Paluu satulaan 9: Löysin hevosen, mutta olen kömpelö ja näytän aika kamalalta!

Nyt se sitten tapahtui! Olen ratsastanut ensimmäistä kertaa lähes viiteen vuoteen ja löysin samalla hevosen ratsastettavaksi.Viime kirjoituksessani etsin itselleni hevosta ja sopiva hevonen löytyi lopulta tosi läheltä, noin 20 km päästä kotoani. Kyseessä on 8-vuotias latvialainen ruuna, jonka omistajilla ei ole nyt aikaa panostaa siihen. Se on ollut harrastekäytössä, mutta sillä on vähän valmentauduttu esteratsastuksessa ja käyty muutamat kisat.Kokeilin hevosta pari viikkoa sitten. Tallille lähtö hieman jännitti. Ensimmäinen ongelmani oli vaatteet. Minulta löytyy vielä kypärä ja minichapsit, vaikka yllättäen kypärä tuntuu kutistuneen. Talvinilkkurit saivat toimia jodhpureina ja housuiksi valitsin tukevammasta kankaasta olevat legginsit.Minulle on vieläkin uusinta uutta, että nykyään on olemassa ratsastuslegginsejä! Epäilen kyllä niiden kestävyyttä ammattikäytössä.Tiesin etukäteen hevosen olevan isokokoinen, mutta 180 cm korkean Ossin vieressä seisominen tuntui hurjalta. Omistaja ratsasti ensin, jotta näin, miten se liikkuu.Sitten olikin vuoro kavuta kyytiin. Pakko myöntää, että jännitti! En muista kokeneeni sellaista ennen. Oikeasti hetken emmin, että selviänkö ja osaanko. Hevonen oli kiltti, mutta välillä hieman huolestunut kentän ulkopuolisista tapahtumista, kuten traktorista.Satulaan noustessa tajusin muuttuneeni näppärästä ratsastajasta tädiksi. Vaikka minulla oli jakkara, en meinannut saada jalkaani nousemaan jalustimen korkeudelle! Jouduin auttamaan jalkaani kädelläni ja mietin, että mikä kalkkeutunut vanhus minusta on tullut.Liikkeelle päästyäni tilanne helpottui. Kehoni löysi oikean asennon käynnissä ja muistin mitä pitää tehdä. Mutta kömpelyyttä oli havaittavissa, ovathan pohkeeni, reiteni ja takapuoleni edelleen pyöreämmät kuin ennen vanhaan. Se vaikeuttaa hyvän tuntuman löytämistä ja saa varsinkin jalan epävakaaksi.Kaiken lisäksi minun piti varoa vatsa- ja lantionpohjanlihaksia. Leikkauksestani ei ollut kuin 2,5 viikkoa, joten en uskaltanut koko aikana istua ravissa tai laukassa. En varmaan olisi pystynytkään, sillä kehonhallintani oli melko huonoa, suorastaan kömpelöä.Iso hevonen ja pohkeen takana teki luonnollisesti liikkeestä melko ylöspäin heittävää. Siihen kun yhdistää sen, etten voinut kunnolla istua… Tunsin itseni tosi huonoksi.Ratsastin hetken kevyttä ravia ja sain jonkinlaisen tuntuman hevoseen. Kokeilin vielä laukkaa molempiin suuntiin, onneksi kevyt istuntani toimii huonokuntoisenakin. Aina välillä huomasin korjattavaa ratsastuksessani: lyhennä ohjia, painoa kantapäille, katso eteenpäin. Ekalle kerralle se oli kuitenkin liikaa toivottu, että olisin muistanut asian kolmea askelta pidempään.Vartin ratsastus ja olin väsynyt. Tästä tulee kovempi urakka kuin luulin!Ehkä pahinta oli kuitenkin katsoa videota omasta ratsastuksestani. Katse tietysti takertui kaikkeen oleellisempaan eli ei hevoseen vaan minuun: näytin ihan kamalalta! Verkkokalvoilleni on vuosien varrella piirtynyt melko esteettinen kuva itsestäni, mutta siitä ei ollut jälkeäkään. Näytin lähinnä punaiselta tynnyriltä, josta roikkuu kaksi heiluvaa jalkaa. Se tuntui jo hyvältä syyltä pistää pillit pussiin..Katso alla olevasta videosta, miltä eka ratsastus näytti:.Hevonen oli kuitenkin ihan kiva ja luultavasti tähän tilanteeseen minulle melko passeli. Hevosen omistajat olivat tyytyväisiä ja päästiin sopimukseen. Lisäksi talli on minun pölyallergialleni hyvä ratkaisu, sillä hevonen asuu pihatossa. Se on minulle uutta, mutta pystyn välttämään heinänpölyä paremmin, joten ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ratkaisu.Tarkoitus oli aloittaa yhteistyö jo heti toukokuun alusta, mutta leikkauksen jälkeinen ahnehtiminen liikunnan suhteen kostautui. Vappuaatto meni päivystyksessä, kun leikkaushaavat alkoivat vuotaa. Liekö syynä ratsastus vai kuntosalitreeni, mutta lääkäri käski ottaa vielä viikon, pari kevyesti ilman ponnistelua.Ensi viikolla se sitten alkaa! Aluksi käyn ratsastamassa kolme kertaa viikossa, sillä nollasta joka päivä tallille tuntui minusta liian rankalta ajatukselta. Aika näyttää pääsenkö kömpelyydestäni ja tuleeko Ossista minulle kilpahevosta.Sopivasti myös HIHS julkaisi alustavaa tietoa Amateur Tour -luokista. Helmikuun semifinaaliin vaaditaan kolme nollarataa, mutta on myös bonuskilpailuja, joista pääsee suoraan finaaliin.Marraskuussa projektin alkaessa haaveilin hyppääväni ”ainakin metriä”, mutta tässä vaiheessa jo osallistuminen 80 cm luokkaan tuntuisi voitolta!

Paluu satulaan 9: Löysin hevosen, mutta olen kömpelö ja näytän aika kamalalta!

Aiheeseen liittyvää