Minulle heitettiin ajatus, että voisinko kahden muun hevosalan ammattilaisen kanssa tehdä pientä luentokeikkaa. Innostuin kovasti, lähinnä siitä, että pääsisin puhumaan tosi kovaan seuraan. Nuo kaksi muuta ovat oman osaamisalueensa todellisia osaajia..Sitten mieleen sekä huulille hiipi kysymys, että mistä minun siellä pitäisi puhua? Aihealue jäi vielä hahmottumattomaksi. Ihan hyvä, sillä varsin hahmottumaton on minun osaamisalueenikin..Kutsun itseäni hevosalan ammattilaiseksi, ja koen myös olevani sitä, mutta minähän en ole missään erityisen hyvä. En ole kilpaillut missään hevosurheilun lajissa menestyksekäästi, eikä minulla ole mitään erityistaitoja, joita ei olisi monella muullakin. En tiedä mistään tietystä aiheesta kauhean paljon, eikä minulla ole mitään, mitä voisi nimittää meriiteiksi. Oli aihe hevosiin liittyen mikä tahansa, tiedän monta samassa asiassa itseäni viisaampaa ja taitavampaa ihmistä..Minulle tämä on aivan fine, koska minun ei tällä hetkellä tarvitse myydä osaamistani kenellekään. Omiin ja tämänhetkisten asiakkaideni tarpeisiin osaan ja tiedän mielestäni ihan riittävästi. Lisäksi, jos minua nyt pyydetään luennoimaan, niin puhun kyllä sujuvasti tunnin aiheesta kuin aiheesta, ja siinä voi olla seassa ihan asiaakin. .Mutta ne, jotka meidän oikeasti pitäisi saada luennoimaan ja opettamaan, ovat hiljaiset tietäjät ja ennen kaikkea käytännön osaajat. Ne, jotka ovat työskennelleet hevosten kanssa vuosikymmieniä. Tehneet jotain tiettyä juttua ja kehittyneet siinä koko ajan paremmiksi. Ne, joiden käsien läpi on kulkenut satoja hevosia, he ovat hoitaneet niitä satoja tai opettaneet niitä satoja. He ovat oppineet niiltä sadoilta..Ongelma on siinä, että taitavin tekijä ei aina ole paras opettaja. Ongelma on siinä, ettei näillä ihmisillä ole välttämättä mitään tarvetta tuoda osaamistaan esiin. Heillä on yleensä niin paljon asiakkaita, ettei heidän tarvitse myydä itseään. He mielummin tekevät, kuin kertovat tekemisestään, He eivät ole sosiaalisen median ahkerimpia postaajia, jos edes omistavat älypuhelinta..Somessa kenen tahansa on mahdollista saada näkyvyyttä, seuraajia ja liuta opetuslapsia, vaikka todellista kokemusta ja taitoa ei olisi välttämättä nimeksikään..Ongelma on siinä, että taitavin tekijä ei aina ole paras opettaja..On ihmisiä, jotka osaavat asiansa ja on ihmisiä, jotka opettavat. Sitten on vielä ihmisiä, jotka osaavat asian, jota opettavat. Sen, joka haluaa oppia, on nykypäivänä tällä alalla vaikea arvioida, kuka kuuluu mihinkin näistä kolmesta kategoriasta. Sana ”ammattilainen” ei ole rekisteröity tavaramerkki, vaan vapaasti kaikkien käytössä. Kuka tahansa voi julistautua jonkun aihealueen asiantuntijaksi, koska mitään kriteeristöä tällaiselle ei ole..Kaikki ne, jotka osaavat, eivät välttämättä ole lainkaan kiinnostuneita titteleistä ja arvonimistä. Heitä ei kiinnosta kilpailu. Heitä kiinnostaa tekeminen. Heitä kiinnostaa hevonen. Osa heistä ei välttämättä edes ymmärrä omaa taitotasoaan keskivertoharrastajaan nähden. Miksi he siis alkaisivat ketään opettaa?.Näillä hiljaisilla osaajilla on toki myös paljon sellaista, mitä ei tunnin luennolla voi opettaa. Tiedon voi siirtää toiselle, mutta toistojen myötä tullutta taitoa ei. Lahjakkuutta ei myöskään voi myydä, mutta silti minun tekee mieli vedota tällaisiin ihmisiin, että antakaa meille edes jotain! Antakaa 20 parasta neuvoanne ja 60 asiaa, joita ei ainakaan kannata tehdä. Antakaa jotain, mikä estää seuraavia hakkaamastä päätään samaan puuhun, johon on päätä jo kertaalleen hakattu..Luovutan mielelläni paikkani lavalla jollekin, joka tietää isosti, mistä puhuu.
Minulle heitettiin ajatus, että voisinko kahden muun hevosalan ammattilaisen kanssa tehdä pientä luentokeikkaa. Innostuin kovasti, lähinnä siitä, että pääsisin puhumaan tosi kovaan seuraan. Nuo kaksi muuta ovat oman osaamisalueensa todellisia osaajia..Sitten mieleen sekä huulille hiipi kysymys, että mistä minun siellä pitäisi puhua? Aihealue jäi vielä hahmottumattomaksi. Ihan hyvä, sillä varsin hahmottumaton on minun osaamisalueenikin..Kutsun itseäni hevosalan ammattilaiseksi, ja koen myös olevani sitä, mutta minähän en ole missään erityisen hyvä. En ole kilpaillut missään hevosurheilun lajissa menestyksekäästi, eikä minulla ole mitään erityistaitoja, joita ei olisi monella muullakin. En tiedä mistään tietystä aiheesta kauhean paljon, eikä minulla ole mitään, mitä voisi nimittää meriiteiksi. Oli aihe hevosiin liittyen mikä tahansa, tiedän monta samassa asiassa itseäni viisaampaa ja taitavampaa ihmistä..Minulle tämä on aivan fine, koska minun ei tällä hetkellä tarvitse myydä osaamistani kenellekään. Omiin ja tämänhetkisten asiakkaideni tarpeisiin osaan ja tiedän mielestäni ihan riittävästi. Lisäksi, jos minua nyt pyydetään luennoimaan, niin puhun kyllä sujuvasti tunnin aiheesta kuin aiheesta, ja siinä voi olla seassa ihan asiaakin. .Mutta ne, jotka meidän oikeasti pitäisi saada luennoimaan ja opettamaan, ovat hiljaiset tietäjät ja ennen kaikkea käytännön osaajat. Ne, jotka ovat työskennelleet hevosten kanssa vuosikymmieniä. Tehneet jotain tiettyä juttua ja kehittyneet siinä koko ajan paremmiksi. Ne, joiden käsien läpi on kulkenut satoja hevosia, he ovat hoitaneet niitä satoja tai opettaneet niitä satoja. He ovat oppineet niiltä sadoilta..Ongelma on siinä, että taitavin tekijä ei aina ole paras opettaja. Ongelma on siinä, ettei näillä ihmisillä ole välttämättä mitään tarvetta tuoda osaamistaan esiin. Heillä on yleensä niin paljon asiakkaita, ettei heidän tarvitse myydä itseään. He mielummin tekevät, kuin kertovat tekemisestään, He eivät ole sosiaalisen median ahkerimpia postaajia, jos edes omistavat älypuhelinta..Somessa kenen tahansa on mahdollista saada näkyvyyttä, seuraajia ja liuta opetuslapsia, vaikka todellista kokemusta ja taitoa ei olisi välttämättä nimeksikään..Ongelma on siinä, että taitavin tekijä ei aina ole paras opettaja..On ihmisiä, jotka osaavat asiansa ja on ihmisiä, jotka opettavat. Sitten on vielä ihmisiä, jotka osaavat asian, jota opettavat. Sen, joka haluaa oppia, on nykypäivänä tällä alalla vaikea arvioida, kuka kuuluu mihinkin näistä kolmesta kategoriasta. Sana ”ammattilainen” ei ole rekisteröity tavaramerkki, vaan vapaasti kaikkien käytössä. Kuka tahansa voi julistautua jonkun aihealueen asiantuntijaksi, koska mitään kriteeristöä tällaiselle ei ole..Kaikki ne, jotka osaavat, eivät välttämättä ole lainkaan kiinnostuneita titteleistä ja arvonimistä. Heitä ei kiinnosta kilpailu. Heitä kiinnostaa tekeminen. Heitä kiinnostaa hevonen. Osa heistä ei välttämättä edes ymmärrä omaa taitotasoaan keskivertoharrastajaan nähden. Miksi he siis alkaisivat ketään opettaa?.Näillä hiljaisilla osaajilla on toki myös paljon sellaista, mitä ei tunnin luennolla voi opettaa. Tiedon voi siirtää toiselle, mutta toistojen myötä tullutta taitoa ei. Lahjakkuutta ei myöskään voi myydä, mutta silti minun tekee mieli vedota tällaisiin ihmisiin, että antakaa meille edes jotain! Antakaa 20 parasta neuvoanne ja 60 asiaa, joita ei ainakaan kannata tehdä. Antakaa jotain, mikä estää seuraavia hakkaamastä päätään samaan puuhun, johon on päätä jo kertaalleen hakattu..Luovutan mielelläni paikkani lavalla jollekin, joka tietää isosti, mistä puhuu.
