Paluu satulaan 18: Älä tee niin paljon kuin on mahdollista, tee niin vähän kuin on tarpeen

Olen nyt siinä pisteessä, jossa olin toivonut olevani kesän alussa. Treenaamassa kohti HIHS:n karsintakisoja. Enpä olisi uskonut, että tämä tuntuu niin tasapaksulta puurtamiselta!Aloitin yhteistyön Kivimetsän Tähden eli Kirpun (Hessin Jymyri – Valonen) kanssa elokuun lopussa, ja siitä asti kaikki on edennyt todella nopeasti. Olin ratsastanut hevosta pari kertaa, kun hyppäsin sillä ensimmäisen kisan Oulussa. Siitä parin viikon välein oli kisoja lisää.Nyt kuukauteen ei kilpailuja ole ollut ja sekä minä että hevonen olemme hieman hengähtäneet, ottaneet kevyemmin. On kuitenkin aika taas virittäytyä, sillä Oulussa järjestetään vielä yhdet kilpailut marraskuun lopulla.Jos käy hyvin, eli saan enintään 4 virhettä 90 cm luokassa, saan vaaditut kvaalit kasaan ennen vuodenvaihdetta – ilman Etelä-Suomeen ajamista. Onneksi, koska tarvitsen kaikki rahani tammi- ja helmikuussa päästäkseni hyppäämään suomenhevosten Pohjola-sarjaa. Oulusta Ypäjälle on 580 km suuntaansa.Periaatteessa tärkein kisamme on helmikuussa Ypäjällä, sillä sieltä Horse Show´hun pääsee 12 ratsukkoa. Mutta ehkä on hyvä käydä katsomassa kisojen ja ratojen taso jo Ainossa tammikuussa.Aloitin siis vähän nurinkurin, kun ensin kilpailin ja nyt olisi aika harjoitella. Toisaalta hyvin selvittiin, ottaen huomioon, että hyppäsin Kirpulla yhden ainoan kerran ennen ensimmäisiä kilpailuja. Sen jälkeen olen hypännyt vain kisoissa ja keskittynyt kotona ratsastettavuuden parantamiseen sileällä.Syynä oli se, että hevonen kyllä osaa hypätä, mutta ohjattavuus esteiden välillä vaatii työstämistä. Siihen ei esteitä tarvitse, joten turha kuluttaa hevosen jalkoja. Pystyn saman työn tekemään vaikkapa maapuomien avulla, välillä niitä voi hieman kohottaa maasta kavaletiksi.Ennen vanhaankin olen hypännyt kotona aika vähän, varsinkin aikuisilla hevosilla, jotka jo osaavat hommansa. Lisäksi olen melko yksinkertainen harjoittelija. Kaasu, jarru, suoraa ja kaarevaa. Hypätessä yksi pysty ja yksi okseri suoralla linjalla tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Se on myös laiskan tapa treenata, kun mielikuvitus takaa sen, että pärjää vähäisellä estemateriaalin kantamisella.Jari Sarasvuon ajatus sopii valmennusfilosofiakseni mainiosti:Älä tee niin paljon kuin on mahdollista, tee niin vähän kuin on tarpeen. Silti lähes 15 vuoden tauon jälkeen sitä kyseenalaistaa omia harjoittelutapojaan. Sosiaalinen media ei siinä auta, kun ratsastajat jatkuvasti julkaisevat estetreenivideoitaan. Välillä mietin, että pitäisikö minunkin hypätä useammin. Ehkä rakentaa monimutkaisia jumppatehtäviä ja lisäillä niihin ohjaavia puomeja? Ennen somea oli helpompaa keskittyä vain omaan tekemiseensä.Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka käskevät pysyttäytymään suunnitelmassani. Ensisijaisesti parannan Kirpun ratsastettavuutta ja hyppään kisoissa. Maapuomit ja ehkä pitkän kisatauon jälkeen pari hyppyä riittävät minulle. Harvoin virheet esteradalla johtuvat esteiden takia. Ne johtuvat ongelmista esteiden välillä.Jukka Rantanen kiteytti asian Hevosurheilu Ratsastukselle oivasti maaliskuussa 2023:"Perusasia, joka määrittää kaiken, on se, että hevonen pitää ratsastaa niin, että se menee siitä mihin se ohjataan, sillä vauhdilla mitä halutaan. Jos se sen tekee, kilparatsastaminenkin kyllä onnistuu.".Rantanen ratsastaa kisoissa aina kilpaa - muu aika maastoillaan ja mennään sileää.Paluu satulaan 17: En enää mieti, mitä muut ajattelevat ja se on vapauttavaa!

Paluu satulaan 18: Älä tee niin paljon kuin on mahdollista, tee niin vähän kuin on tarpeen

Aiheeseen liittyvää