan, jossa hevosen tasapainopiste on linjattu ratsastajan tasapainopisteen alle. Kädet ovat kevyet ja kuuntelevat antaen tilaa hevoselle.On syytä tuoda esiin myös kadenssin merkitys (kadenssilla tarkoitetaan askelpituuden ja impulssin yhdistelmää). Ratsastajan kulloinkin valitsema kadenssi vaikuttaa siihen, liikkuuko hevonen tasapainopisteensä edessä, jolloin seurauksena on jännittyneisyys: paino on etuosalla, selkä ei pyöristy tarpeeksi ja turpa jää luotiviivan taakse. Vai liikkuuko hevonen oman tasapainopisteensä päällä, jolloin takaosan työntö ja kantovoima toimivat optimaalisesti tukien tasapainopisteen päällä pysymistä. Tällöin etuosa nousee, kokoamisliike suuntautuu ylöspäin ja ratsastajan on helppo ratsastaa kevyellä tuntumalla.Lopputuloksena on hymyilevä hevonen ̶ ja ratsastaja.Soile Kokko Kirjoittaja on ratsastuksenopettaja, joka on opiskellut klassista ratsastusta Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Hän on ammentanut viimeisen tunnetun klassisen ratsastuksen mestarin Nuno Oliveiran viisautta ja oppia Catherine Laurentyn opetuksessa. Koonnut laajan klassisen ratsastuksen kirjaston. Opettanut 20 vuoden ajan eri tasoisia ratsastajia kilparatsastajista harrastajiin sekä hevosten kuntouttajiin. Lisätietoja: www.gracefulriding.net
”Voisiko kuvitella sellaista kuvataiteen opiskelijaa, joka ei tietäisi mitään taidehistoriasta? Voisiko opiskella musiikin teoriaa tietämättä mitään suurista säveltäjistä tai heidän teoksistaan? Vastaavanlaisessa asemassa ovat kuitenkin useimmat ratsastajat”.Denis Bogros Bogros-sitaatti on Alain Fabren kirjoituksesta Retkiä ratsastuksen historiaan, joka on julkaistu Hevoset ja ratsastus-lehdessö vuonna 2001.Miten klassisen ratsastuksen mestarit ovat aiemmin ratkaisseet hevosen koulutuksessa esiintyvät haasteet? Aikojen saatossa hevosten jalostus ja koulutus ovat toki kehittyneet. Periaatteet ja luonnonlait, joiden mukaan hevosen ja ihmisen keho toimivat, ovat kuitenkin pysyneet vuosisatojen ajan samana.Muutama yksityiskohta paljastaa, onko luonnonlakeja kunnioitettu hevosen koulutuksessa. Kootulla hevosella etenkin turvan ja niskan oikeaoppinen asento sekä tuntuman keveys ja hevosen kehon rentous toimivat todisteina käytettyjen menetelmien eettisyydestä: hevosta ei ole silloin vedetty kädellä, työnnetty kovilla pohkeilla kättä vasten taikka saatu jännittymään voiman käytöllä. Sen sijaan hevonen näyttää ylväältä, ja seuraavat tunnusmerkit ovat nähtävissä: · Pysähdyksessä: tulevatko hevosen takajalat vatsan alle lähestyen etujalkoja, kantaako hevonen niskansa heti korvien takaa korkeimpana kohtana ja pysyykö turpa luotiviivan edessä.· Lisätyssä ravissa: pysyykö turpa luotiviivan edessä ja ojentuvatko diagonaaliset jalkaparit lähes yhtä paljon.· Kootuissa askellajeissa: nouseeko etuosa ylös ja keveneekö hevonen edestä tuntumalle, koska kokoamisessa hevosen liikkeen pitäisi ohjautua enemmän ylöspäin kuin eteenpäin.· Piaffissa: laskeeko hevosen takaosa, pysyykö liikkeessä siihen vaadittava eteenpäinpyrkimys, joka näkyy mm. ratsastajan eleettömyytenä. Onko niska korkeimpana kohtana ja pysyykö turpa luotiviivan edessä.· Istunta: Kuunteleeko ratsastaja istunnallaan rennosti ja eleettömästi hevosta. Tällöin katsojalle välittyy tunne harmonisesta yhteistyöstä ratsastajan ja hevosen välillä.· Tuntuman keveys ja hevosen kehon rentous: Tuntuma on kevyt: hevosta ei tarvitse kannatella käsillä. Kireä tuntuma aiheuttaa jännityksiä hevosen kehoon.Joillakin hevosilla on sellainen rakenne, ettei korvien takana sijaitseva niska nousekaan korkeimmaksi kohdaksi, vaan korkein kohta jää aavistuksen taaemmas kaulaan. Tässäkin tapauksessa kootun hevosen turpa kuitenkin pysyy luotiviivan edessä.Minkä takia turvan ylipäänsä pitäisi olla luotiviivan edessä? Luotilinjan takana kulkevan hevosen näkökenttä heikkenee ja hengitys vaikeutuu. Kaulan ja niskan luonnoton asento luo jännityksen lantioon ja sitä kautta vaikeuttaa hevosen kykyä liikkua rennosti koko kehoaan käyttäen. Tällöin hevosen on lähes mahdoton pyöristää selkänsä ja nostaa etuosansa ylös.Kaulan, niskan ja turvan asento on lopputulos takaosan työntö- ja kantovoimasta sekä selän pyöreydestä. Kun hevosen lantio on jännitteistä vapaa, se tulee automaattisesti alle. Tästä syntyy noste koko hevosen kehoon, mikä mahdollistaa hevosen kokoamisen. Selkä pyöristyy ja etuosa ryhdistäytyy, koska hevonen kantaa enemmän liikettä takaosallaan. Niska nousee ylös ja turpa aukeaa luotilinjan eteen.Vauhdilla voidaan aikaansaada näyttävyyttä, mutta saadaanko sillä hevonen kantamaan itsensä, jotta sen etuosa kevenisi ja nousisi ylös? Kun hevonen kantaa itsensä, se kuormittaa itseään tasapainoisesti, jolloin jännityksiä ja kuormituksen aiheuttamia rasitusvammoja ei synny niin helposti. Tämä on terve tapa ratsastaa, sillä hevonen käyttää itseään kokonaisvaltaisesti.Klassisessa ratsastuksessa hevosta vahvistetaan hitaiden liikkeiden kautta. Jokaisen ratsukon yksilöllisiin kehollisiin haasteisiin löytyy sopivia harjoitteita, joilla hevonen vahvistetaan kantamaan itsensä ja ratsastaja harmonisessa tasapainossa.Mitä tämä vaatii ratsastajalta? Istunnan, jossa hevosen tasapainopiste on linjattu ratsastajan tasapainopisteen alle. Kädet ovat kevyet ja kuuntelevat antaen tilaa hevoselle.On syytä tuoda esiin myös kadenssin merkitys (kadenssilla tarkoitetaan askelpituuden ja impulssin yhdistelmää). Ratsastajan kulloinkin valitsema kadenssi vaikuttaa siihen, liikkuuko hevonen tasapainopisteensä edessä, jolloin seurauksena on jännittyneisyys: paino on etuosalla, selkä ei pyöristy tarpeeksi ja turpa jää luotiviivan taakse. Vai liikkuuko hevonen oman tasapainopisteensä päällä, jolloin takaosan työntö ja kantovoima toimivat optimaalisesti tukien tasapainopisteen päällä pysymistä. Tällöin etuosa nousee, kokoamisliike suuntautuu ylöspäin ja ratsastajan on helppo ratsastaa kevyellä tuntumalla.Lopputuloksena on hymyilevä hevonen ̶ ja ratsastaja.Soile Kokko Kirjoittaja on ratsastuksenopettaja, joka on opiskellut klassista ratsastusta Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Hän on ammentanut viimeisen tunnetun klassisen ratsastuksen mestarin Nuno Oliveiran viisautta ja oppia Catherine Laurentyn opetuksessa. Koonnut laajan klassisen ratsastuksen kirjaston. Opettanut 20 vuoden ajan eri tasoisia ratsastajia kilparatsastajista harrastajiin sekä hevosten kuntouttajiin. Lisätietoja: www.gracefulriding.net