Oppia ja ymmärrystä hakemassa – mistä sopiva valmentaja?

Ratsastuskoulun kerta viikkoon -oppilas, isojen luokkien menestyjä, raviharrastaja vaatimattoman tai paremmankin hepan kanssa. Vaikka oltaisiin huipullakin, voidaan silti vielä pikkuisen edistyä.Kaikki me tarvitsemme lisää oppia ja ymmärrystä.Kysymällä ja katsomalla, suu kiinni sekä silmät ja korvat auki.Mistä sitä oppia saa? Valmentajan valinta on yksi tärkeimpiä kysymyksiä ratsastajalla. Usein näkee, että kuljetaan valmentajalta toiselle, punainen lanka on hukassa ja kotiläksyt tekemättä. Kukasta kukkaan pörrääminen on monesti virhevalinta.Toisaalta riippuu vähän siitä, minkä tason ongelmiin haetaan ratkaisua. Pitkään voi puhua mieluummin opettajasta tai ohjaajasta, kunnes on tarve valtakunnantason tai suuremmankin tason tekijöistä. Pidetään asiat yksinkertaisina. 18 -vuotias lahjakas ratsastaja ei ole valkku, mutta hän voi opastaa varovasti uudempia. Täytyyhän nuoren valmentajan kokemusta hankkia. Tyhjien fraasien toistaminen vähän hoono soomi -tyylillä ei paljon todista. Olisi suotava jotakin nähdä ja ymmärtää näkemäänsä.Valmentajan hankinnassa on pidettävä tavoitteet, oma taso ja varallisuus mielessä, minne ollaan menossa.Kotiläksyt on tehtävä, valmentajaa ei kiinnosta vuosikausia kerrata samaa jos mitään ei tapahdu.Jos hevonen ei ole kelvollinen kengittää, kuljettaa, taluttaa tai mitä hyvänsä, näihin ongelmiin löytyy vastaus usein aivan naapurista, sellaiselta, kenen hevoset nuo hommat osaavat.Somen keskustelupalstalta, miltään niistä, tai verkkokurssilta, ratkaisu tuskin löytyy.Itse olen aina saanut apuja, kun vain rohkeus on riittänyt kysyä. Kymmenen vuotta istuin talkoilla Äimäraution pukuhuoneessa odottamassa mahdollista työtehtävää. Oli hyödyllistä viettää aikaa itseäni viisaampien seurassa.Olen antanut itseni ymmärtää ratsastuspuolen hiukan poikenneen kaavasta. Keskitytään epäolennaisiin juttuihin, loimiin ja klippauksiin vääränä vuodenaikana. Tavoite opetella taitavaksi ratsastajaksi on jäänyt taka-alalle.Osta niin taitava konsultti, opas, valmentaja tai mikä ammattilainen hyvänsä, ettei tarvitse hänen osaamistaan epäillä. Ja sitten tee niin kuin hän neuvoo. Sillä lailla pääsee ainakin johonkin pisteeseen.Useimmat huippuammattilaiset antavat mieluusti ilmaisiakin neuvoja, valitse hetki oikein ja esitä selkeä kysymys.Otetaan tähän omakohtainen kokemus. Joskus muinoin, melko pienenä poikana, petyin pahasti ratsastusopistooni. Pientä poijan pässiä ei opetettu, enemmänkin kiusattiin.. Isäni fiksuna miehenä otti selvää alueen tarjonnasta ja näin löysin Pekka Mäkelän oppiin.22 kilometriä suuntaansa oli pyöräilymatkaa, toki talvikeleillä äijä kuskasi, kun töiltänsä ehti.Eikä murrosikäisenä niin kiire ollutkaan kotiin. Tallilla nimittäin viihtyi. Sinne kun kotiuduin, pari kesää olin töissä ja niinä viikkoina väitän oppineeni vähän ratsastamaan. Ja opiskelin hyvinkin lukion oppimäärän psykologiaa. Tallikämpän kirjastosta.Pekan menetelmä oli "kovasti töitä". Ratsastaa täytyy kaikilla, ja paljon, kilpailuihin sai parhaat, mitä talolla on tarjota. Ei monikaan vielä silloin tiennyt tämän herran kykyjä opettaa ihmisiä ratsastamaan. Pekkahan oli kansakoulun opettajanakin legenda. Hyvä ystäväni Tenho jaksaa muistella kuinka hänet haettiin pulpettiin, menestyvä liikemies nykyisin.Aikani kun olin Pekalla ollut, alkoi kutsuja tulla Irlantiin ja vaikka minne leireille. Ei me mitään rutiköyhiä kotona oltu, mutta ei tehtaanomistajiakaan. Oli siis siirryttävä raviurheiluun.Pekan tallilla kävi säännöllisesti maamme parhaat ratsastajat ja valkut kertomassa samat asiat joita tehtiin viikoittain. Meniköhän paremmin perille heidän kertomanaan? Ehkä. Ja oli kivaa.En voi nimiä mainita, mutta usein on niin, ettei se ylilahjakas ole aina se paras opettaja tai valmentaja. Eihän sen ole koskaan ehkä tarvinnut miettiä koko asiaa. Jos on joutunut opiskelemaan homman pitkän kaavan mukaan, ja kenties jäänyt välillä vähän luokallekin, on ehkä helpompi opastaa toisia. Tietää ainakin missä kohdissa ne vaikeudet tuppaa olemaan.Yllilahjakkailla taito on semmoisissa kasoissa, joita ei ole aina helppoa siirtää eteenpäin. Ei ainakaan kenelle hyvänsä.Klinikat ovat tätä päivää. Mitä nimitystä niistä halutaankin käyttää, hinnoittelun kärkipäässä ne ainakin ovat. Ratsastajan olisi tosin oltava jo jollakin tasolla hyötyäkseen maailmanluokan opettajasta.. Nuoriso himoitsee liian suurta liian aikaisin ja liian usein.Suora linja voi edelleen olla liian vaikea. Kylmä totuus on, että jos et osaa tulla kuuden tasaisen laukan päästä vasen edellä, ei ole asiaa hyppäämään. Kun hevonen löytää rajansa, mekin tiedämme sen. Paras olisi mennä mahdollisimman pitkään pikkusen alle limitin, silloin molempien ura pitenee ja mieli säilyy hyvänä.Puomit, ristikot, jumppasarjat ja tehtävänpätkät, perusratsastus. Varsinkin puomit! Myös Kinnusen Kimmo on puomiuskovainen. Niillä on mahdollista tehdä loputon määrä toistoja hevosta kuluttamatta ja oma silmä oppii. Tämä on pohjatyötä, puomit opettavat kuskia, jumppasarjat kehittävät hevosta.SM-tasolle niillä opeilla pääsi. Hyppäsin poneissa SM-kultaa. Poni oli nimeltään Herbie.Estehevosen olisi hyvä olla tarkkaavainen jaloistaan, Venäjän poika Gennadi neuvoi, että laitetaan puomeja kauhee kasa maahan ristironkkeliin, mennään kävelemään sinne ja annetaan hepan miettiä.Ei kuluta hevosta, mutta näkee kuinka se on alkuun väsynyt aivotyöstä.Ehkä yksi parhaista puomitehtävistä on ohessa, itse piirrettynä. Se on hyvä myös vähän kehittyneimmille, puomit luikertelevat kuin käärme, 3-5 kappaletta peräjälkeen, tavoitteena mahdollisimman tasainen eteneminen, jarruttamatta, laukka vaihtuu aina, kun suunta vaihtuu. Mennään välillä kolmella, välillä neljällä ja välillä viidellä laukka-askeleella, jotka päätetään tietysti etukäteen.Kyllä mekin vedettiin joskus puomit ylös, kerran kesässä riitti Niemisen Jukan kanssa hyvin,Ei ne niin ylhäällä olleet, 180 senttiä riitti niille hevosille hyvin..Jukka MellerEntinen kengittäjä ja esteratsastaja, joka on ollut myös hevoskauppias, ratsastuskouluyrittäjä sekä autokuski. .Muistamme: Intohimoinen valmentaja, joka rakasti kilpaurheilua ja vauhtia.Kolumni: "Etene!" sanoi Pekka.Ajatuksia hevoskaupasta – "Yhtäkään en ole koskaan antanut koeajalle".30 000 kengityksen kokemuksella: Outoa, että huonokäytöksiset hevoset sattuvat aina samoille ihmisille.Aloittelevan kilparatsastajan tie tyssää hintavaan byrokratiaan

Oppia ja ymmärrystä hakemassa – mistä sopiva valmentaja?

Aiheeseen liittyvää