Paluu satulaan 15: Yllätyskäänne – hyppään sunnuntaina kisoissa!

Suomenhevosenpäivän kunniaksi on ilo kertoa, että minulla on uusi ratsu ja se on suomenhevonen. Eikä siinä vielä kaikki. Osallistumme ensimmäiseen kilpailuumme tulevana sunnuntaina!Vaikeudet eivät jatku ikuisesti ja minun projektiini tuli uusi käänne pari viikkoa sitten. Ensin tein päätöksen, etten jatka Ossi-ruunan ratsastusta, useammastakin syystä. Ensinnäkin menetin kesän sairastelujeni takia liikaa aikaa. Hevonen ei ole kokenut, joten se olisi tarvinnut paljon treenejä kotitallin ulkopuolella ja kisarutiinia. Lisäksi se asui omahoitotallissa, jossa minulla meni päivittäin aikaa tallitöihin ratsastuksen ja hevosen hoitamisen lisäksi. Yksinkertaisesti se ei sopinut aikatauluihini.Kuin sattuman kautta törmäsin Kuninkuusravien iltajuhlassa vanhaan oppilaaseeni Sini Hautalaan, joka omistaa hyvin hyppäävän suomenhevosen. Kun kuulin, ettei hänellä ole itsellään tällä hetkellä motivaatiota kilpailla, heitin vitsillä, että lainaisitko hevostasi minulle Horse Show´hun? Hän vastasi kyllä, mutta asia jäi vielä siihen.Pari viikkoa sitten kysyin hevosesta uudestaan ja menin katsomaan sitä. 12-vuotias ruuna Kivimetsän Tähti eli Kirppu (Hessin Jymyri - Valonen) on näppärä ja varovainen suomenhevonen, joka on kilpaillut aluetasolla 90-luokkia. Valmensin hevosta viisi vuotta sitten kesän ajan, ja jo silloin ajettelin sen kykenevän suomenhevosten kansallisiin kilpailuihin. Hevosen ratsastettavuus oli nytkin melko hyvä, joten päätimme käydä maanantaina ratatreeneissä Oulun Äimärautiolla. Mikäli treeni menisi hyvin, ilmoittautuisin samalla kentällä järjestettäviin kilpailuihin. Treeni meni hyvin ja kilpailemme sunnuntaina 80 cm luokassa, joka on ainoa mihin saan osallistua. Ensimmäinen kisa tulee nopeasti, mutta hevonen toimii ja itsekin olin ratsastukseni kanssa kartalla. Koska mielin edelleen hyppäämään HIHS:iin, minun on kerättävä kvaaleja ja Pohjois-Suomessa ei ole enää montaa kisaa kalenterissa. Kaikki tilaisuudet on käytettävä hyväksi!Lisäksi Oulun Ratsastajien kenttä on minulle merkityksellinen: hyppäsin siellä ensimmäisen piiritason estekilpailuni vuonna 1993.Syksyn kuviot ovat nyt selkeät. Kerään ensin itselleni kvaalit metrin luokkiin, jonka jälkeen osallistumme suomenhevosten hallisarjaan - millainen se tulee olemaankaan. Jos kaikki menee hyvin, hyppäämme helmikuun lopulla messukeskuksessa suokkiluokassa. Kilpaileminen ei minua jännitä, mutta se on vaatinut kaikenlaista järjestelemistä. Piti hankkia kisaluvat, oppia ilmoittautumaan Kipassa, hankkia uusi kypärä, kun vanha ei olekaan sallittu, suunnitella kuljetukset... En ole lainkaan näihin tottunut!Lisäksi mielessä pyörii ajatuksista turhin: mitähän muut minusta ajattelevat?Alunperin paluu satulaan -projektin oli tarkoitus olla myös elämäntaparemontti. Se on osittain onnistunut, sillä olen nyt paremmassa kunnossa, liikun säännöllisesti ja syön terveellisesti. Silti minulla on edelleen ylipainoa, vaikka olenkin hoikistunut lähtötilanteesta. Kirppu on nimensä mukaisesti melko pieni, varsinkin 180-senttiseen Ossiin verrattuna. Se on rakenteeltaan vankka, mutta silti mietin miltä näytämme yhdessä. En kuitenkaan voi asialle nyt mitään, joten parasta keskittyä ratsastamaan sunnuntaina niin hyvin kuin osaan!.Paluu satulaan 14: Kysyin urheilupsykologilta, miksi paluu satulaan on niin vaikeaa – "Jokainen luo paineet omassa päässään"

Paluu satulaan 15: Yllätyskäänne – hyppään sunnuntaina kisoissa!

Aiheeseen liittyvää