Näkökulma: Tuttu asetelma - hyvikset ja pahikset

Hevosalan hyvinvointiasetus-webinaaria kuunnellut eläinlääkäri huomasi saman kuin tämän tekstin kirjoittaja, oudosti tekemällä tehdyn vastakkainasettelun eläintenystävät - hevosala. Hyvikset vs. pahikset. Tiedätte kyllä, ketkä ovat ne pahikset.

"Vastassa oleva leegio on aika huima. Se on tätä päivää. Kysymys on siitä, mitä profeettoja kuunnellaan", hän muotoili. Nimeään hän ei halua julkisuuteen. Ei halua joutua heitetyksi susille.

Todettiin siinä yhteisesti, että hevosala on ulkomaailman suorastaan pakkomielteisen mielenkiinnon kohteena.

Ja että se pitäisi vain kiltisti hyväksyä, että kuka tahansa on pätevä arvostelemaan, arvioimaan ja olettamaan hevosten onnellisuuden tilaa (lähes aina huonoksi). Täysin riippumatta siitä, onko henkilö hevosta livenä elämässään koskaan edes nähnyt ja siitä, missä jamassa ne omat elukat mahdollisesti siellä kotona ovat, kun niiden omistaja viettää kaiken aikansa koneen äärellä, muiden eläimiä vahdaten. Allekirjoittanut esitti whataboutismin uhallakin webinaarissa kysymyksen, jonka on esittänyt satoja kertoja aiemminkin: Miksi juuri hevoset? Miksi eivät esimerkiksi koirat, joita on kuitenkin maassa kymmenkertainen määrä (800 000 vs 75 000), ja joiden elo omien silminnäkijähavaintojen perusteella (Helsinki) on tuskin likimainkaan niin lajityypillistä kuin melkein minkä tahansa hevosen? Koirien ahdinko tulee myös Ruokaviraston toimittamissa eläinsuojeluvalvontaraporteissa hyvin esiin. Eikö tärkeimmät asiat ja isoimmat ongelmat pitäisi hoitaa aina ensin? En kuitenkaan vielä koskaan enkä missään ole nähnyt keskustelua, jossa koirien pitämisen oikeutus kyseenalaistettaisiin samalla lailla kuin se tehdään hevosten suhteen.

Mistä ihmeestä se johtuu, että hevosala on kuin turkisala? Että ystäviä ei ole enää missään?

Hevosala on jotenkin käpertynyt itseensä. Ottaa iskuja vastaan, näyttämättä kipuaan. Yrittää nolouteen asti miellyttää ja liehakoida. Mutta yhteistä kieltä muun maailman kanssa ei oikein löydy. Eikä tietenkään mikään ihmekään, jos ainut mitä osataan tehdä, on hokea "happy athletea" kaikille jotka vain suostuvat kuuntelemaan. Ja heillekin, jotka eivät suostu. Se toinen sanapari, joka toistuu, on "nollatoleranssi". Sekin on alkanut kuulostaa omaan korvaan jo tosi ontolta.

"Se on se urheilu ja mielikuva rahasta", eläinlääkäri arveli. Niinpä.

Jostakin se kertoo, että hevosten lihavuutta ei haluta nähdä hyvinvointilaissa niin vakavana ongelmana, että siihen pitäisi puuttua. Liiallinen rasittaminen sen sijaan on -tietenkin- niin väärin, ja siksi kriminalisoitava.

Raha? Ansaintalogiikalla ja taloudellisen voiton toivossa koiriakin tuotetaan ja myydään: labrahellanduudeli maksaa tässä värissä ja kokoluokassa sen ja sen verran ja aito räyhäkäs Romanian rescuerakki tämän verran. Ei niiden mielipiteitä kukaan kysy eikä kuulostele.

Niin. Totta kai hevosalalla on omat rötöshenkilönsä. Kuten on kaikilla muillakin aloilla ja lajeilla. Puutteita on, sillä emme ole virheettömiä. Yksi rötöstelijä ei silti tarkoita, että kaikki muutkin olisivat rötöstelijöitä. Ja ette ole voineet välttyä huomaamasta, että keskustelua näistä asioista käydään alan mediassa kiivaana!

Muutama jäärä jarruttaa asioita, kuten aina, mutta jo näinkin edistys on ollut huimaa. Kun ajattelen itse hevosenpitoa ja hevoskilpailuja 30 vuotta sitten, niin lähinnä tulee mieleen, oliko se edes sama laji.

"Kipua tuottavat välineet" menevät kieltoon? Okei. Mutta mitä ne ovat, paitsi imppauspantoja? Kuolaimiako? Pitäisikö ne sitten ihan vaan luetella, jotta arviointi ei jää naapurin paikalle soittaman kunnaneläinlääkärin harteille? Ja onko yleensäkin oletusarvona, että jos kipua tuottava väline on, joka-hevosihminen ryntää sitä oitis väärinkäyttämään? Itse olen ollut aina siinä käsityksessä, että väline on väline ja välineen käyttö on se, mikä ratkaisee. Lainsäätäjä ei nähnyt asiaa samoin? Viittaan apinaan ja partaveitseen, ja toisaalta vanhaan kiinalaiseen vesitippakidutukseen.

Valvonta sitten. Laskeeko lainsäätäjä kansalaispoliisien varaan? Se tulisi tietysti edulliseksi kustannuksiltaan, mutta jo nyt ollaan helisemässä tiktok-videoiden sun muiden kanssa. Kannattaako ihmisiä enää tämän enempää yllyttää toistensa kimppuun?

"Kateushan on aina näissä asioissa kantava voima", eläinlääkäri huokaa.

Vastaus siihen koirien ja muiden lemmikkieläinten asiaan tuli webinaarin lopussa. Siihen keskitytään - aikanaan.