Ei huvita enää.Projektini kohti Horse Show´ta 2026 alkoi kolme ja puoli kuukautta sitten. Edessä oli kunnonkohotus sekä painonpudotus, ja alussa niin into kuin motivaatiokin olivat korkealla. Nyt haluaisin painaa pään pensaaseen ja unohtaa koko homman. En ymmärrä mikä sai minut lähtemään tällaiseen hulluuteen ja vielä toitottamaan siitä kaikelle kansalle! En edes kehtaa lopettaa…Motivaatio katoaa helposti, eikä siihen voi luottaa. Siksi on hyvä opetella uusia tapoja ja rutiineja, joilla saa pidettyä itsensä ruodussa. Kun tavoite on kirkkaana mielessä ja muistaa keskittyä sen saavuttamiseen, kärsivällisyys tuo lopulta palkinnon. Nyt niin kirkkaus, keskittyminen kuin kärsivällisyyskin ovat minulta kadoksissa.Rutiini on pitänyt minut kyllä liikkeessä. Käyn säännöllisesti kuntosalilla, tanssimassa sekä suunnistamassa, ja ensi viikolla minulla on jo edessä kuntoiluohjelman uusiminen. Kunto on silminnähden kohonnut ja jaksaminen parantunut.Mikään muu ei sitten olekaan onnistunut. Painoni ei ole pudonnut, vaikka se on oleellisin osa koko projektissa. En voi ratsastaa, jos olen liian painava.Syypää katsoo peilistä, sillä ihan itse löin koko homman läskiksi. Paljon puhetta, vähän tekoja.Alkuun en miettinyt koko painonpudotusta, vaan tuudittauduin siihen, että liikkuminen riittää. Kuukausi sitten aloitin yhteistyön ravintoterapeutin kanssa, mutta mikään ei ole muuttunut. Unohtelen ohjeita ja soveltelen niitä omin päin. Kun tulee ongelmia, en kysy apua enkä noudata ohjeita. Olen oikea valmentajan kauhukakara! Nyt olen jumissa enkä tiedä miten jatkaa – enkä taaskaan kysy apua.Tapaamme maanantaina, ehkä se tuo taas selkeyttä tähän kaikkeen.Kärsin matkaväsymyksestä, joka johtuu suunnitelman epämääräisyydestä. Kun tulokset ovat huonoja eikä tavoitteen saavuttamisen tie ole kirkkaana mielessä, motivaatio sakkaa.Olen törmännyt tähän usein ratsastuksessa. Halutaan ratsastaa paremmin ja käydään valmennuksissa ilman konkreettista päämäärää. Tehdään kovasti ”jotain”, tietämättä mitä se on. Varmuuden vuoksi käydään usealla eri valmentajalla, jotta tekeminen olisi tarpeeksi ”tehokasta”. Suunnitelma ja punainen lanka puuttuvat. Ei ihme, jos tuloksia ei näy!Nyt sorruin tähän itse. En tehnyt tarpeeksi selkeää suunnitelmaa, vaan kuvittelin asioiden muuttuvan ajatuksen voimalla. Tarvitsen kuitenkin konkreettisia ohjeita, mitä milloinkin tehdä. Siksi liikunnasta on tullut minulle tapa ja kunnonkohotus on onnistunut. Minulla on selkeät, kuvalliset ohjelmat ja tiedän 100 prosenttisen varmasti mitä teen, kun saavun kuntosalille.Syödessä ei ole samaa tilannetta. Tiedän kyllä miten pitää syödä, mutta siinä minulla on liikaa vaihtoehtoja. Jään pyörittelemään asiaa päässäni enkä saa tehtyä päätöstä. Sitten syntyy paniikkiratkaisuja. En syö mitään tai syön jotain ihan väärää. Ja taas mieli vatvoo asiaa, mikä puolestaan lisää stressiä ja sehän viimeistään pilaa kaiken. Saatan vaikuttaa yksinkertaiselta ihmiseltä, mutta pääni toimii näin.Olin ajatellut pääseväni hevosen selkään mahdollisesti toukokuussa. Nyt se vaikuttaa kovin kaukaiselta ajatukselta. Aikaa on pari kuukautta ja kiloja pudotettavana parikymmentä – edelleen. Hukkaan mennyttä aikaa ei saa takaisin ja HIHS 2026 lähestyy.Ei siis ihme, että haluan luovuttaa. Suunnitelmani ei ole ollut toimiva, enkä tiedä miten jatkan tästä. Asiaa ei myöskään helpota viime kirjoituksessa mainitsemani allergiat, jotka vaikuttavat hevosten kanssa olemiseen.On aika ottaa pieni aikalisä ja miettiä seuraavia peliliikkeitä. En vielä aio luovuttaa, mutta muutoksia tarvitaan..Paluu satulaan, 2: Alkukartoitus kertoo saman kuin peili eli rasvaprosentti on 42,8 .Paluu satulaan 5: Heinäallergia pisti stopin hevostelulle, mutta alan vihdoin laihtua!
