Paula Rintamaa kirjotti muutama viikko sitten kolumnissaan: ”Usko unelmiisi! Ja: sinusta voi tulla mitä vain! Näinhän meidän nuorille nykyään vakuutellaan. Jäitä hattuun ja jotain rajaa siihen, mitä uskottelee nuorelle ihmiselle! Realistia hirvittää kuunnella näitä juttuja. Ei se pelkkä usko unelmiin auta. Tarinat siitä, kuinka köyhä, mutta lahjakas tyttö ahkeruudella raivaa tiensä huipulle, ovat vain satuja.”.Ikuisena haaveilijana uskallan olla Paulan kanssa eri mieltä. .Haaveet ja unelmat ovat useimmille meistä todella tärkeitä..Haaveet ja unelmat ovat yksi syy siihen, miksi me hevosihmiset jaksamme päivästä toiseen ajaa tallille. Lähdemme säässä kuin säässä, oli kesä tai talvi. Jaksamme kuraa, kylmyyttä, itikoita, jopa riviä! Haluamme oppia, tulla yhä paremmiksi ratsastajiksi. Unelmoimme kuka olympialaisista, kuka siitä, että pystyy seurakisoissa ratsastamaan maahan kaivettujen puomien yli. Haaveissa saattaa siintää ratsastusvaellus Unkarin pustalla. Osaomistamme ravihevosia unelmoidessamme ravikuninkuudesta tai -kuningattaruudesta tai vain saadaksemme olla pienellä panoksella mukana tukemassa jonkun muun suurta unelmaa..Mikä estää meitä unelmoimasta ja haaveilemasta? Mikään ei saisi estää, mutta usein törmää ajatukseen, että jospa nyt vain keskityttäisiin siihen, mikä on realismia, saavutettavissa. Eipähän tule pettymyksiä, jos ”haaveet kaatuu”, kuten laulussa sanotaan..Kuinka moni urheilija on lähtenyt kilpailuihin haaveenaan palkintopallin korkein koroke, mutta on palannut kotiin mukanaan ainoastaan tukku muistoja, jotka haluaisi mieluummin unohtaa? Jälkeenpäin samainen urheilija on voinut olla ylpeä siitä, että haaveili, unelmoi ja lähti tavoittelemaan unelmaansa, vaikkei tällä kertaa onnistunutkaan. Ja palannut seuraavana maanantaina harjoituksiin uusien unelmien ja haaveiden kanssa..Haaveet ja unelmat ovat useimmille meistä todella tärkeitä. Jotain, minkä parissa voi viettää pitkiäkin aikoja antaen ajatuksen lentää. Useinkaan haaveet eivät edes ole mitään konkreettisia asioita, kuten lottovoitto tai asunto meren rannalla. Haaveet saattavat olla hyvinkin abstrakteja asioita. Haaveillaan kenties suuresta rakkaudesta, olemisen sietämättömästä keveydestä, kesäillan kajosta, pakkasen tunnusta iholla tai syksyisen metsän tuoksusta. Miten ihanalta muuten nuo kaikki kuulostavatkaan!.Saatat miettiä tähän asti luettuasi, mistä minä haaveilen. Isommasta veneestä vai asunnosta meren rannalla? Kenties joskus niistäkin, mutta juuri nyt, keittiön pöydän ääressä istuessani, haaveilen tulevasta kesästä, ensimmäisestä veneajelusta pitkän talven jälkeen, meren tuoksusta, aaltojen välkkeestä ulapalla. Ajatuksissani istun mökin terassilla katsellen ilta-aurinkoa sen laskiessa horisontin taakse lintujen säestäessä laulullaan. Selän takana saunan kiuas lämpenee koivuhalkojen ritistessä ja koirien juostessa ympäri pihaa silkasta juoksemisen ilosta..Haastan sinut, hyvä lukija, unelmoimaan ja haaveilemaan. Rohkeasti vain, se ei maksa mitään!
Paula Rintamaa kirjotti muutama viikko sitten kolumnissaan: ”Usko unelmiisi! Ja: sinusta voi tulla mitä vain! Näinhän meidän nuorille nykyään vakuutellaan. Jäitä hattuun ja jotain rajaa siihen, mitä uskottelee nuorelle ihmiselle! Realistia hirvittää kuunnella näitä juttuja. Ei se pelkkä usko unelmiin auta. Tarinat siitä, kuinka köyhä, mutta lahjakas tyttö ahkeruudella raivaa tiensä huipulle, ovat vain satuja.”.Ikuisena haaveilijana uskallan olla Paulan kanssa eri mieltä. .Haaveet ja unelmat ovat useimmille meistä todella tärkeitä..Haaveet ja unelmat ovat yksi syy siihen, miksi me hevosihmiset jaksamme päivästä toiseen ajaa tallille. Lähdemme säässä kuin säässä, oli kesä tai talvi. Jaksamme kuraa, kylmyyttä, itikoita, jopa riviä! Haluamme oppia, tulla yhä paremmiksi ratsastajiksi. Unelmoimme kuka olympialaisista, kuka siitä, että pystyy seurakisoissa ratsastamaan maahan kaivettujen puomien yli. Haaveissa saattaa siintää ratsastusvaellus Unkarin pustalla. Osaomistamme ravihevosia unelmoidessamme ravikuninkuudesta tai -kuningattaruudesta tai vain saadaksemme olla pienellä panoksella mukana tukemassa jonkun muun suurta unelmaa..Mikä estää meitä unelmoimasta ja haaveilemasta? Mikään ei saisi estää, mutta usein törmää ajatukseen, että jospa nyt vain keskityttäisiin siihen, mikä on realismia, saavutettavissa. Eipähän tule pettymyksiä, jos ”haaveet kaatuu”, kuten laulussa sanotaan..Kuinka moni urheilija on lähtenyt kilpailuihin haaveenaan palkintopallin korkein koroke, mutta on palannut kotiin mukanaan ainoastaan tukku muistoja, jotka haluaisi mieluummin unohtaa? Jälkeenpäin samainen urheilija on voinut olla ylpeä siitä, että haaveili, unelmoi ja lähti tavoittelemaan unelmaansa, vaikkei tällä kertaa onnistunutkaan. Ja palannut seuraavana maanantaina harjoituksiin uusien unelmien ja haaveiden kanssa..Haaveet ja unelmat ovat useimmille meistä todella tärkeitä. Jotain, minkä parissa voi viettää pitkiäkin aikoja antaen ajatuksen lentää. Useinkaan haaveet eivät edes ole mitään konkreettisia asioita, kuten lottovoitto tai asunto meren rannalla. Haaveet saattavat olla hyvinkin abstrakteja asioita. Haaveillaan kenties suuresta rakkaudesta, olemisen sietämättömästä keveydestä, kesäillan kajosta, pakkasen tunnusta iholla tai syksyisen metsän tuoksusta. Miten ihanalta muuten nuo kaikki kuulostavatkaan!.Saatat miettiä tähän asti luettuasi, mistä minä haaveilen. Isommasta veneestä vai asunnosta meren rannalla? Kenties joskus niistäkin, mutta juuri nyt, keittiön pöydän ääressä istuessani, haaveilen tulevasta kesästä, ensimmäisestä veneajelusta pitkän talven jälkeen, meren tuoksusta, aaltojen välkkeestä ulapalla. Ajatuksissani istun mökin terassilla katsellen ilta-aurinkoa sen laskiessa horisontin taakse lintujen säestäessä laulullaan. Selän takana saunan kiuas lämpenee koivuhalkojen ritistessä ja koirien juostessa ympäri pihaa silkasta juoksemisen ilosta..Haastan sinut, hyvä lukija, unelmoimaan ja haaveilemaan. Rohkeasti vain, se ei maksa mitään!
