Kolme viikkoa on vierähtänyt siitä, kun toitotin koko maailmalle, että aion hypätä HIHS:ssa 2026. Olen katunut päätöstäni. Yhtenä päivänä huomasin katsovani työilmoituksia, joissa haettiin matkaopasta etelän aurinkoon. Toisena päivänä pohdin, että olisi kiva muuttaa Lappiin.Onneksi tein tästä tavoitteesta julkisen, sillä muuten olisin luovuttanut jo ensimmäisten viikkojen aikana! Eikä se olisi mitään uutta. Vaikka olen saavuttanut elämässäni ihan kivoja asioita, en ole mikään sinnikäs henkilö. Luovuttaminen on aina ollut minulle helppoa, ja mottoni on ollut ”jos se tuntuu pahalta, ei sitä tarvitse tehdä”.Kiitos Hevosurheilu Ratsastuksen lukijoiden, matkani jatkuu. Menneet kolme viikkoa ovat olleet vaihtelevia, ja mukaan mahtuu sekä hyviä että huonoja uutisia.Suunnitelmahan on se, että ensimmäiset kuukaudet keskityn kunnon kohottamiseen sekä painonpudotukseen, sillä olen liian painava ja liian huonokuntoinen ratsastaakseni.Selkeät mittarit auttavat tavoitteen saavuttamisessa, sillä mistä tietää muutoksen tapahtuneen, jos sitä ei voi mitata? Kolme viikkoa sitten liityin ainoaan oululaiskuntosaliin, jonka jäsenmaksuun kuuluu personal trainer -palvelut. Liittymisen jälkeen tehtiin alkukartoitus, painon lisäksi mitattiin kehonkoostumus InBody-laitteella. En tiedä kuinka paikkansapitävä laitteen tulokset ovat, mutta ehkä niistä saa jotain osviittaa. Koska olen luvannut olla rehellinen, jaan teille nyt kriittiset mittani:.Lähtötilanne:Paino: 106 kgPituus: 170 cmPainoindeksi: 36,7Rasvaprosentti: 42,6 %.Lisäksi alkukartoituksessa tehtiin kuntotesti, jossa mitattiin hapenottokykyä juoksumatolla sekä maksimivoimaa kolmella kuntosalilaitteella. Testitulosten sekä keskustelun pohjalta asetettiin harjoittelulle tavoitteet, ja PT teki minulle kaksi eri kokovartaloa harjoittavaa ohjelmaa. Ihan vaihtelun takia, sillä yksi ohjelma käy nopeasti tylsäksi.Vaikka alkukartoituksen perusteella sain tehokkaat ja sopivalta tuntuvat ohjelmat, kuntotesti ei tavan tallaajalle kertonut mitään tarkkaa. Tulokset ilmoitettiin tyyliin huonokuntoinen – keskitaso – hyväkuntoinen. Olin keskitasoa, mutta verrattuna mihin?En tajunnut tilanteessa kysyä tarkemmin, mutta luvattuani tarkkoja mittareita, vedin oman kuntotestini eilen! Valitsin koko kansalle tutut testit, eli Cooperin sekä kolme lihaskuntoliikettä, joita tein 60 sekuntia..Oma testaus 12.12.2024:Cooperin testi: 1440 m - ikäiselleni tämä on huono tulos, mutta keskitasosta jäätiin vain 60 mKyykky: 27 kplNaisten punnerrus (polvet maassa): 20 kplIstumaannousu (ilman avustajaa): 18 kpl.Alla tunnelmia omasta kuntotestistäni!.Hyvä uutisetSain siis kaksi erilaista ohjelmaa, jotka ovat kestoltaan 50–70 minuuttia. Liikkeitä on 7-8, jonka lisäksi alku- ja loppuverkat. Jokaista liikettä tehdään 3 sarjaa, joissa on 10-12 toistoa.Ajatukseni oli käydä harjoittelemassa kolme kertaa viikossa. Aiemmin haasteeni on ollut jatkuvuus. Aloitan innokkaasti, usein liiankin, ja sitten väsähdän ja unohdan koko jutun. Niinpä päätin ensin opetella ylipäätään kuntosalille menemistä. Ekan viikon tein kevennetysti jokaista liikettä vain yhden sarjan, jotta opin liikkeet. Tokalla viikolla kaksi sarjaa, ja nyt kolmannella viikolla olen tehnyt täydet kolme sarjaa.Nyt jo huomaan kuntoni parantuneen. Liikkeet tuntuvat kevyemmiltä ja palaudun paremmin. Parasta on kuitenkin se, että olen tehnyt itseni kanssa sopimani treenit. Eikä salille meneminen ole todellakaan kiinnostanut joka kerta!Kun ajatuskin liikkumisesta on tympinyt, olen neuvotellut asiaa pääkopassani niin, että menen paikalle ja teen vain vähän. Aloitan 8 minuutin kävelystä. Kun tiedän saavani sen jälkeen vaikka lopettaa, lähteminen helpottuu. Päästyäni paikalle mieli muuttuu, ”no voinhan mää tehä enemmänki, kun tänne asti on tultu”.Yhtenä ratkaisevana asiana on myös ollut löytämäni kuntosalin ilmapiiri. Olen aiemmin kokeillut Oulussa kahta eri salia, joissa aina tunsin itseni ulkopuoliseksi. En uskaltanut mennä treenaamaan kuin aikaisin aamulla, jotta siellä ei olisi ketään paikalla. Aamu-unisena se ei toteutunut kovinkaan usein. Oi, niitä hukkaan menneitä kuukausimaksuja!Nykyinen salini mainostaa itseään ”tavallisten ihmisten kuntosalina” ja sitä se totisesti on. Vaikka se on ilmava ja moderni, asiakkaat ovat kaikenkokoisia ja -ikäisiä. Pukuhuoneeseen tullessani he tervehtivät takaisin eivätkä katsele seinille. Vihaisennäköiset teinit eivät makoile laitteilla tuntitolkulla puhelinta räpläten. Ja parasta, siellä ei soi jumputtava musiikki!.Huonot uutisetKunnonkohotusoperaatio etenee siis hyvällä mallilla, mutta totuus on se, että paino ei pelkällä liikunnalla putoa. (Toiset olivat ajat, kun oli parikymppinen ja ratsastin 10 hevosta päivässä!) Ruokailutottumukseni tarvitsevat terveellisiä muutoksia.Painonhallinnan vaikeus on pitkään ollut haasteenani, ja vaikka olen välillä kokeillut erilaisia ruokavalioita, en ole koskaan ollut varsinaisten laihdutuskuurien kannattaja. Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman pyöriessä telkkarissa, innostuin kokeilemaan hänen verkkokurssiaan. Kehoni meni niin pahasti tukkoon ja ylikuntoon, että vieläkin näen rahkasta ja mehukeitoista painajaisia!Olenkin aina ollut sitä mieltä, että kyseessä on pitkälti psykologinen juttu. Syömäni perusruoka on melko terveellistä, mutta määrät ja rytmitys pielessä. Halusin siis löytää syitä paino-ongelmaani sekä keinoja muuttaa huonoja tapojani. Sain syksyllä vinkkiä turkkilaiselta ystävältäni kuuden viikon NLP-ohjelmasta, joka on laadittu painonhallintaan. Ajattelin kokeilla.Kerron nyt lyhyesti mistä siinä oli kysymys. Meillä oli kuusi etätapaamista, joissa käsiteltiin eri aiheita. Ruokailua käsiteltiin vain ensimmäisellä kerralla, eikä minkäänlaisia syömisohjeita annettu. On vain muutama ohje, jotka koskevat ruokailutilanteita. Jaan ne teille tiivistetysti:Syö heti, kun tunnet olevasi nälkäinen. Mieti kuitenkin ensin, oletko nälkäinen vai tekeekö mieli jotain ruokaa tunnereaktion takia. Jos kyseessä tunne, mieti mitä oikeasti tarvitset. Jos olet oikeasti nälkäinen, syö.Kaikkea saa syödä.Syödessäsi keskity ruokailuun, älä tee samaan aikaan muuta (ruudut hiivattiin!)Jokaisen suupalan jälkeen laske ruokailuvälineet alas. Tämä rikkoo automaation, joka syntyy jos ruokaa lappaa suuhunsa ajattelematta.Lopeta syöminen heti, kun tunnet olevasi kylläinen. (Sen tunnistaa siitä, kun huomaat ajattelevasi ”olenkohan nyt kylläinen?”)Jätä joka kerta lautaselle hieman ruokaa.Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että jos lopetan syömisen heti kun olen kylläinen enkä silloin kun on ähky, mullahan on nälkä heti parin tunnin päästä! Jos oikea nälkä iskee, syödään uudelleen vaikka kahden tunnin päästä.Hyvin yksinkertainen, täysin tehottomalta vaikuttava tapojen muutos sai jotain yllättävää aikaan. Yhtäkkiä ruokailuun tuli sellainen rauha, jota en muista kokeneeni pitkään, pitkään aikaan. Poissa oli hermoilut siitä, että mitä voin syödä, milloin voin syödä, pitäisikö syödä sitä tai tätä, tuota en ainakaan saa syödä.Painoni ei heti lähtenyt laskuun, mutta oloni keveni ja stressitasot laskivat. Ensimmäisen kerran jälkeen käsiteltiin tunnesyömistä, syitä painonnousuun, omien rajojen löytämistä ja tärkeimpänä, itsensä rakastamista. Tutkittiin tapaa puhua itselleen ja vääristyneitä ajatusmalleja. On järkyttävää, kuinka ankarasti itselleen voi puhua!Huomasin, että en arvosta itseäni. Jokainen hevosihminen tietää, kuinka grammantarkkuudella omien hevosten ruokia mitataan. Silti sitä kaataa omaan suuhunsa vaikka minkälaista paskaa, vaikka siitä tulee jälkeenpäin jopa fyysisesti huono olo. Psyykkisestä puhumattakaan. Jos ei itseään rakasta ja arvosta, kuinka itsestään voi pitää huolta?Ohjelman aikana huomasin itsessäni paljon positiivisia muutoksia, minusta tuli rohkeampi ja rennompi. Tämä tavoitekin syntyi sen aikana! Tuudittauduin siihen, että olen nyt uusi, parempi versio itsestäni ja lallattelin laulellen sotaan..Elämä ei kuitenkaan ole mikään postikorttimainen jouluelokuva. Pari viikkoa sitten aloin lipsua vanhoihin tapoihini. Telkkarista tuli hiihtoa koko päivän – kaikki on pakko katsoa, joten syönpä vähän telkkarin ääressä. Hups, söinkö huomaamattani liikaa? Viikko sitten sain ikäviä uutisia – no vedänpä näitä saksalaisia joulukeksejä maidon kera. Huono olohan siitä tuli!Takapakkeja tulee opetellessa uutta, ja tärkeintä on palata takaisin oikeaksi kokemalleen tielle. Kaaduttuani jään helposti ojaan makaamaan. En kuitenkaan nyt soimaa itseäni enkä hermoile asian kanssa itseäni unettomaksi. Pieniä tekoja joka päivä vie lopulta kohti päämäärää.Havahduin viime viikolla palanneeni vanhoihin huonoihin tapoihini, mutta näen myös paljon edistystä. En syönyt puolen kilon konvehtirasiaa tunnissa, en ostanut suklaata tai karkkia lainkaan. Olen pitänyt kiinni treeniohjelmassani, vaikka minua ei ole aina huvittanut.Muutos on aina vaikeaa ja jos muuttaa monta asiaa kerrallaan, helposti mikään ei onnistu. Päätin keskittyä vuoden loppuun asti ensisijaisesti kuntoiluun, sillä sen lisääminen on luonnollisesti lisännyt myös ruokahalua. Kun totun liikuntamääriin, keskityn tarkemmin ruokailuuni.Se ei tarkoita, että alan perseilemään ja vedän suuhuni kaksin käsin torttuja ja pipareita. Mutta en nipota joka asiasta vaan annan itselleni anteeksi, jos en 24/7 onnistu suunnitelmassani..Paluu satulaan, 1. Keski-ikäinen, ylipainoinen ja persaukinen täti-ihminen aikoo hypätä Horse Show'ssa 2026.Parempi kunto, parempi ratsastus, tyytyväisempi hevonen, toteaa väitöstutkija Anne-Maarit Hyttinen
Kolme viikkoa on vierähtänyt siitä, kun toitotin koko maailmalle, että aion hypätä HIHS:ssa 2026. Olen katunut päätöstäni. Yhtenä päivänä huomasin katsovani työilmoituksia, joissa haettiin matkaopasta etelän aurinkoon. Toisena päivänä pohdin, että olisi kiva muuttaa Lappiin.Onneksi tein tästä tavoitteesta julkisen, sillä muuten olisin luovuttanut jo ensimmäisten viikkojen aikana! Eikä se olisi mitään uutta. Vaikka olen saavuttanut elämässäni ihan kivoja asioita, en ole mikään sinnikäs henkilö. Luovuttaminen on aina ollut minulle helppoa, ja mottoni on ollut ”jos se tuntuu pahalta, ei sitä tarvitse tehdä”.Kiitos Hevosurheilu Ratsastuksen lukijoiden, matkani jatkuu. Menneet kolme viikkoa ovat olleet vaihtelevia, ja mukaan mahtuu sekä hyviä että huonoja uutisia.Suunnitelmahan on se, että ensimmäiset kuukaudet keskityn kunnon kohottamiseen sekä painonpudotukseen, sillä olen liian painava ja liian huonokuntoinen ratsastaakseni.Selkeät mittarit auttavat tavoitteen saavuttamisessa, sillä mistä tietää muutoksen tapahtuneen, jos sitä ei voi mitata? Kolme viikkoa sitten liityin ainoaan oululaiskuntosaliin, jonka jäsenmaksuun kuuluu personal trainer -palvelut. Liittymisen jälkeen tehtiin alkukartoitus, painon lisäksi mitattiin kehonkoostumus InBody-laitteella. En tiedä kuinka paikkansapitävä laitteen tulokset ovat, mutta ehkä niistä saa jotain osviittaa. Koska olen luvannut olla rehellinen, jaan teille nyt kriittiset mittani:.Lähtötilanne:Paino: 106 kgPituus: 170 cmPainoindeksi: 36,7Rasvaprosentti: 42,6 %.Lisäksi alkukartoituksessa tehtiin kuntotesti, jossa mitattiin hapenottokykyä juoksumatolla sekä maksimivoimaa kolmella kuntosalilaitteella. Testitulosten sekä keskustelun pohjalta asetettiin harjoittelulle tavoitteet, ja PT teki minulle kaksi eri kokovartaloa harjoittavaa ohjelmaa. Ihan vaihtelun takia, sillä yksi ohjelma käy nopeasti tylsäksi.Vaikka alkukartoituksen perusteella sain tehokkaat ja sopivalta tuntuvat ohjelmat, kuntotesti ei tavan tallaajalle kertonut mitään tarkkaa. Tulokset ilmoitettiin tyyliin huonokuntoinen – keskitaso – hyväkuntoinen. Olin keskitasoa, mutta verrattuna mihin?En tajunnut tilanteessa kysyä tarkemmin, mutta luvattuani tarkkoja mittareita, vedin oman kuntotestini eilen! Valitsin koko kansalle tutut testit, eli Cooperin sekä kolme lihaskuntoliikettä, joita tein 60 sekuntia..Oma testaus 12.12.2024:Cooperin testi: 1440 m - ikäiselleni tämä on huono tulos, mutta keskitasosta jäätiin vain 60 mKyykky: 27 kplNaisten punnerrus (polvet maassa): 20 kplIstumaannousu (ilman avustajaa): 18 kpl.Alla tunnelmia omasta kuntotestistäni!.Hyvä uutisetSain siis kaksi erilaista ohjelmaa, jotka ovat kestoltaan 50–70 minuuttia. Liikkeitä on 7-8, jonka lisäksi alku- ja loppuverkat. Jokaista liikettä tehdään 3 sarjaa, joissa on 10-12 toistoa.Ajatukseni oli käydä harjoittelemassa kolme kertaa viikossa. Aiemmin haasteeni on ollut jatkuvuus. Aloitan innokkaasti, usein liiankin, ja sitten väsähdän ja unohdan koko jutun. Niinpä päätin ensin opetella ylipäätään kuntosalille menemistä. Ekan viikon tein kevennetysti jokaista liikettä vain yhden sarjan, jotta opin liikkeet. Tokalla viikolla kaksi sarjaa, ja nyt kolmannella viikolla olen tehnyt täydet kolme sarjaa.Nyt jo huomaan kuntoni parantuneen. Liikkeet tuntuvat kevyemmiltä ja palaudun paremmin. Parasta on kuitenkin se, että olen tehnyt itseni kanssa sopimani treenit. Eikä salille meneminen ole todellakaan kiinnostanut joka kerta!Kun ajatuskin liikkumisesta on tympinyt, olen neuvotellut asiaa pääkopassani niin, että menen paikalle ja teen vain vähän. Aloitan 8 minuutin kävelystä. Kun tiedän saavani sen jälkeen vaikka lopettaa, lähteminen helpottuu. Päästyäni paikalle mieli muuttuu, ”no voinhan mää tehä enemmänki, kun tänne asti on tultu”.Yhtenä ratkaisevana asiana on myös ollut löytämäni kuntosalin ilmapiiri. Olen aiemmin kokeillut Oulussa kahta eri salia, joissa aina tunsin itseni ulkopuoliseksi. En uskaltanut mennä treenaamaan kuin aikaisin aamulla, jotta siellä ei olisi ketään paikalla. Aamu-unisena se ei toteutunut kovinkaan usein. Oi, niitä hukkaan menneitä kuukausimaksuja!Nykyinen salini mainostaa itseään ”tavallisten ihmisten kuntosalina” ja sitä se totisesti on. Vaikka se on ilmava ja moderni, asiakkaat ovat kaikenkokoisia ja -ikäisiä. Pukuhuoneeseen tullessani he tervehtivät takaisin eivätkä katsele seinille. Vihaisennäköiset teinit eivät makoile laitteilla tuntitolkulla puhelinta räpläten. Ja parasta, siellä ei soi jumputtava musiikki!.Huonot uutisetKunnonkohotusoperaatio etenee siis hyvällä mallilla, mutta totuus on se, että paino ei pelkällä liikunnalla putoa. (Toiset olivat ajat, kun oli parikymppinen ja ratsastin 10 hevosta päivässä!) Ruokailutottumukseni tarvitsevat terveellisiä muutoksia.Painonhallinnan vaikeus on pitkään ollut haasteenani, ja vaikka olen välillä kokeillut erilaisia ruokavalioita, en ole koskaan ollut varsinaisten laihdutuskuurien kannattaja. Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman pyöriessä telkkarissa, innostuin kokeilemaan hänen verkkokurssiaan. Kehoni meni niin pahasti tukkoon ja ylikuntoon, että vieläkin näen rahkasta ja mehukeitoista painajaisia!Olenkin aina ollut sitä mieltä, että kyseessä on pitkälti psykologinen juttu. Syömäni perusruoka on melko terveellistä, mutta määrät ja rytmitys pielessä. Halusin siis löytää syitä paino-ongelmaani sekä keinoja muuttaa huonoja tapojani. Sain syksyllä vinkkiä turkkilaiselta ystävältäni kuuden viikon NLP-ohjelmasta, joka on laadittu painonhallintaan. Ajattelin kokeilla.Kerron nyt lyhyesti mistä siinä oli kysymys. Meillä oli kuusi etätapaamista, joissa käsiteltiin eri aiheita. Ruokailua käsiteltiin vain ensimmäisellä kerralla, eikä minkäänlaisia syömisohjeita annettu. On vain muutama ohje, jotka koskevat ruokailutilanteita. Jaan ne teille tiivistetysti:Syö heti, kun tunnet olevasi nälkäinen. Mieti kuitenkin ensin, oletko nälkäinen vai tekeekö mieli jotain ruokaa tunnereaktion takia. Jos kyseessä tunne, mieti mitä oikeasti tarvitset. Jos olet oikeasti nälkäinen, syö.Kaikkea saa syödä.Syödessäsi keskity ruokailuun, älä tee samaan aikaan muuta (ruudut hiivattiin!)Jokaisen suupalan jälkeen laske ruokailuvälineet alas. Tämä rikkoo automaation, joka syntyy jos ruokaa lappaa suuhunsa ajattelematta.Lopeta syöminen heti, kun tunnet olevasi kylläinen. (Sen tunnistaa siitä, kun huomaat ajattelevasi ”olenkohan nyt kylläinen?”)Jätä joka kerta lautaselle hieman ruokaa.Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että jos lopetan syömisen heti kun olen kylläinen enkä silloin kun on ähky, mullahan on nälkä heti parin tunnin päästä! Jos oikea nälkä iskee, syödään uudelleen vaikka kahden tunnin päästä.Hyvin yksinkertainen, täysin tehottomalta vaikuttava tapojen muutos sai jotain yllättävää aikaan. Yhtäkkiä ruokailuun tuli sellainen rauha, jota en muista kokeneeni pitkään, pitkään aikaan. Poissa oli hermoilut siitä, että mitä voin syödä, milloin voin syödä, pitäisikö syödä sitä tai tätä, tuota en ainakaan saa syödä.Painoni ei heti lähtenyt laskuun, mutta oloni keveni ja stressitasot laskivat. Ensimmäisen kerran jälkeen käsiteltiin tunnesyömistä, syitä painonnousuun, omien rajojen löytämistä ja tärkeimpänä, itsensä rakastamista. Tutkittiin tapaa puhua itselleen ja vääristyneitä ajatusmalleja. On järkyttävää, kuinka ankarasti itselleen voi puhua!Huomasin, että en arvosta itseäni. Jokainen hevosihminen tietää, kuinka grammantarkkuudella omien hevosten ruokia mitataan. Silti sitä kaataa omaan suuhunsa vaikka minkälaista paskaa, vaikka siitä tulee jälkeenpäin jopa fyysisesti huono olo. Psyykkisestä puhumattakaan. Jos ei itseään rakasta ja arvosta, kuinka itsestään voi pitää huolta?Ohjelman aikana huomasin itsessäni paljon positiivisia muutoksia, minusta tuli rohkeampi ja rennompi. Tämä tavoitekin syntyi sen aikana! Tuudittauduin siihen, että olen nyt uusi, parempi versio itsestäni ja lallattelin laulellen sotaan..Elämä ei kuitenkaan ole mikään postikorttimainen jouluelokuva. Pari viikkoa sitten aloin lipsua vanhoihin tapoihini. Telkkarista tuli hiihtoa koko päivän – kaikki on pakko katsoa, joten syönpä vähän telkkarin ääressä. Hups, söinkö huomaamattani liikaa? Viikko sitten sain ikäviä uutisia – no vedänpä näitä saksalaisia joulukeksejä maidon kera. Huono olohan siitä tuli!Takapakkeja tulee opetellessa uutta, ja tärkeintä on palata takaisin oikeaksi kokemalleen tielle. Kaaduttuani jään helposti ojaan makaamaan. En kuitenkaan nyt soimaa itseäni enkä hermoile asian kanssa itseäni unettomaksi. Pieniä tekoja joka päivä vie lopulta kohti päämäärää.Havahduin viime viikolla palanneeni vanhoihin huonoihin tapoihini, mutta näen myös paljon edistystä. En syönyt puolen kilon konvehtirasiaa tunnissa, en ostanut suklaata tai karkkia lainkaan. Olen pitänyt kiinni treeniohjelmassani, vaikka minua ei ole aina huvittanut.Muutos on aina vaikeaa ja jos muuttaa monta asiaa kerrallaan, helposti mikään ei onnistu. Päätin keskittyä vuoden loppuun asti ensisijaisesti kuntoiluun, sillä sen lisääminen on luonnollisesti lisännyt myös ruokahalua. Kun totun liikuntamääriin, keskityn tarkemmin ruokailuuni.Se ei tarkoita, että alan perseilemään ja vedän suuhuni kaksin käsin torttuja ja pipareita. Mutta en nipota joka asiasta vaan annan itselleni anteeksi, jos en 24/7 onnistu suunnitelmassani..Paluu satulaan, 1. Keski-ikäinen, ylipainoinen ja persaukinen täti-ihminen aikoo hypätä Horse Show'ssa 2026.Parempi kunto, parempi ratsastus, tyytyväisempi hevonen, toteaa väitöstutkija Anne-Maarit Hyttinen
