H-hetki lähestyy! Täsmälleen viikon kuluttua istun autossa kohti Ypäjää ja suomenhevosten Pohjola-kisaa, josta 12 parasta pääsee Horse Show´hun. On mahtavaa, että olen päässyt näinkin pitkälle. Kävi Ypäjällä miten tahansa, jo karsintakisaan osallistuminen on suuri voitto.Jottei matka kävisi liian helpoksi, pakkaset ovat kurittaneet täällä pohjoisessa oikein olan takaa. Lämpimässä maneesissa se ei haittaisi, mutta maneesittoman maalaistallin asukkina, huumori alkaa loppua. Olemme kytänneet lämpötiloja monta päivää, jotta voisimme lähteä maneesille hyppäämään radantynkää. Se on melkoinen urakka, jos pakkasta on yli 20. Itse ratsastuksen kestäisi, mutta se kaikki muu!Pakkasella kaikki on vaikeaa. Kunnon vaatteilla kyllä tarkenee, mutta niillä on hankala liikkua, saatikka ratsastaa. Lisäksi niitä pitää olla koko ajan pukemassa ja riisumassa, sillä jos ulkona tarkenee, sisällä tulee hiki. Ja hikisenä sitten palelee, oli päällä mitä tahansa. Trailerista on aina jokin osa jäätynyt, yleensä töpseli ei suostu kiertymään paikoilleen. Pahimmillaan sitä on jouduttu sulattelemaan lämpöpuhaltimella. Itselle ratsastaessa kylmyys ei niin iske, mutta mukanatulijoille odottelu on jäätävää. Sekin on pakko huomioida, kun suunnittelee maneesireissua. Toisaalta ilman apukäsiä on vaikea hypätä, kun kaikki pitää rakentaa nollasta ja lopuksi purkaa.Kaiken lisäksi Kirppu on pakkasella jäykempi. En tiedä johtuuko se siitä, että se asuu pihatossa vai siitä, ettei olla löydetty parasta tapaa loimittaa. Itse tuppaan loimittamaan aina liikaa, mikä sekin saattaa jäykistää, kun liike rajoittuu. Kirppua ei ole klipattu marraskuun jälkeen, joten sekin on tehtävälistalla ennen Ypäjää. Klippauksen suhteen olen kahden vaiheilla. Kirpulla on nyt pää ja jalat klippaamatta, mikä on toimivaa kotioloissa. Kisoihin haluiaisin klipata jalat, sillä se näyttäisi siistimmältä ja toisaalta paksu karvakerros jaloissa voisi vaikuttaa hevosen varovaisuuteen. Mutta jos pakkaset jatkuvat helmikuussa, karvaton Kirppu voisi pihatossa palella. Asiat ovat pieniä, mutta kun niitä on monta, niistä tulee yhteensä sietämättömiä. Normaalielämässä kylmyys ei minua häiritse, tarkenen hyvin 30 asteen pakkasella, mutta hevosten kanssa touhutessa se on sietämätöntä. Lisäksi pakkasen ja tallilla leijuvien pölyjen yhdistelmä pahentaa allergiaoireitani.Säätiedotuksen mukaan pakkaset hellittävät sunnuntaina, joten toiveissa on päästä silloin hyppäämään. Minun puolestani kilparatsastus voisi talveksi vetäytyä talviunille ja heräillä, kun lumet sulavat. Oululaisena kilparatsastus tuntuu näin talvella extremelajilta.Pohdin usein, että ymmärtävätkö eteläsuomalaiset, kuinka onnekkaita he ovat? Siellä on useita lämpimiä maneeseja. Kisoja järjestetään ympäri vuoden. On erilaisia rataharjoitusmahdollisuuksia. Etäisyydet ovat lyhyempiä. Tuskin kukaan helsinkiläinen lähtisi ajamaan 600 kilometrin päähän hyppäämään metriä. Onneksi lähes kuolleeseen Pohjois-Suomen kilpailutilanteeseen on tulossa pieni valonpilkahdus. Ratsastusseura ORK ja WinWin yhdistivät voimansa järjestääkseen kolmen osakilpailun kilpailusarjan, Jumping Oulu Spring Tourin. Aluetason kisassa palkintona on rahaa! Sarjakisaluokkien korkeudet ovat 90-110 cm välillä, kisapäivinä on toki myös muita luokkia. Toivottavasti ihmiset osallistuvat tälle tourille sankoin voimin, jotta tämä ei jäisi yhden kevään ihmeeksi. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minun kilpaurani ei voikaan päättyä HIHS:iin?
