FEI kertoo hankkineensa käyttöönsä Threat Matrix - palvelun, jonka tarkoituksena on seurata verkkokeskusteluja, tunnistaa mahdollisia uhkia ja auttaa puuttumaan haitalliseksi arvioituun sisältöön MM-kilpailuissa. Kyse on tekoälypohjaisesta seurannasta, analyysistä ja uhkien arvioinnista. Varmaankin melkoisen hintavasta sellaisesta. Threat Matrix is everywhere.Tarvitseeko laji tätä?Matrix-elokuvan hengessä (anteeksi, mutta kyllähän tämä nyt vaan oli ihan pakko): otetaanko sininen pilleri ja jatketaan uskomista siihen, että järjestelmä toimii? Vai otetaanko punainen pilleri ja katsotaan sitä todellisuutta, joka ei katoa sillä, että siitä ei haluta puhua?Toisin kuin vaikkapa ammattijalkapallossa, ratsastuksessa someyleisön mielenkiinto ei niinkään kohdistu ihmisurheilijoihin sinänsä, vaan siihen, miten heidän mielletään kohtelevan hevosiaan. Se kun ei enää riitä, että Instagramissa ja ties missä omissa kanavissa vakuuttelee sitä ja tätä, jos radalla kuitenkin tekee tuota.FEI:n vahvuus on sen ongelma. Ikivanhassa lajissa on ikivanhan lajin hienoudet ja ongelmat, mutta hevosen kohdalla ei oikein osata päättää, onko se hikoileva ja raju superatleetti vai "vähän höpsö labbis". Näistä lähtökohdista lajia sitten pitäisi trimmata nykypäivään sopivaksi ilman, että se muuttuu joksikin aivan toiseksi.Kun kisapaikalla tapahtuu vakava onnettomuus ja hevonen kuolee, FEI on tehokas ja nopea reagoimaan: tapahtumapaikan ja yleisön väliin nousee sekunneissa katseet estävä sermi. Ja sitten joko lopetetaan siltä päivältä tai jatketaan hetken päästä. Ei ehkä tulla ajatelleeksi, että käytännön tarpeeseen syntynyt ratkaisu kertoo kaikille – myös niille, jotka eivät etsi syyllisiä – että nyt tapahtuu jotain sellaista, joka vaatii näkymän sulkemisen.Silloin herää väistämättä myös toinen kysymys. Mutta sitä olennaisinta kysymystä – saako näin olla – FEI ei kuitenkaan esitä. Aivan ymmärrettävästi, sillä kyse ei ole yksinkertaisesta kysymyksestä.Laji kuitenkin on jo tämän kysymyksen edessä: millä hinnalla hevosia saa käyttää urheilussa? Siksi on yhä oudompaa, että kaikista kysymyksistä juuri tätä kaikkein tärkeintä ei oteta haltuun. Kannattaisihan sitä varmaan ainakin yrittää? Ei tietenkään miten tahansa. Eikä todellakaan kenen tahansa somepölisijän suulla. Mistä laji saisi oman David Attenboroughinsa, henkilön, jonka asiantuntemusta ei kiistä kukaan ja joka osaisi rauhallisesti ja uskottavasti kertoa, miksi hevosten kanssa tehdään mitä tehdään. Sitä odotellessa, miten Threat Matrix luokittelee someäläkän, joka nousee videosta, jolla stewardi näyttää yrittävän tunkea turparemmin alle kireysmittaria, mutta luovuttaa ja pään nyökkäyksestä päätellen antaa ratsukon mennä?Kysymyshän ei ole vain, kuka valvoo keskustelua, vaan kuka määrittelee keskustelun rajat. Mikä on haitallista sisältöä – ja mikä on vaikea mutta tarpeellinen kysymys?
