Paluu satulaan 26: Käänteitä kuin ennen ulkomaanmatkaa korona-aikana, mutta hevonen tuntuu miljoonan euron ratsulta!

Ypäjän karsintakisan jälkeen ajattelin, että nyt on pahin ohi. Kohti HIHS:iä ei tarvitse enää jännittää, paitsi rahojen riittämistä. Maksoin Kipaan lähes 700 euroa lähtö- ja karsinamaksuja.Mutta kukapa olisi arvannut, että tähän kaikkeen tulee vielä ylimääräinen muuttuja! Vallitseva virustilanne on saanut kaikki varpailleen. Meitä kilpailijoita ohjeistettiin jo keskiviikkona mittaamaan hevosten kuume aamulla ja illalla. Eilen tuli tietoa, että mikäli hevonen majoittuu Messukeskuksessa, siltä pitää ottaa PCR-testi eli se meille ihmisille korona-aikana tutuksi tullut "tikku nenään" -testi.Tilanne on varmasti yllättänyt järjestäjätkin, sillä luettuani sähköpostin, en ymmärtänyt lainkaan mitä pitää tehdä. Siinä puhuttiin Ruokavirastosta ja toisaalta saksalaisesta laboratoriosta. Vain FEI:n hyväksymät laboratoriot kelpaavat tutkimaan näytteitä. Uudellamaalla asuville hevosille oli (tietysti!) joku eläinlääkäriyritys valmiudessa ottamaan näytteet ja toimittamaan ne oikeaan paikkaan testattavaksi. Me pohjoisessa asuvat joudumme keksimään keinot itse.Täytyy kuitenkin antaa järjestäjille arvostusta siitä, että viesteihini ja kysymyksiini vastattiin auliisti ja asioista otettiin selvää. Homma on kuitenkin niin, että vaikka testit voi tehdä kuka tahansa eläinlääkäri, näyte pitää toimittaa jo Ruokavirastolle Helsinkiin tai lähettää Saksaan. Soitin vielä varmistuksen Ruokaviraston virologille, joka kertoi, että näytteen voi lähettää heille Oulusta.Sunnuntai-iltana Kivimetsän Tähti eli Kirppu saa siis kirjaimellisesti tikun nokkaansa ja toivotaan, että testi on negatiivinen. Tiedossani ei ole tautitapauksia Pohjois-Suomessa, mutta Savossa niitä saattaapi olla, joten kaikki varotoimenpiteet ovat käytössä. Jätimme jopa suunnitellun maneesireissun väliin, Kirppu tullaan viimeistelemään HIHS:ä varten taivasalla kuun valossa.Näytteen saaminen maanantaina Helsinkiin ja varsinkin siellä eteenpäin määränpäähänsä on pieni haaste, mutta asiaa selvitellään. Tämä kaikki on tuonut vanhoja muistoja koronavuosilta, kun töiden takia jouduin tekemään ulkomaanmatkoja ja ennen lentoa piti ottaa PCR-testi juuri oikeaan aikaan. Monta kertaa jännitin lähtöselvityksessä, ehtiikö testitulos tulla ajoissa sähköpostiini. Ja onko se negatiivinen!.Miljoonan euron suomenhevonenJos valmisteluihin on mahtunut käänteitä lähes joka päivä, itse päätähti eli hevonen on elämänsä vedossa. Se on parempi ratsastaa kuin koskaan! Eilen jopa pohdin, että se tuntuu yhtä kivalta ratsastaa kuin elämäni aikana ratsastamani monta miljoonaa maksaneet puoliveriset. Muistini saattaa pettää, mutta ei sen väliä. Tärkeintä, että nautin siitä mitä teen.Olen tehnyt pienen säädön ja vaihdoin kuolainta. Kirpun omistaja on itse hypännyt sillä nivelgägillä, joten kokeilin sitä kahden ohjan kera. En ole innokas kuolainhifistelijä, mutta se tuntuu tällä kuolaimella yllättävän hyvältä. Kun hevonen on siihen tyytyväinen, olen minäkin.Tänään saimme myös painosta tiimitakkimme. Kirjoitin aiemmin siitä, että aion hankkia sponsoreita avuksi viimeiseen rutistukseen. Oman uupumukseni vuoksi en ole juurikaan jaksanut varainkeruuta tehdä, mutta ilokseni olen saanut kuusi tukijaa, jotka ovat lähteneet mukaan eri suuruisilla summilla. Strategiani oli sellainen, että möin mainostilaa takeistamme ja Kirpun loimesta usealle eri yritykselle. Kun summa on pienempi, kynnys lähteä mukaan on ollut myös pienempi. Näinhän muissakin lajeissa tehdään, peliasut myydään täyteen mainoksia. Ratsastuksen kilpailusäännöt rajoittavat hyvin tarkasti mainontaa kisa-areenalla, mutta eivät sen ulkopuolella. Eri painotaloissa vierailu muistutti taas siitä, että kilparatsastus ei ole pelkkää ratsastusta. Hallittavia osa-alueita on paljon ja tehtäviä pitäisi pystyä delegoimaan. Olen siinä huono, mutta on ihanaa aina yllättyä positiivisesti siitä, miten paljon ihmiset haluavat auttaa.Messukeskukseen tulee paljon ihmisiä kannustamaan meitä, osa on jopa minulle tuntemattomia. Vaikka päätähdet hyppäävät isoja esteitä pääareenalla, joskus ihmisiä kiinnostaa myös ihan tavallinen, pihatossa asuvalla suomenhevosella kilpaileva täti..Paluu satulaan 25: HIHS-projekti yhdisti lapsuuden ystävät vuosikymmenten takaa.1200 kilometrin kisamatka ei ollut turha, Mattilan Fatima ratsasti Ypäjällä Horse Show -lippunsa: "Ikinä ei ole jännittänyt näin paljon!"

Paluu satulaan 26: Käänteitä kuin ennen ulkomaanmatkaa korona-aikana, mutta hevonen tuntuu miljoonan euron ratsulta!

Aiheeseen liittyvää

Suomalainen Susanna Foustok ja elämän toinen grand prix: "Tykkään fiilistellä hevosen kanssa"

Hosuli aloitti Poliisissa – virkaurasta toivotaan pitkää

Håkan Wahlman: "Pyykin pesu, huuhtelu ja kuivatus ovat nyt tarpeen"

Ratsastuksen viikko 20: Kisojen paljous sekä koti- että ulkomailla