Päätin lopettaa hiusteni värjäämisen, mutta peilistä kurkistava harmahtava pehko ei imartele. On vaikeaa myöntää, että vanhenen. Kevään ja alkukesän aikana ilmenneet terveysmurheet pakottavat hyväksymään sen, että enää ei pysty samaan kuin kolmikymppisenä.Hengästyn pienestäkin liikkumisesta ja sykkeet nousevat tappiin. En alkuun edes huomannut sitä, mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei se voi johtua huonosta kunnosta. Olenhan liikkunut säännöllisesti ja johdonmukaisesti jo kuukausia.Ratsastaessani joudun pitämään käyntitaukoja muutaman minuutin välein, kun happi loppuu keuhkoista. Viime viikolla kävin puolivuosittaisessa kuntotestissä ja aerobinen kuntoni oli romahtanut viime joulukuusta!Asiaa tutkitaan, mutta toistaiseksi joudun ottamaan iisisti. Kaiken lisäksi 14 vuotta sitten murtunut, suurta roolia ratsastuksen lopettamisessa pelannut häntäluunikin vaivaa!Ratsastus muuten sujuu onneksi hyvin ja on ollut ilo huomata, että ratsuni Ossi on kehittynyt jo muutamassa viikossa. Kävimme viime viikolla hyppäämässä Virpiniemessä isommalla kentällä, ja oma motoriikka ja taito esteratsastukseen on edelleen tallessa. Muutama viikko harjoittelua lisää, niin olemme valmiita kisoihin. Heti juhannuksen jälkeen on tarjolla parikin rataharjoitusta.Homma siis etenee, mutta ongelmaksi muodostuu Pohjois-Suomen kisojen puute. Oulussa on kilpailuja heti juhannuksen jälkeen peräti kahdet peräkkäisinä viikonloppuina, mutta sitten hiljenee viikkokausiksi. Paikan lunastaminen Horse Show´hun käy vaikeaksi.HIHS:n amatööriluokkiin vaaditaan kolme puhdasta rataa valitulta kilpailukorkeudelta, mikä oikeuttaa paikkaan helmikuun finaaliin Ypäjällä. Finaalissa ratkotaan lopulliset paikat Messukeskukseen. Valtteri Gundersbyn mukaan kovin kisa käydään 80 cm korkeudessa, sillä siinä on eniten osallistujia. Parhaimmat mahdollisuudet olisivat 105 cm kategoriassa.Pääsy sen finaaliin vaatisi kolme puhdasta rataa tasolta 105 tai 110. Koska en ole kilpaillut yli kymmeneen vuoteen, minun tulee hankkia ensin kvaaleja alkaen 80 cm korkeudesta. Tilanne on hankala, sillä Pohjoisessa ei ole tarpeeksi kilpailuja. Tyytynen siis 80 cm korkeuteen ja pääsen siitä korkeudesta HIHS:iin - tai sitten en.Ehkä sekin on merkki vanhentumisesta ja eräänlaisesta viisastumisesta, kun en enää ole valmis tavoittelemaan asioita verenmaku suussa. Puistattaa ajatuskin, että pitäisi lähteä aamuviideltä kilpailuihin 500 km päähän. Ylipäätään kilpaileminen herättää kaksijakoisia tunteita.Mielessäni pyörii epäilys siitä, että onko oikein käyttää hevosia oman egomme pönkittämiseen? Ensimmäistä kertaa pohdin tätä teemaa 2012, kun lopetin ratsastamisen. Nyt se on jälleen pyörinyt mielessäni.Ennen kuin lynkkaatte minut kukkahattutädiksi, paljastan, että en ole kilparatsastusta vastaan enkä usko kilpahevosten kärsivän. Uskon, että hyvin ratsastetut ja kohdellut hevoset voivat hyvin.En myöskään vastusta kilpailemista. Olen äärimmäisen kilpailuhenkinen ihminen, joka haluaa aina voittaa. En edes kestä, että minut ohitetaan moottoritiellä. Osalla ihmisistä on voimakas kilpailuvietti eikä siinä ole mitään pahaa. Luultavasti ihmiskunnan kehityskulku olisi ollut hitaampaa ilman ihmisten halua saada aikaan parempaa kuin muut.Silti näen kilparatsastuksessa eettisen ongelman, sillä hevosella ei ole kunnianhimoa. Jos hevoselta kysytään, haluaako se kilpailla olympialaisissa vai syödä ruohoa laitumella kavereiden kanssa, se valitsee jälkimmäisen.Nyt joku heristää sormeaan ja kertoo, että on hevosia, jotka eivät viihdy laitumella. Johtuuko se siitä, että ne eivät ehkä ole tottuneet siihen? Hevonen haluaa tuttuja asioita.Toistan jälleen, että en usko kilpahevosten kärsivän työstään enkä vastusta kilparatsastusta. Moni hevonen saattaa nauttia työskentelystä ja kilpailemisesta. Silti se ei ole hevosen oma valinta ja jokainen tietää, millaisiin ylilyönteihin kilpaurheilu saattaa johtaa hevosten kohtelussa.On eri asia, että ihmiset päättävät uhrata koko elämänsä tullakseen maailman parhaiksi juoksijoiksi tai voimistelijoiksi. He voivat viettää kaiken aikansa harjoituksissa ja matkalla aina uusiin kilpailuihin. Mutta onko oikein vaatia sitä hevosilta? Päivittäisen treenaamisen lisäksi laittaa ne aina hevosautoon ja lentokoneeseen, ja viedä ne maailman ääriin viikonlopusta toiseen?En ole varma, että haluanko sitä tehdä. Silti samaan hengenvetoon totean, että tulen sitä edelleen tekemään - olenhan ihminen ja heikko. Haluan pönkittää egoani esittelemällä taitojani kilpailuissa. Haluan kokea kilpailemisen aiheuttaman euforian, joka ruokkii jatkuvasti elämyksiä kaipaavaa mieltäni. Haluan olla parempi kuin muut!Olemme taitavia puolustamaan oikeuttamme kilparatsastukseen, mutta totuus on yksinkertainen. Kilpailemme saadaksemme mielihyvää, ruokkiaksemme itsekeskeisyyttämme ja pönkittääksemme egoamme.
