15 varsaa pääsi kesälomalle paratiisimaiseen Haukniemeen – suomenoriit seremoniamestareina

Iiihahaa oli päivän sana Miehikkälässä. Ja kyllä sitä kuultiinkin. Onneksi kesäloma on pitkä. Varsalaidun on nuorelle orihevoselle mahtava paikka, oli rotu tai tulevaisuuden tehtävä mikä hyvänsä."Kaikkien orivarsojen pitäisi päästä varsalaitumelle", Kari-Markku Karjalainen totesi sunnuntaiaamupäivällä Miehikkälän Haukniemessä, jossa 15 varsaa valmistautui vapauteen. "Hevoset oppivat sosiaalisiksi, mistä on valtavasti hyötyä kaikille, niille itselleen, niiden omistajille ja hevosurheilulle, kun siinä on hyvin käyttäytyviä hevosia", hän perusteli. Karjalainen käyttää laitumella yksi- ja kaksivuotiaat, tänä kesänä Villiuki ja Villiväiski. Kolmevuotiaat ovat jo treenissä, tai myyty. Arvi Martikainen toi laitumelle oman kasvattinsa, tulevan kenttäratsun, kaksivuotiaan FWB-ratsu Coru Ecanne Arvidsonin. Se on keväällä jo ruunattu, joten se pysytteli taka-alalla. Ei sen puoleen, että lämminverivarsoilla olisi paljoa sanomista, sillä suomenhevoset tuppaavat varastamaan show'n. Niin kävi tälläkin kertaa. . Rotuja oli laidasta laitaan, kun raskas työhevonen ardennerikin oli paikalla. Nounours de Fer, suomeksi Rautanalle, pärjäsi joukossa luontaisen rauhallisuutensa avulla, ja hampaittensa, se tarttui kaulanahasta ja roikkui siinä koko painollaan. "Kesälomaa itselle ja hevoselle", ardennerinsa laitumelle tuonut Mikko Myllylä totesi. Se tuli yhtä kyytiä Myllylän isän Teijon suomenhevosen, Myllylän Pojun kanssa. Laitumella niiden tiet kuitenkin heti erosivat, sillä Nounoursin omi kaverikseen Villibravo, joka vahti sitä mustasukkaisena.Ensimmäisenä päivänä liikuntaa tulee sellainen määrä, että kun muutama tunti on mennyt, varsat ovat hiestä märkiä ja jalatkin alkavat joillakin jo painaa. Teijo Myllylä on sitä mieltä, että laidunkesä ei vie hevosta taaksepäin yhtään, pikemminkin päinvastoin."Lihaksikkaita ovat, kun syksyllä kotiin tulevat."Kun toisilleen vieraat nuoret oriit kohtaavat, meno on rajua. Kuonot vastakkain, hetki patsaana, kiljahdus tai karjahdus ja takasilla päin näköä - ainakin silmämääräisesti niin kovaa kuin lähtee. Kun ego on riittävän iso, koolla ei ole merkitystä. Hegemoniaa joko haettiin tai sitten se löytyi siinä muun toiminnan sivussa, ehkä testosteronin määrästä riippuen. Neljä-viisi erottui joukosta määrätietoisuudellaan. Onko se sitten hyvä vai huono, joku varsantuojista huomautti, että ei hän ainakaan toivo omansa olevan koko kukkulan kuningas, jos kohta senkin tavat siistiytyvät syksyyn mennessä kummasti. Toinen hevonen antaa aina "oikean vastauksen" ja mikä tärkeintä, tarpeeksi nopeasti. Suomenhevosoriit ovat tavanneet olla seremoniamestareina. Aktiivisimmasta päästä olivat Kymen-Karjalan hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Jenni Timlinin mukaan tänäkin vuonna ne, jotka olivat jo viime kesänä täällä. "Niillä on homma hallussa heti ensi sekunneista", Timlin sanoi. Suomenpienhevosori Rasantaja, esimerkiksi, joka oli joukon pienin, mutta myös itsetietoisimmasta ja väsymättömimmästä päästä. Koko laidunhistorian pienin se ei kuitenkaan ole, se arvonimi annettiin joitakin vuosia sitten russ-ori Sleipnir T:lle. Hyvin se kuulemma pärjäsi, synnynnäisellä karismallaan.. Orilaitumella ovat käytännöt vuosien mittaan muuttuneet. Vielä alle 10 vuotta sitten kavioihin poltettiin numerot. Se oli hankalaa ja palolaitoksen mielestä myös paloturvallisesti vaarallista hommaa, joten se lopetettiin. Mikrosirut on nykyään kaikilla ja silmämääräiseen paikan päällä tunnistamiseen rasvaliidulla vasempaan kankkuun piirretty iso numero on kätevämpi. Yleisöä oli tullut paikalle mukavasti, sillä sää suosi. Haukniemen vanhassa päärakennuksen pihapiirin lipputankoon vedettiin siniristilippu ja tunnelma oli kaikin tavoin harras. Kahvia, soppaa ja makkaraa meni. Aina valmis talkoomies Erkki Olli, 85, oli paikalla tällä kertaa, kuten noin 60 aikaisempaakin kertaa. Oman varsankin hän kerran toi, isoveliläisen Veilin. Se oli 1990-luvun loppua. "Kun tämä on nyt 63. kerta kun varsalaidun pidetään, kyllä mie ainakin 58 kertaa olen ollut mukana", Hippoksen kultaisen ansiomerkin mies muisteli."Kultaisen siksi, että timanttisia Hippoksella ei ole", täsmensi Timlin, joka oli mukana yhdistyksensä puolesta Ollille ansiomerkkiä hakemassa. Olli poltti numeroita kavioihin monet vuodet. Se ei suinkaan ollut aina helppoa. "Jokaikiseen kavioon saatiin kyllä numero", Olli myhäilee. 30 hehtaarin laidunta kiertää jämerän oloinen sähköaita, mutta petoaita se ei ole.Onko susista ja karhuista ollut harmia?"Ei tähän mennessä. Meillä kotonahan susia näkee paljonkin, mutta enemmän haittaa on melkein hirvistä, jotka tuppaavat tulemaan langoista läpi", Timlin tuumaa. Kun viimeinen katsoja lähti paikalta, iltaa oli jäljellä vielä pitkästi ja aurinko vielä korkealla. Alkukesä kauneimmillaan ja ruoho kirkkaan vehreää. Järveltä kävi viileä tuuli. Joukko oli jakautunut kolmeen-neljään ryhmään, joista yhdessä selviteltiin vielä välejä. Tämä viikko ollaan talon pihapiirin tuntumassa, järven rannassa. Sitten portit avataan koko loppualalle.Ihanaa, kun on kesä ja on nuori. Ja hevonen. Iihahaa, hei! .Miehikkälän varsalaitumella 2025 - tsekkaa numerot ja nimet täältä1. Karpiini (Camri - Hexan Tuiskutar, Tuiskis)2. Myllylän Poju (Ville Kalle - Karthagon, Santeri Dahlia)3. Villibravo (Sipori - Madrid, Totemi Rok)4. Melkee Elvis (Tosi-Romeo - Vera Jii, Turo)5. Lintan Säpinä (Säihkeen Säpinä - Lintan Likka, Turo)6. Sysmän Sälli (Sörkän Sälli - Sysmän Tyttö, Hilpertti)7. Nounours De Fer (Quatro du Vieux Chateau - Princesse de Fer, Jeck du Vieux Chene)8. Rasantaja (Tintin Sahrami - Rainummen Ruusa, Auran Aapeli)9. Leon Chacou HH (Chacco Boy 218 - Winette I, Quintero)10. Coloubet GEM (Colorit Z - Wannabe H, Concreto)11. Viraali (Siirin Valtsu - Valore, A.T Eko)12. GK Sagittari (So Perfect - Justa A Little Dream, Blue Hors Doolittle)13. Coru Ecanne Arvidson (Concreto - I.Termie R 3 3340, Den Ham Blue R)14. Villiuki (Kihisee- Ukaasi, Valtraus)15. Villiväiski (Marat - Jemmatar, Valtraus)

15 varsaa pääsi kesälomalle paratiisimaiseen Haukniemeen – suomenoriit seremoniamestareina

Aiheeseen liittyvää