Näkökulma: Mitalin toinen puoli

Sitä ohimennen ihmettelee, miksi juuri hevoset. Mikseivät kissat ja koirat, joita on kymmenkertainen määrä, ja joilla niin takavuosina kuin tänäkin päivänä on Ruokaviraston, entisen Eviran, raporttien mukaan paljon eläinsuojeluongelmia. Joilla käytetään psyykenlääkkeitä.

Mutta koirien osoittaminen sormella ei auta mitään. Niiden omistajat eivät ole samaa mieltä ongelman olemassaolosta, ja he ovat suuri enemmistö. Enemmistö päättää.

Ongelma on enemmänkin siinä, että juuri nyt oikein kukaan ei joko osaa tai halua kertoa tavallisille ihmisille, että myös hevosihmiset välittävät ja osaavat.

Tästä ei pidä tehdä johtopäätöstä, että enemmistö eli suuri yleisö näkisi varsinaista ongelmaa hevosissa. Tuskinpa näin ainakaan vielä on. Hevoset ja hevosurheilu ovat tavallisille ihmisille vieraita eikä ala ole erityisen näkyvillä tällä hetkellä. Hevosurheilusta puuttuu tarpeeksi valovoimainen tähti. Sellainen joku ihana, persoonallinen, ehkä rosoinenkin, ja joka tapauksesssa aito ja inhimillinen tyyppi, joka puhuu hevosten kanssa, ja voittaa ruotsalaiset. Jota tekee mieli katsella. Ja kuunnella. Ja uskoa kuulemansa. Maailman ykköstapahtumassa olympialaisissa sellaiseksi voi tulla, mutta kyllähän siihen ainakin taistelu mitalista tarvittaisiin. Todennäköistä on, että on kitkuteltava vielä Los Angelesiin asti.

Pihakeskustelussa kävi ilmi, että urheiluhullu naapuri, keski-ikäinen mies, aikoo katsoa olympialaisten aikaan aamusta iltaan televisiota, vaikkei sentään kahdelta eri kanavalta yhtä aikaa, niin kuin nyt jalkapalloa. Kun pyysin ruohotrimmeriä lainaan, hän käytti tilaisuutta hyväkseen puhuakseen ratsastuksesta. Kysyi kuinka monta ratsukkoa sinne Pariisiin oikein on menossa. Aikoo seurata, vaikkei ratsastusta sen enempää tunnekaan.

Samanaikaisesti ei pidä tuudittautua. Jos tarpeeksi kauan riidellään keskenään, osaamatta tehdä uudistuksia tai kertoa jo tehdyistä, enemmistö voi nähdä hevosalalla myös ongelman. Moderni viisiottelu näytti, että loppuluisu voi olla nopea.

On hämmästyttävää, miten vähän hevosten ongelmista erilaisissa komiteoissa, työryhmissä ja neuvottelukunnissa kysytään asioita eturivin oikeilta hevosihmisiltä, vaikka he ovat näiden eläinten kanssa tekemisissä kaiket päivät. Oma luonnehdintani ”eturivin oikeasta hevosihmisestä” on riittävän vaikealla tasolla vertailukelpoisia ja mitattavia tuloksia saavuttanut kilpaurheilija. 

Miksi?

Siksi, että ratsastuskilpailut ovat standardisoituja tilaisuuksia vertailla ja testata omaa osaamistaan kanssakäymisessä hevosen kanssa, riittävän vaikeaksi tiedetyissä asioissa, jotta ne mittaavat koulutuksen onnistumista ja keskinäisen viestinnän tarkkuutta.

Kyllä. Tiedän tuskallisen selvästi, että juuri tämä luonnehdinta ja tällainen puhe ei ole juuri nyt muodissa.

Mutta katsotaan nyt kuitenkin, miten olympialaiset puraisevat.