Tallin tyypit: Toipuva hevoshullu

Toipuva hevoshullu herää kellonsoittoon lämpimässä kerrostaloasunnossa, ja keittää pannullisen kahvia. Rapistelee lehteä, syö paahtoleipää, nauttii aamusta, vaikka ulkona on miinus kolme astetta ja vihmoo jotain epämääräistä..Hän tuntee sisällään edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, jonkinlaista syvää tyytyväisyyttä ja huojennusta: minun ei tarvitse enää olla hevoshullu. Minun ei tarvitse enää mennä tallille..Kun Toipuja oli vielä koukussa, hän ihmetteli tällaista elämäntapaa: eikö elämä tunnu tyhjältä, kun ei saa juopua tallin tuoksusta ja eläinlääkärilaskujen kohottamista adrenaliinipiikeistä? Mistä ihmisten kanssa osaa puhua sosiaalisissa tilanteissa, kun ei voi puhua hevosista? Mihin voi paeta henkilökohtaisia ongelmiaan, jos ei maneesiin?.”On tietenkin totta, että kaikki elämän ongelmat eivät katoa, vaikka talli jääkin. Mutta nyt kohtaan vaikeudet ja tunteet mieli kirkkaana. Kun ajatukset eivät koko ajan pyöri seuraavan talliannoksen ympärillä, on selkeämpi fiilis. Nyt minä olen kontrollissa, eivät hevoset.”.Ajattelin naiivisti, että kokeilen vain, ja sitten lopetanToipuja ensimmäisestä talutusratsastuskerrastaan.Toipujan hevosriippuvuus alkoi jo lapsena..”Minulla oli ihan hyvät kotiolot, en syytä vanhempiani mistään. He eivät vain tienneet, että kävin muutaman kerran talutustunneilla. Ajattelin naiivisti, että kokeilen vain, ja sitten lopetan.”.Sitten kaveri houkutteli maastoratsastukseen..”Tiesin heti, että se oli minun juttuni. Mikään ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä kuin kiitolaukka sänkipellolla.”.Tästä lähti syöksykierre. Toipuja siirtyi yksityistallille, ja lopulta hän vuokrasi oman ponin. Käyttö muuttui päivittäiseksi. Koulu sujui miten kuten, ja muut ystävät alkoivat karttaa lannalle tuoksahtavaa Toipujaa, joka sopotti sekavasti tarinoita ”eepee-askelluksesta” ja ”yönsilmästä”..Syntymäpäivärahat katosivat tililtä, ja myös Toipujan vanhemmat joutuivat usein kuittaamaan kengittäjän laskuja ja heinätilauksia..Lopulta siirtyminen poneista hevosiin kävi nopeasti myös Toipujan itsensä kohdalla..”Kukaan ei voi vastustaa hevosten voimaa, etenkin kun koko sosiaalinen piiri ympärillä on käyttäjiä. Meidän syöksykierrettämme lisäsi vielä se, että saimme usein majoittua kavereiden luo Ypäjälle.”.Ypäjä on kuuluisa hevoskeskittymä koko Euroopankin mittakaavassa. .”Kyllä viimeinen niitti oli se hevospatsas liikenneympyrässä. Se ja loimipesula. Silloin tiesin, että me olemme nyt tallimaailman Bogota”, eräs nimetön kommentoija Ypäjältä kertoo. Hän vilkuilee olkansa yli, sillä kyläläiset joutuvat elämään jatkuvasti karanneiden hevosten pelossa. Ennen niin siistit maalaismaisemat ovat nyt tarhojen pilkuttamia. Suojatiellä lojuu yksinäinen kaviokoukku..Parisuhde hevosenomistajamiehen kanssa oli vaikea. Toipuja halusi rauhoittaa käyttöä, mutta hevoset veivät miehen yhä syvemmälle lantalan kulmaukseen. Samaan aikaan Toipujan astuttama tamma ja kuntoutuva kilpahevonen alkoivat oireilla rajusti. Tamman ruokahalu laittoi tallinpitäjän laskuttamaan ylimääräistä, ja kilpurin uima-allaskuntoutuksen maksut nousivat..Toipuja, kuten monet kaltaisensa, kohtasi lopulta pohjan..”Päätin kokeilla ammattilaisuutta Euroopassa. En halua puhua siitä enempää, mutta jokainen varmasti ymmärtää mitä tarkoittaa olla varaton nobody eurooppalaisella kilpatallilla.”.Mutta Eurooppa koitui lopulta pelastukseksi. Kun Toipuja oli ajamassa 12 hevosen rekkaa Kööpenhaminasta Italiaan, hän kohtasi levähdyspaikalla suomalaisen Hannun, joka näki Toipujan kovan kuoren läpi..”Onko noi hepat sulle oikeesti noin tärkeitä”, Hannu kysyi – eikä Toipujan itkusta tullut sen jälkeen loppua.. Toipuja jätti Euroopan ja palasi kotiin aloittaen korvaushoidon..”Siirryin vuokraamaan ex-ravuria, joka auttoi minua normalisoimaan elämääni. Koska hevosella oli kaksi muutakin viikkovuokraajaa, aikaa vapautui yhtäkkiä ihan tavalliselle elämälle.”.Toipuja aloitti opiskelut. Kun hän oli ensimmäisessä normaalissa työpaikassaan, hän tunsi itsensä oudoksi..Olin aivan ihmeissäni, kun jengi lähti neljältä kotiin. Että se on ihan normaalia, että ei olla puoli yhteentoista duunissaToipuja eheytymisprosessin alussa.”Olin aivan ihmeissäni, kun jengi lähti neljältä kotiin. Että se on ihan normaalia, että ei olla puoli yhteentoista duunissa, vaan lähdetään viettämään vapaa-aikaa kotiin!”.”Naurattaa myös, kun kollegat uupuvat, kun sähköpostia tulee niin paljon. Minusta nämä ongelmat tuntuvat todella vähäpätöisiltä siihen aikaan verrattuna, kun olin kahdeksan hevosen kisahoitaja, vaikka ranteeni oli murtunut, ja minulla oli 40 asteen kuume.”.Nykyisin toipuja auttaa vapaaehtoistyönä niitä, jotka ovat edelleen koukussa..”Joskus olen jopa hakenut autettavan tallilta ja antanut hänelle ruokaa ja puhtaat vaatteet.”.Entä, kun katsoo taaksepäin?.”Totta kai niiltä ajoilta muistan monia kivoja tyyppejä. Ja olihan pitkissä kisamatkoissa aina oma hehkunsa. Mutta kun katson sitä elämää nyt, tunnen olleeni joku ihan muu ihminen.”

Tallin tyypit: Toipuva hevoshullu

Aiheeseen liittyvää