Näkökulma: Laiha asetus ja lihavat hevoset

Hiljattain laaditun uuden hevosten hyvinvointiasetuksen kokonaiskuva hämmentää, koska punainen lanka ei kulje läpi asetuksen. Jos asetuksen tarkoituksena oli lisätä hevosten hyvinvointia ja lajityypillistä käyttäytymistä, niin puolitien krouviin jäätiin. On vaikea uskoa, että asetusta laadittaessa kuunneltiin lopultakaan kentän ääntä.Olen saanut haastatella kahta erittäin kokenutta, arvostettua ja pitkän uran tehnyttä hevoseläinlääkäriä tämän vuoden aikana. Heidän mukaansa lihavuus on, ja on ollut viime vuosina hevosten hyvinvoinnin suurin ongelma Suomessa. Samaa toteamusta kuuluu muualtakin. Ylipainoisia hevosia ja poneja löytyy sekä talleista että pihatoista. Eritoten lihavat harrasteratsut ovat yliedustettuina vatsavaivoissa.Niin, vaivoissa. Lihavuuden on osoitettu olevan lukuisissa tutkimuksissa hevoselle hyvin vaarallinen olotila kaiken kaikkiaan jo solutasolta lähtien. Kivuliaskin olotila, kun on kyse vaikka kaviokuumeesta, tai metabolisesta tilasta.Suomalaisten ihmisten lihavuus on kansantaloudellinen ja -terveydellinen aikapommi. Samoin hevosten lihavuuden voi ajatella olevan hevostaloudellinen murheenkryyni. Lihavat tammat tiinehtyvät huonommin; lähtee rahat, usko kasvatukseen, mielenkiinto ja sen myötä myös se tamma.Voimassa olevan eläinsuojelulain mukaan eläimelle tulee antaa ravintoa ”sopivassa määrin”. Hevonen ei saa olla laiha, mutta näin ollen sitä ei saa syöttää myöskään lihavaksi. Milloin hevosen lihavuudesta aletaan antaa sanktioita?On havaittavissa, että hevosmiestaitojen kadotessa hämärtyy myös käsitys siitä, mikä on hevosen normaali lihavuuskuntoluokka. Läskiä luullaan yllättävän usein lihakseksi. Mediassakin näkyy enenevissä määrin ylipainoisten hevosten ja ponien kuvia. Onneksi hevosen kuntoluokan määrittämiseen löytyy myös mittareita, jos oma silmä ei riitä. On olemassa varsin helppokäyttöisiä mittanauhoja ja kuntoluokitustaulukoita.Työryhmälle esitettiin kysymys, miksei hevosten lihavuutta käsitelty millään lailla uutta asetusta laadittaessa. Vastaus kuului muistaakseni tähän tapaan: ”Lihavuusongelma sinällään tiedostetaan, mutta asialle ei katsota olevan tarpeellista tehdä nyt mitään”. Miksi ei? Uudessa hyvinvointiasetuksessa siirtymäajasta 1.1.2031 lähtien hevonen ei saa olla ilman karkearehua yli 6 tuntia kerrallaan. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että entistä herkemmin tarhaan viedään pyöröpaali, jonka ympärillä on jatkuvat syömäjuhlat. Ei kaikissa olosuhteissa ole mahdollista käyttää heinäautomaatteja tai rakennella ajastinportteja. Tiheäsilmäisiä heinäverkkoja markkinoidaan hidasteeksi, mutta entä lajityypillinen käytös ja tutkimustulokset? Ne, joiden mukaan hevosen on terveellisintä ja turvallisinta syödä ja valikoida heinät maan tasolta. Ne tutkimukset, joiden mukaan hevosen puru- ja kaulalihaksisto tekee huikean määrän väärää liikettä nyhtäessään heinää verkosta.Samaan aikaan tarhaukselle ei ole mitään minimiaikaa, kunhan hevosella on ”mahdollisuus liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin”.Hevonen, tuo ennen kaikkea liikkumaan luotu hieno eläin, voi siis asetuksen puitteissa jaloitella tarhassa esimerkiksi tunnin vuorokaudessa, ja syödä mussuttaa lopun ajan karsinassa karkearehua. Kunhan hoitaja huolehtii, ettei heinä pääse loppumaan kuudeksi tunniksi.Kaikki hyvin?

Näkökulma: Laiha asetus ja lihavat hevoset

Aiheeseen liittyvää

Suomalainen Susanna Foustok ja elämän toinen grand prix: "Tykkään fiilistellä hevosen kanssa"

Hosuli aloitti Poliisissa – virkaurasta toivotaan pitkää

Håkan Wahlman: "Pyykin pesu, huuhtelu ja kuivatus ovat nyt tarpeen"

Ratsastuksen viikko 20: Kisojen paljous sekä koti- että ulkomailla