Paluu satulaan 12: Lähdin Turkkiin lääkäriin, koska Suomessa joutuisin odottamaan tutkimuksia monta kuukautta

Viime kirjoituksessani kerroin kuntoni romahtamisesta. Hengästyn pienestäkin liikkeestä, lihakset menevät heti maitohapoille ja en palaudu lainkaan. Kävin hyvinvointikeskuksessa lääkärissä ja sain lähetteen sydämen ja keuhkojen tutkimukseen, mutta asiat tapahtuvat kovin hitaasti – saisin odotella tutkimusaikaa kolme kuukautta.Jouduin keskeyttämään kaiken aktiivisen liikkumisen jo viikkoja sitten. Kävely on nyt ainoa liikuntamuoto enkä sitäkään jaksa kovinkaan kauaa tai nuupahdan. Kuntosalitreeni ja suunnistus jäivät tauolle jo aiemmin keväällä, nyt jouduin laittamaan stopin myös ratsastukselle. En kerta kaikkiaan palautunut ratsastamisesta ja enkä jaksanut enää ratsastaa juurikaan ravissa tai laukassa. Happi loppui ja lihakset väsyivät.Jaksamattomuus alkoi tympäistä, joten tein radikaalin ratkaisun: lähdin Turkkiin selvittämään mikä minua vaivaa.Suomalaisessa lehdistössä saa lukea lähinnä kauhutarinoita epäonnistuneista kauneusleikkauksista, mutta turkkilaisten terveydenhuolto toimii hyvin ja ennen kaikkea sutjakkaasti. Turkissa asuessani sain aina hyvää hoitoa, minkä lisäksi minulla on sukulaisia töissä ankaralaisessa yksityissairaalassa. Saan siis nopeutettua toimintaa ja sisäpiiritietoa hyvistä lääkäreistä.Nyt viikon ajan minua on tutkittu, mutta valitettavasti mitään ei ole löytynyt. Sydämeni ja keuhkoni vaikuttavat olevan kunnossa, toki muutaman tutkimuksen tuloksia odotellaan vielä.Suomalaisen byrokratiaviidakon jälkeen täkäläinen tehokkuus on hämmentävää. Saman päivän aikana tapaa lääkärin, otetaan testit ja parhaassa tapauksessa lääkäri käy tulokset läpi päivän päätteeksi. Ainoana miinuspuolena lääkärit eivät turhia puhu tai selittele, eikä hymyäkään saa heiltä puristettua edes vitsailemalla. Lääketiede on totisten hommaa!Tutkimukset jatkuvat vielä, mutta Turkkiin tulo on hieman vähentänyt väsymystäni. Liekö syynä lämpö ja aurinko, vaikka tutkittaessa minulla ei ollut D-vitamiinin puutosta. Hengästyminen ja muut vaivat sen sijaan jatkuvat edelleen.Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että kilpailemisen aloitus viivästyy jälleen. Pääsy Horse Show´hun vaikeutuu entisestään, mutta teoriassa kaikki on vielä mahdollista. Tarvitsen kolme nollarataa päästäkseni Ypäjän karsintakilpailuun helmikuussa ja se on edelleen saavutettavissa.Mikä lie tämän kaiken syynä? Ehkä tauon jälkeen liikunnan lisääminen on tuonut esiin vaivoja, joista en ole ollut tietoinen. Ehkä aloitus oli liian raju ja keho suojelee itseään. Oli syy mikä tahansa, näillä mennään. Parasta on hyväksyä tilanne, ottaa askelia taaksepäin ja etsiä uusi reitti kohti tavoitetta..Paluu satulaan 11: Kohta pääsen kilpailuihin pönkittämään egoani!

Paluu satulaan 12: Lähdin Turkkiin lääkäriin, koska Suomessa joutuisin odottamaan tutkimuksia monta kuukautta

Aiheeseen liittyvää