Paluu satulaan, 3: Onko ihmepilleriä laihtumiseen, voiko poppakonstein tulla hyväksi ratsastajaksi?

Vuosi vaihtui, mikä merkitsee monille lupauksia ja uusia tavoitteita. Koska tein oman lupaukseni jo marraskuussa, vuodenvaihde lipui rennosti ohi.Olen viime aikoina selaillut hevosten myynti-ilmoituksia. Vielä en ole mitään ostamassa, mutta on kiva katsella, mitä Suomessa on tällä hetkellä tarjolla pienen budjetin ostajalle. Ei paljoa, mutta halvalla ei saakaan hyvää.Kriteerini tulevalle kilparatsulleni ovat vähäiset, sillä olen tottunut ratsastamaan hevosilla, jotka saan alleni. Toki minullakin on muutamia toiveita.Ensinnäkin toivoisin sen olevan vähintään kuusivuotias, joka olisi kisannut edes jotain. Ratsastettavuudella ei niin väliä, kunhan kyydissä pysyy, sillä sitä pystyy parantamaan, mutta koko on tärkeää. Se saisi olla 170 cm hujakoilla, mieluummin vähän roteva kuin ruipelo ja laukan sopisi olla iso. Ja tummanruunikko ruuna olisi mukava!Haaveilu on tärkeää, sillä se pitää unelmat elossa ja motivoi tavoitteita. Lehdet ovat näin tammikuussa pullollaan ohjeita siitä, miten onnistutaan tavoitteiden saavuttamisessa. Kuntosalijäsenyyksien kauppa käy kuumana, kun uusi elämä aloitetaan taas tammikuussa.Onneksi otin etumatkaa. Mutta kun HIHS 2026 on taas kuukautta lähempänä, onko projektini edennyt mihinkään?Kyllä, ainakin vähän. Kunnonkohotusprojektini on sujunut suunnitelmien mukaan. Kerroin aiemmin, että kunnonkohotuksesta aloitetaan ja alkukartoituksen mukaan kuntoni oli huono.Nyt olen treenannut kuusi viikkoa ohjelman mukaisesti 2–3 kertaa viikossa, ja huomaan kuntoni kohonneen. Liikkeiden suorittaminen tuntuu helpommalta, enkä ole harjoituksen jälkeen ihan kuollut. Lähtö kuntosalille ei ole kiinnostanut läheskään aina, mutta huonoinakin päivinä olen pitänyt suunnitelmastani kiinni.Kunto siis kohoaa, mutta valitettavasti painoni ei ole laskenut, mikä siirtää ratsastamisen aloittamista. Uutena vuonna taisi tulla jopa pari kiloa lisää. Toisaalta ei ihme, sillä en ole siihen tehnyt mitään selkeää suunnitelmaa. Sain NLP-menetelmästä apua suhteeseeni ruokaan, mutta tarvitsen suunnitelmallista ruokaremonttia. Nyt onkin helmikuun alkuun on varattu aika funktionaaliselle ruokaterapeutille.Mutta onko uuden opettelu ja vaikeuksien selättäminen enää nykyaikaa, kun maailma tarjoaa oikoteitä onneen?Hevostalli.netin kaikkitietävä raati suositteli pyytämättäni minulle diabeteslääke Ozempicin käyttöä. Lääkettä määrätään myös lihavuuden hoitoon, ja nettiläisten mielestä painoindeksini on niin korkea, että saisin lääkäriltä reseptin sen käyttöön.En epäile lääkkeen tehokkuutta, mutta sen nälkää hillitsevä vaikutus vaikuttaa vain niin kauan kuin sitä käyttää. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta en halua käyttää loppuelämääni haittavaikutuksia aiheuttavaa lääkettä vain pysyäkseni hoikkana. Eikö olisi parempi opetella syömään terveellisesti?Pohdin asiaa myös ratsastuksen kannalta. Vallalla on trendi, jossa erilaisilla kursseilla luvataan poppakonstein oikotietä onneen. Ratsastaakseen hyvin ei tarvitse tehdä töitä ja hikoilla, sillä aina jokin uusi menetelmä ratkoo kaikki hevosen ja ratsastajan ongelmat. En tiedä, millä pätevyydellä näitä lupauksia annetaan. Ulkomaisia tutkintojaan luettelevat opettajat eivät itse omaa ratsastustaan esittele, joten on vaikea tietää heidän todellisia taitojaan.Lupaukset oikoteistä kuitenkin myyvät, oli sitten kyseessä laihdutuspilleri tai pikakurssi mestariratsastajaksi. Moni kertoo haluavansa hyväksi ratsastajaksi, mutta lopulta yllättävän harva on valmis tekemään työtä sen eteen.Tullakseen paremmaksi missä tahansa asiassa, on jaksettava toistaa pieniä asioita päivästä toiseen, kunnes asian on sisäistänyt. Se on välillä vaikeaa, se on välillä tylsää ja sitä on vaikeaa välillä muistaa. Uuden oppiminen on ennen kaikkea muistamista! On muistettava, mitä piti harjoitella ja miten.Moni ulkoistaa oppimisen valmentajalleen. He käyvät kyllä harjoittelemassa tunneilla, mutta harva työstää itseään kotonaan opettajan antamilla ohjeilla. Jokainen valmentaja tietää, kuinka harvassa ovat ne oppilaat, jotka ovat tuntien välissä kehittyneet ohjeita noudattamalla.Eräs suomalainen estevalmentaja sanoi aikoinaan, että ratsastajat eivät tule valmennustunneille oppimaan vaan kuulemaan valmentajalta, kuinka hyviä he jo ovat.Menestys ja tavoitteiden saavuttaminen ei vaadi lahjakkuutta tai onnenkauppaa. Se vaatii sitä, että viitsii kääriä hihat, tarttua toimeen ja jatkaa työntekoa silloinkin, kun ei huvittaisi.Ei ihan helppo tehtävä, mutta jos se olisi helppoa, kaikkihan olisivat menestyjiä. Se mihin kastiin minä kuulun, selvinnee tämän vuoden aikana!.Paluu satulaan, 1. Keski-ikäinen, ylipainoinen ja persaukinen täti-ihminen aikoo hypätä Horse Show'ssa 2026.Paluu satulaan, 2: Alkukartoitus kertoo saman kuin peili eli rasvaprosentti on 42,8

Paluu satulaan, 3: Onko ihmepilleriä laihtumiseen, voiko poppakonstein tulla hyväksi ratsastajaksi?

Aiheeseen liittyvää