Lukijan kynä: Mihin vaalivaliokuntaa ja valtakirjoja tarvitaan?

Nyt, kun puheenjohtajavaalit ovat kohta edessä, sitä rupeaa miettimään ikuisuuskysymystä, eli sitä, mitä on ihmetellyt monta kertaa aiemminkin. Tämä ihmettelyn aihe on se, miksi ihmeessä Suomen Ratsastajainliitolla, anno 2023, on vielä sellainen elin kuin vaalivaliokunta. 

Ja miksi meillä on vielä käytössä sellainen keino kuin valtakirjojen keruu vuosikokouksiin?

Vaalivaliokunta ei ole mielestäni koskaan ollut tarpeellinen. Sen ymmärrän jollain lailla, että joskus muinoin valtakirjoja on ehkä tarvittu, kun jäsenistö ei ole päässyt paikan päälle. Vaikka totuuden nimessä ajattelen niistäkin ajoista, että when there is a will, there is a way, eli jos todella haluaa tulla äänestämään, silloin vaivautuu paikan päälle. Ajattelen myös, että saadaan se vaalitulos pienemmälläkin määrällä äänestyslappuja. 

Mutta varsinkin nyt, kun muutamakin vuosikokous on vedetty läpi hybridimallilla ja äänestäminen verkon kautta on mahdollista, mihin ihmeeseen näitä jonkun ehdokkaan kainalokeppejä eli valtakirjoja vielä tarvitaan?

Minua suoraan sanottuna häiritsee se, että jos rupeaa miettimään, mihin me tarvitsemme vaalivaliokuntaa ja valtakirjoja, kovin positiivista vastausta ei tule mieleen. 

Jos vaalivaliokunta toimisi niin, että se selvittäisi ehdokkaiden taustat jäsenistön vaivoja säästääkseen, mutta ei ottaisi minkäänlaista kantaa kenenkään sopivuuteen, esittäisi ehdokkaat ihan vain aakkojärjestyksessä, se vielä menisi. Se olisi jopa oikein hyvä asia. Mutta näin ei ole, ja vaalivaliokunta päätyy esittämän suosituksensa, eikä siinä auta yhtään todeta hurskaasti, että vaalivaliokunnan ehdotus on vain ehdotus. Ei se ole vain ehdotus, vaan se vaikuttaa tehokkaasti jäsenistöön, siksi se varmasti juuri onkin olemassa. 

Ei pidä aliarvioida ihmisiä. 

Koska kyllähän tässä herää kysymys, että eivätkö suomalaiset hevosihmiset ole Suomen Ratsastajainliiton mielestä riittävän älykkäitä pystyäkseen itse päättämään ketä haluavat lajiliittonsa hallitukseen, jäsenmaksuistaan päättämään? 

Vaalivaliokunnan käyttäminen on kuin eduskuntavaaleissa olisi vielä yksi ylimääräinen instanssi, joka antaisi kansalle virallisen suosituksen eri puolueiden asettamista ehdokkaista.

Ja entä valtakirjojen kerääminen sitten?

Olenko ainoa, jonka mielestä ne eivät edusta ainakaan demokratiaa?

Päivi Savilahti-Bäckman

Kirjoittaja on turkulainen talliyrittäjä ja SRL:n jäsen