Sallittua vai kiellettyä, vai jotakin siltä väliltä?Ovatko kilparatsastuksen doping-säännöt selvää pässinlihaa?SRL:n asiantuntijaeläinlääkäri Liisa Harmo, kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n testaajaeläinlääkäri eli EADMC TV, puhuu 31 vuoden kokemuksella FEI:n hommissa.Lyhenne on sanoista equine antidoping and controlled medication testing veterinarian ja tarkoittaa suomeksi hevosten antidoping- ja lääkeainetestejä virallisesti tekevää eläinlääkäriä.Kansallisia testejä Harmo on tehnyt vielä kauemmin, yli 40 vuotta.”Se oli vuonna 1982 kun Ilkka Alitalo lähetti Hyvinkäälle ensimmäisen kerran pissittämään”, hän muistelee.. Harmo toteaa, että lähtökohta on, että ratsastuskisoihin saavat osallistua vain hyväkuntoiset hevoset, riittävän osaavilla ja hyväkuntoisilla ratsastajilla. Harmo toteaa, että kun puhutaan urheilijoista, nousee kysymys ”onko parannettu suorituskykyä?””Eläin ei voi valita. En tiedä, miten paljon ihmisurheilijakaan voi aina valita, mutta se on eri asia. Hevosen hyvinvointi on etusijalla kaikessa ja ihmisten toiveet ovat toissijaisia. Kaikki toimenpiteet ja eläinlääkärin antamat hoidot suoritetaan hevosen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi”, Harmo linjaa heti alkuun..kaikki eläinlääkäritkään eivät asiaa Harmon mukaan hahmota, sillä klinikoilla käytössä olevat tietokoneohjelmat antavat varoaikoja ravisääntöjen mukaanLiisa Harmo törmää jatkuvasti sääntöjen erilaisuuteen.Erilaiset säännötAntidoping-säännökset aiheuttavat suomalaisissa hevosharrastajissa säännöllisesti hämmennystä, eikä ihme, sillä Suomessa on kansallisesti käytössä kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua asiaan - ratsastajien ja raviurheilijoiden. Haluttu lopputulos on sama: terve hevonen kilpailuissa, mutta tapa päästä lopputulokseen ei ole sama. Suomessa on voimassa kolmen eri järjestön, SRL:n, FEI:n ja Suomen Hippoksen lääkityssäännöt.Jotkut raviurheilijoilla kielletyt aineet tai menetelmät ovat ratsastajilla sallittuja. Eikä asiassa auta yhtään se, että reilut 10 vuotta sitten raviurheilijoiden säännöt olivat samat kuin ratsastajien kansalliset säännöt. Ne eivät ole sitä enää, mutta kaikki eläinlääkäritkään eivät asiaa Harmon mukaan hahmota, sillä klinikoilla käytössä olevat tietokoneohjelmat antavat varoaikoja ravisääntöjen mukaan.Miksi järjestöt ovat lähteneet näin eri linjoille, sitä Harmo ei osaa arvioida, mutta hän sanoo suuren periaatteellisen eron lajien välillä muodostuvan jo siitä, että ratsun kilpailu-ura voi helposti jatkua lähes 20 ikävuoteen asti, ja tunnetaan yli 20-vuotiaita kansainvälisiä estehevosiakin, mutta ravurilla se jää huomattavasti lyhyemmäksi.”Kyllähän 17-vuotiaalla urheilijalla alkaa väistämättä olla pientä kolotusta siellä ja täällä”, Harmo toteaa.Toinen ero muodostuu siitä, että ratsastuksessa keskitytään siihen, onko hevosen testitulos kilpailutilanteessa puhdas vai ei. Jos se on, järjestön silmissä ei ole merkityksellistä mitä on mahdollisesti tapahtunut edellisenä päivänä tai kaksi viikkoa sitten.”Oli kyseessä vaikka injektoitava B-vitamiini. Ei sillä ole mitään 4 päivän varoaikaa SRL:n ja FEI:n säännöissä, sillä injektoimista ei sinällään ole kielletty ja B-vitamiini on sallittu, joten se on täysin sallittua. Täytyisi pitää koulutuksia eläinlääkäreiden kesken tästä asiasta”, Harmo sanoo.”Meillä mikään ei ole ”kielletty 4 vrk ennen kilpailua”, vaan kontrolli ja myös rangaistavuus perustuu siihen että lääkeainetta pitää löytyä hevosesta. Jos mitään ei löydy, ei voi tulla doping- tai lääkeainerikkomustakaan. Eli jos klinikalla sanotaan että tässä hoitomuodossa tai lääkeaineessa on 4 vuorokauden varoaika, kannattaa kysyä puhutaanko Hippoksen vai SRL:n suulla.”.Meillä mikään ei ole ”kielletty 4 vrk ennen kilpailua”, vaan kontrolli ja myös rangaistavuus perustuu siihen että lääkeainetta pitää löytyä hevosestaLiisa Harmo periaatteellisesta erosta ratsu- ja ravihevosten lääkintäsäännöissä. ”Säännöllisesti tulee ”ilmiantoja”, että jotakin hevosta on lääkitty, ottakaa siitä doping-testi. Mutta kun otetaan, testitulos on puhdas. Näissä on varmaankin taustalla se, että on luettu Hippoksen doping-sääntöjä ja huomattu siellä jonkun lääkeaineen kohdalla ’kielletty 14 vrk ennen kilpailua’”, Harmo tuumaa.Harmo kehottaa ratsastajia pysyttelemään poissa Suomen Hippoksen lääkityssivuilta ja lähtemään siitä, että ravihevosten säännöt ovat erilaiset. Mutta vielä täytyy vähän skarpata, sillä vaikka SRL ja FEI ovat pääsääntöisesti sama asia, täysin samat säännöt eivät niidenkään välillä vallitse. SRL:n säännöt ovat tiukemmat kuin FEI:n. SRL ei ole myöskään aivan sama kuin FEI SRL:n kansalliset säännöt nojaavat FEI:n sääntöihin, mutta eivät ole yhtä sallivia. Jos aivan tarkkoja ollaan, FEI tuntee neljänlaisia lääkeaineita. Näistä neljästä kohdan 1-3 lääkeaineet on lueteltu FEI:n prohibited substances -listassa: joka tilanteessa täysin kielletyt (doping-aineet)kilpailutilanteessa kielletyt, mutta muuten sallitut (lääkeaineet)kilpailutilanteessa kielletyt (ETUE = Equine Therapeutic Use Exemption), joihin voi poikkeustilanteessa ja tapauskohtaisesti anoa luvan kilpailueläinlääkäriltä. Tähän ryhmään voi kuulua esimerkiksi ruoansulatusvaivoja helpottava spasmolyytti, tai jokin allergialääke, mutta ei kuitenkaan kipulääke.sallitut (näitä aineita, esimerkiksi omepratsolia ja antibiootteja, ei näin ollen myöskään löydy prohibited substances -listalta). Kohtaan 4 kuuluu suomalaisittain se täsmennys, että esimerkiksi antibiootit ovat FEI:ssä sallittuja, mutta Suomessa eivät, sillä niiden kohdalla Suomessa katsotaan, että jos hevonen tarvitsee niitä, se ei ole sillä hetkellä kilpailukuntoinen.Suomen rajojen sisäpuolella ratsu saa käyttää antibiootteja näin ollen vain kansainvälisissä kisoissa. Suomessa on vuonna 2024 neljä tällaista kansainvälistä kilpailua. Yksi niistä on joka vuosi Helsinki International Horse Show.”Toki harvinaisia ne antibiootit ovat kv-kisoissakin. Tänä vuonna Horse Show’ssa ei esimerkiksi ollut yhtäkään hevosta, joka olisi käyttänyt antibiootteja”, Harmo toteaa.Suomessa ei onnistu myöskään kilpailupäivänä nesteyttäminen, vaan meillä katsotaan, että myöskään hevonen, joka suonensisäistä nesteyttämistä vaatii, ei ole kilpailukuntoinen.”Kisapaikalla hevoseen ei saa pistää mitään. Siitä lähdetään, että sellaista lupaa ei anneta”, Harmo linjaa.Joskus on kuullut, että kansainvälisten kisojen tallialueet joissakin lajeissa muistuttavat tiputuspullotelineineen pahimmillaan kenttäeläinsairaaloita. Harmo tyrmää tämän tiedon vanhentuneena ja toteaa, että vaikka tietyt lääkitykset onkin tehty mahdollisiksi jopa kisojen aikana, kilpailujen eläinlääkäri joka tapauksessa valvoo niitä..Suomessa on sallittua antaa kilparatsuille mato- ja loislääkkeitä, vatsahaavalääkkeitä (cimetidiini ja omepratsoli), altrenogestiä (Regumate) tammoille, vitamiineja ja glucosamiinia, kondroitiinia ja vastaavia nivelten hoitoon tarkoitettuja lisäravinteita.Jalkoja saa kylmätä kaikin tavoin, joissa lämpötila ei laske alle nollan. Fysikaalisia hoitoja, kuten magneettiloimia ja matalatehoista laseria, saa käyttää, mutta hoito ei saa aiheuttaa kuumotusta eikä turvotusta.SRL:n KS1-kilpailusäännöissä kerrotaan kohdassa 40 hevosten lääkityksestä. . Kommentti: Miksi FEI sallii antibiootit, nesteytyksen ja vatsahaavalääkkeet?FEI sallii muutamia lääkeaineita ja menetelmiä, jotka Suomessa ovat kansallisessa kilpailutilanteessa joko täysin kiellettyjä kuten antibiootit tai periaatteessa sallittuja, mutta käytännössä lähes varmuudella kiellettyjä, kuten suonensisäinen nesteytys. Mutta, miksi? Pääosin kuljettamisesta hevosille muodostuvan rasituksen vuoksi.Harmo perustelee asian sillä, että kansainväliset hevoset matkustavat paljon, ja tulevat kisapaikalle viimeistään jo keskiviikkona, jos ensimmäinen luokka on perjantaina. "Katsotaan, että jos hevosella matkan jälkeen on hieman lämpöä ja suoli ei pelaa, se tarvitsee nesteytystä, jonka jälkeen se on kilpailukunnossa. En ymmärä mitä pahaa siinä on, jos hevonen on 4-5 nestelitran jälkeen kunnossa jälleen?” Harmo toteaa. Kun puhutaan sosiaalisesta lisenssistä, perusteita FEI:n sallimille antibiooteille voi olla vaikea ymmärtää, jos ei muuten, niin maailmanlaajuisesti pelätyn antibioottiresistenssin aikoina. Ainoastaan prokaiinia sisältävä pistettävä penisilliini on kieltolistalla, eikä antibiootin itsensä, vaan mukana tulevan puuduteaineen takia.Samoin voi kysyä, onko syytä lääkitä kuljettamisesta aiheutuvia vaivoja kuten kuljetuskuumetta tiputuksilla ja vatsahaavaa omepratsolilla, kuten tapahtuu silloin, kun FEI:n kisoissa sallitaan suonensisäinen nesteytys vielä kilpailupäivänäkin ja vatsahaavalääkkeet. Vai pitäisikö puuttua juurisyyhyn, hevosten kuljetuksiin ympäri maailmaa? Pitäisikö kysyä, ennen kuin joku muu ehtii sen tehdä, onko kuljettaminen hevosen hyvinvoinnin kannalta ylipäätään kestävää, jos se vaatii kyseisiä hoitotoimenpiteitä?Harmo myöntää kysymyksen olevan tietyllä lailla ajankohtainen nyt, kun sosiaalisesta lisenssistä on jatkuvasti puhe. Hän kuitenkin alleviivaa, että esimerkiksi antibioottihoidot päättää eläinlääkäri ja ne hyväksyy kisapaikalla toinen eläinlääkäri. Mitä kuljettamisen edellyttämään tukihoitoon tulee, hänen mielestään asian voi rinnastaa siihen, pitääkö ihmisiltä kieltää lentäminen lentokoneella, jos ja kun lentomatkailun tiedetään altistavan laskimotukoksille.”Tämä on loppumaton keskustelu, johon en toivoisi, että hevosalalla lähdetään”, hän summaa. . Prohibited substancesFEI:n nettisivuilla aineita on lueteltu 38 sivun verran, 30 lääkeainetta per sivu. Listalla on kaikkea anabolisista, psykoosilääkkeisiin, kipulääkkeisiin, stimulantteihin ja masennuslääkkeisiin, osa dopingaineiksi luokiteltavia ja kiellettyjä joka-tilanteessa, osa tavallisia lääkeaineita. Jos aine ei yllämanitulta FEI:n listalta löydy, se on FEI:ssä sallittu. Kansainväliset kilpailut ovat aina FEI:n alaisia, järjestettiin ne missä hyvänsä. Aineet ovat sinänsä samat Suomessakin, siksi vaikuttavien aineiden systemaattiseen suomentamiseen ei ole lähdetty, vaan suomalaiset saavat tarkistaa aineet yllämainitulta englanninkieliseltä listalta. FEI:llä on kisatilanteessa kielletyille aineille yleisnimike ”prohibited substances” ja ne ovat listalla, jonka lyhenne on EPSL.Lista kattaa kahdenlaisia aineita: sekä kokonaan kielletyt dopingaineet (banned substances), joita ei missään tilanteessa käytetä hevosten hoitamiseen, että valvottavat lääkeaineet (controlled substances), jotka on lueteltu vaikuttavan ainesosansa mukaan jatkuvasti päivittyvässä FEI:n lääkeainelistassa.Mikäli hevosesta löytyy banned substance, kyseessä on doping-rikkomus, jos controlled substance, kyseessä on lääkeainerikkomus.Kokonaan kiellettyjä eli banned ovat anaboliset steroidit, kasvuhormonit ja muut lääkkeet, joiden käyttö hevoselle on lainsäädännön ja FEI:n määräysten mukaan kielletty kuten raajan hermokatkaisu tai muu pysyvästi tuntoa poistava kemiallinen tai kirurginen toimenpide ja veridoping. Controlled substance, kuten vaikkapa jokin tulehduskipulääke, on lääkeaine, jota saa hevoselle antaa, mutta kilpailujen aikana sitä ei saa hevosen elimistöstä löytyä sillä periaatteella, että kipulääkettä vaativa hevonen ei ole kilpailukuntoinen, vaan sen on oltava levossa. Ihmisten reseptivapaat lääkkeetHarmo muistuttaa, että monet ihmisille reseptivapaat lääkkeet vaativat hevosilla reseptin. Esimerkiksi Antepsin on tällainen, koska se ei ole ”Antepsin for Horses”, vaan ihmisille tarkoitettu lääke. Mikäli eläinlääkäri sellaista suosittelee, tekstiviesti kannattaa tallentaa. Toinen esimerkki on allergialääke Heinix, jonka vaikuttava aine setiritsiini lisäksi hevosilla vaatii aina eläinlääkärin määräyksen.Kaikilla lääkeaineilla on omat poistumisaikansa elimistöstä, joita on kuitenkaan mahdoton etukäteen määritellä. Niin paljon ne hevoskohtaisesti vaihtelevat. Poistumisaikoihin on myös turha vedota, sillä ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, onko hevosen elimistössä kiellettyä ainetta vai ei. Jos on, se on hevosen vastuuhenkilön vastuulla. Selityksiä ei kuunnella.Kannattaa siis lukea FEI:n lääkeainelistaa. Kaikki SRL:n alaiset kisatSRL:n säännöt ovat samat, oltiinko seura- tai kansallisen tason kisoissa. ”Joku päivä testaaja putkahtaa kyllä sinne seurakisoihinkin. Niinhän tämä meneekin, että GP-ratsastajat tietää säännöt hyvin koska heitä testataan paljon”, Harmo toteaa. SRL:n sääntöjä vahvempi ohjeistus on eläinsuojelulaki. "Sen yli ei SRL:n säännöt koskaan voi kävellä."Eläinsuojelulain mukaan hevosen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla on kielletty. Harmo muistuttaa, että vastuu on aina vastuuhenkilön eli ratsastajan. Se voi hänen mukaansa olla ongelmallista, mikäli kisataan lainahevosella. Alle 15-vuotiailla vastuuhenkilö on holhooja. Lääkeainejäämiä ei saa näkyä, oli niistä ollut hyötyä tai ei. Jos viisari värähtää, rangaistus tulee aina. Kun rangaistuksen ankaruutta määritellään, otetaan kuitenkin huomioon erinäisiä seikkoja, kuten vaikutus suorituskykyyn ja pitoisuuden suuruus. Myös se, onko lääkeaineelle resepti, vaikuttaa rangaistukseen yleensä lieventävästi.Lääkityskirjanpito on oltava, siitä riippumatta onko kyseessä niin kutsuttu teuraskieltohevonen. ”Siihen kannattaa merkitä aivan kaikki. Matolääkkeistä itsehoitolääkkeisiin ja lisärehuihin. Ottakaa kuvat rehusäkkien eränumeroista, varsinkin jos rehut on netistä tuntemattomilta valmistajilta tilattuja, mitä en kylläkään suosittele.”Lisärehupurkin tuoteseloste kannattaa lukea.Harmo muistuttaa myös, että eläinlääkepurkissa lukeva ”varoaika” tarkoittaa teurasvaroaikaa.Mitä muuta purkista kannattaa katsoa?Vaikka se, jos siinä lukee ”SRL:n hyväksymä”. Jos tällainen teksti on, jättäkää ostamatta sillä liitot eivät hyväksy mitään yksittäisiä valmisteita.”Erityisvaroituksen sana yrteistä. Niistä voi saada positiivisen reaktion, eikä ihme, ovathan lähes kaikki lääkkeet alun perin yrttejä.Hamppu on kiellettyä kannabioidien takia. ”En kyllä käyttäisi hamppupohjaista kuivikettakaan kilpahevosille, koska aina ne voivat sitä syödä.” HuolellisuuttaJos tallissa on yksikin kilpahevonen, se vaatii vähän suunnittelua ja ajattelua.”Ne ajat ovat toivottavasti kaukana takana, kun lääkkeet olivat rehukärryssä ja sieltä sitten heitettiin vähän ventipulminia tuohon ämpäriin ja kipulääkettä tähän.”Lääkkeitä ei muutenkaan kannata koskaan sotkea ruokaan vaan antaa suoraan ruiskulla suuhun tai antaa tahnana herkkupalan päällä. Ja jos tabletteja pitää murskata, se kannattaa tehdä muovipussin sisällä. Niin, että mitään ei tipu maahan. ”Lääkkeet on kalliita, ei niitä kannata antaa niin että puolet menee hukkaan, koska silloin hoitotehokin on vastaavasti pienempi”, Harmo lisää.Hän muistaa, kun vuosia sitten otettiin kisoissa näyte ja löytyi kipulääkettä. Nuori ratsastaja oli järkyttynyt, sillä mitään ei ollut annettu. Kunnes tallimestari kertoi että kolme hevosta söi kipulääkettä ja henkilökunta siirteli siivotessaan hevosia karsinoista toiseen. ”Ekanahan ne menevät aina ruokakupille.”Karsinoiden desinfioimiskysymys testausolosuhteessa on asia, johon joskus vedotaan toivoen, että jos karsinaa ei ole riittävästi edellisen testattavan jäljiltä siivottu, testitulos saataisiin sillä mitättömäksi. ”Sillä ei ole merkitystä sillä mikään ei ehdi muutamassa minuutissa kulkeutua vereen tai virtsarakkoon.”Dopingtestaaja saa kuulla erilaisia uskomuksia.Joku väitti, että piikkikammoinen hevonen ehtii kehittää adrenaliinia sinä, kun eläinlääkäri pistää kaulasuoneen ruiskun.”No ei kehitä. Testaan 500 hevosta vuodessa, eikä koskaan ole jäänyt verinäytettä ottamatta. Yksikin hevonen omistajan mukaan kuulemma puri ja potki mutta sillä aikaa, kun kuuntelin selitystä, otin jo verinäytettä.” Sattumanvaraisuus tai epäily Kisapaikalla testieläinlääkäri kulkee silmät auki. Doping-näytteet otetaan sattumanvaraisesti, vaikkapa 'kaikkien vihreätakkisten hevosilta'. Mutta myös, jos tuntuu olevan erityistä aihetta.”Usein kysyn tuomarilta onko syytä ottaa jokin tietty. Joskus huomiota herättää, jos vähän oudosti verrytellään ei esim ravata ollenkaan tai jos pikkasen ontuu, jolloin voi ajatella että on yritetty maskeerata mutta ei ole onnistuttu.”Humaanipuolen peruja näytteet otetaan aina paitsi verestä, myös virtsasta.
Sallittua vai kiellettyä, vai jotakin siltä väliltä?Ovatko kilparatsastuksen doping-säännöt selvää pässinlihaa?SRL:n asiantuntijaeläinlääkäri Liisa Harmo, kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n testaajaeläinlääkäri eli EADMC TV, puhuu 31 vuoden kokemuksella FEI:n hommissa.Lyhenne on sanoista equine antidoping and controlled medication testing veterinarian ja tarkoittaa suomeksi hevosten antidoping- ja lääkeainetestejä virallisesti tekevää eläinlääkäriä.Kansallisia testejä Harmo on tehnyt vielä kauemmin, yli 40 vuotta.”Se oli vuonna 1982 kun Ilkka Alitalo lähetti Hyvinkäälle ensimmäisen kerran pissittämään”, hän muistelee.. Harmo toteaa, että lähtökohta on, että ratsastuskisoihin saavat osallistua vain hyväkuntoiset hevoset, riittävän osaavilla ja hyväkuntoisilla ratsastajilla. Harmo toteaa, että kun puhutaan urheilijoista, nousee kysymys ”onko parannettu suorituskykyä?””Eläin ei voi valita. En tiedä, miten paljon ihmisurheilijakaan voi aina valita, mutta se on eri asia. Hevosen hyvinvointi on etusijalla kaikessa ja ihmisten toiveet ovat toissijaisia. Kaikki toimenpiteet ja eläinlääkärin antamat hoidot suoritetaan hevosen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi”, Harmo linjaa heti alkuun..kaikki eläinlääkäritkään eivät asiaa Harmon mukaan hahmota, sillä klinikoilla käytössä olevat tietokoneohjelmat antavat varoaikoja ravisääntöjen mukaanLiisa Harmo törmää jatkuvasti sääntöjen erilaisuuteen.Erilaiset säännötAntidoping-säännökset aiheuttavat suomalaisissa hevosharrastajissa säännöllisesti hämmennystä, eikä ihme, sillä Suomessa on kansallisesti käytössä kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua asiaan - ratsastajien ja raviurheilijoiden. Haluttu lopputulos on sama: terve hevonen kilpailuissa, mutta tapa päästä lopputulokseen ei ole sama. Suomessa on voimassa kolmen eri järjestön, SRL:n, FEI:n ja Suomen Hippoksen lääkityssäännöt.Jotkut raviurheilijoilla kielletyt aineet tai menetelmät ovat ratsastajilla sallittuja. Eikä asiassa auta yhtään se, että reilut 10 vuotta sitten raviurheilijoiden säännöt olivat samat kuin ratsastajien kansalliset säännöt. Ne eivät ole sitä enää, mutta kaikki eläinlääkäritkään eivät asiaa Harmon mukaan hahmota, sillä klinikoilla käytössä olevat tietokoneohjelmat antavat varoaikoja ravisääntöjen mukaan.Miksi järjestöt ovat lähteneet näin eri linjoille, sitä Harmo ei osaa arvioida, mutta hän sanoo suuren periaatteellisen eron lajien välillä muodostuvan jo siitä, että ratsun kilpailu-ura voi helposti jatkua lähes 20 ikävuoteen asti, ja tunnetaan yli 20-vuotiaita kansainvälisiä estehevosiakin, mutta ravurilla se jää huomattavasti lyhyemmäksi.”Kyllähän 17-vuotiaalla urheilijalla alkaa väistämättä olla pientä kolotusta siellä ja täällä”, Harmo toteaa.Toinen ero muodostuu siitä, että ratsastuksessa keskitytään siihen, onko hevosen testitulos kilpailutilanteessa puhdas vai ei. Jos se on, järjestön silmissä ei ole merkityksellistä mitä on mahdollisesti tapahtunut edellisenä päivänä tai kaksi viikkoa sitten.”Oli kyseessä vaikka injektoitava B-vitamiini. Ei sillä ole mitään 4 päivän varoaikaa SRL:n ja FEI:n säännöissä, sillä injektoimista ei sinällään ole kielletty ja B-vitamiini on sallittu, joten se on täysin sallittua. Täytyisi pitää koulutuksia eläinlääkäreiden kesken tästä asiasta”, Harmo sanoo.”Meillä mikään ei ole ”kielletty 4 vrk ennen kilpailua”, vaan kontrolli ja myös rangaistavuus perustuu siihen että lääkeainetta pitää löytyä hevosesta. Jos mitään ei löydy, ei voi tulla doping- tai lääkeainerikkomustakaan. Eli jos klinikalla sanotaan että tässä hoitomuodossa tai lääkeaineessa on 4 vuorokauden varoaika, kannattaa kysyä puhutaanko Hippoksen vai SRL:n suulla.”.Meillä mikään ei ole ”kielletty 4 vrk ennen kilpailua”, vaan kontrolli ja myös rangaistavuus perustuu siihen että lääkeainetta pitää löytyä hevosestaLiisa Harmo periaatteellisesta erosta ratsu- ja ravihevosten lääkintäsäännöissä. ”Säännöllisesti tulee ”ilmiantoja”, että jotakin hevosta on lääkitty, ottakaa siitä doping-testi. Mutta kun otetaan, testitulos on puhdas. Näissä on varmaankin taustalla se, että on luettu Hippoksen doping-sääntöjä ja huomattu siellä jonkun lääkeaineen kohdalla ’kielletty 14 vrk ennen kilpailua’”, Harmo tuumaa.Harmo kehottaa ratsastajia pysyttelemään poissa Suomen Hippoksen lääkityssivuilta ja lähtemään siitä, että ravihevosten säännöt ovat erilaiset. Mutta vielä täytyy vähän skarpata, sillä vaikka SRL ja FEI ovat pääsääntöisesti sama asia, täysin samat säännöt eivät niidenkään välillä vallitse. SRL:n säännöt ovat tiukemmat kuin FEI:n. SRL ei ole myöskään aivan sama kuin FEI SRL:n kansalliset säännöt nojaavat FEI:n sääntöihin, mutta eivät ole yhtä sallivia. Jos aivan tarkkoja ollaan, FEI tuntee neljänlaisia lääkeaineita. Näistä neljästä kohdan 1-3 lääkeaineet on lueteltu FEI:n prohibited substances -listassa: joka tilanteessa täysin kielletyt (doping-aineet)kilpailutilanteessa kielletyt, mutta muuten sallitut (lääkeaineet)kilpailutilanteessa kielletyt (ETUE = Equine Therapeutic Use Exemption), joihin voi poikkeustilanteessa ja tapauskohtaisesti anoa luvan kilpailueläinlääkäriltä. Tähän ryhmään voi kuulua esimerkiksi ruoansulatusvaivoja helpottava spasmolyytti, tai jokin allergialääke, mutta ei kuitenkaan kipulääke.sallitut (näitä aineita, esimerkiksi omepratsolia ja antibiootteja, ei näin ollen myöskään löydy prohibited substances -listalta). Kohtaan 4 kuuluu suomalaisittain se täsmennys, että esimerkiksi antibiootit ovat FEI:ssä sallittuja, mutta Suomessa eivät, sillä niiden kohdalla Suomessa katsotaan, että jos hevonen tarvitsee niitä, se ei ole sillä hetkellä kilpailukuntoinen.Suomen rajojen sisäpuolella ratsu saa käyttää antibiootteja näin ollen vain kansainvälisissä kisoissa. Suomessa on vuonna 2024 neljä tällaista kansainvälistä kilpailua. Yksi niistä on joka vuosi Helsinki International Horse Show.”Toki harvinaisia ne antibiootit ovat kv-kisoissakin. Tänä vuonna Horse Show’ssa ei esimerkiksi ollut yhtäkään hevosta, joka olisi käyttänyt antibiootteja”, Harmo toteaa.Suomessa ei onnistu myöskään kilpailupäivänä nesteyttäminen, vaan meillä katsotaan, että myöskään hevonen, joka suonensisäistä nesteyttämistä vaatii, ei ole kilpailukuntoinen.”Kisapaikalla hevoseen ei saa pistää mitään. Siitä lähdetään, että sellaista lupaa ei anneta”, Harmo linjaa.Joskus on kuullut, että kansainvälisten kisojen tallialueet joissakin lajeissa muistuttavat tiputuspullotelineineen pahimmillaan kenttäeläinsairaaloita. Harmo tyrmää tämän tiedon vanhentuneena ja toteaa, että vaikka tietyt lääkitykset onkin tehty mahdollisiksi jopa kisojen aikana, kilpailujen eläinlääkäri joka tapauksessa valvoo niitä..Suomessa on sallittua antaa kilparatsuille mato- ja loislääkkeitä, vatsahaavalääkkeitä (cimetidiini ja omepratsoli), altrenogestiä (Regumate) tammoille, vitamiineja ja glucosamiinia, kondroitiinia ja vastaavia nivelten hoitoon tarkoitettuja lisäravinteita.Jalkoja saa kylmätä kaikin tavoin, joissa lämpötila ei laske alle nollan. Fysikaalisia hoitoja, kuten magneettiloimia ja matalatehoista laseria, saa käyttää, mutta hoito ei saa aiheuttaa kuumotusta eikä turvotusta.SRL:n KS1-kilpailusäännöissä kerrotaan kohdassa 40 hevosten lääkityksestä. . Kommentti: Miksi FEI sallii antibiootit, nesteytyksen ja vatsahaavalääkkeet?FEI sallii muutamia lääkeaineita ja menetelmiä, jotka Suomessa ovat kansallisessa kilpailutilanteessa joko täysin kiellettyjä kuten antibiootit tai periaatteessa sallittuja, mutta käytännössä lähes varmuudella kiellettyjä, kuten suonensisäinen nesteytys. Mutta, miksi? Pääosin kuljettamisesta hevosille muodostuvan rasituksen vuoksi.Harmo perustelee asian sillä, että kansainväliset hevoset matkustavat paljon, ja tulevat kisapaikalle viimeistään jo keskiviikkona, jos ensimmäinen luokka on perjantaina. "Katsotaan, että jos hevosella matkan jälkeen on hieman lämpöä ja suoli ei pelaa, se tarvitsee nesteytystä, jonka jälkeen se on kilpailukunnossa. En ymmärä mitä pahaa siinä on, jos hevonen on 4-5 nestelitran jälkeen kunnossa jälleen?” Harmo toteaa. Kun puhutaan sosiaalisesta lisenssistä, perusteita FEI:n sallimille antibiooteille voi olla vaikea ymmärtää, jos ei muuten, niin maailmanlaajuisesti pelätyn antibioottiresistenssin aikoina. Ainoastaan prokaiinia sisältävä pistettävä penisilliini on kieltolistalla, eikä antibiootin itsensä, vaan mukana tulevan puuduteaineen takia.Samoin voi kysyä, onko syytä lääkitä kuljettamisesta aiheutuvia vaivoja kuten kuljetuskuumetta tiputuksilla ja vatsahaavaa omepratsolilla, kuten tapahtuu silloin, kun FEI:n kisoissa sallitaan suonensisäinen nesteytys vielä kilpailupäivänäkin ja vatsahaavalääkkeet. Vai pitäisikö puuttua juurisyyhyn, hevosten kuljetuksiin ympäri maailmaa? Pitäisikö kysyä, ennen kuin joku muu ehtii sen tehdä, onko kuljettaminen hevosen hyvinvoinnin kannalta ylipäätään kestävää, jos se vaatii kyseisiä hoitotoimenpiteitä?Harmo myöntää kysymyksen olevan tietyllä lailla ajankohtainen nyt, kun sosiaalisesta lisenssistä on jatkuvasti puhe. Hän kuitenkin alleviivaa, että esimerkiksi antibioottihoidot päättää eläinlääkäri ja ne hyväksyy kisapaikalla toinen eläinlääkäri. Mitä kuljettamisen edellyttämään tukihoitoon tulee, hänen mielestään asian voi rinnastaa siihen, pitääkö ihmisiltä kieltää lentäminen lentokoneella, jos ja kun lentomatkailun tiedetään altistavan laskimotukoksille.”Tämä on loppumaton keskustelu, johon en toivoisi, että hevosalalla lähdetään”, hän summaa. . Prohibited substancesFEI:n nettisivuilla aineita on lueteltu 38 sivun verran, 30 lääkeainetta per sivu. Listalla on kaikkea anabolisista, psykoosilääkkeisiin, kipulääkkeisiin, stimulantteihin ja masennuslääkkeisiin, osa dopingaineiksi luokiteltavia ja kiellettyjä joka-tilanteessa, osa tavallisia lääkeaineita. Jos aine ei yllämanitulta FEI:n listalta löydy, se on FEI:ssä sallittu. Kansainväliset kilpailut ovat aina FEI:n alaisia, järjestettiin ne missä hyvänsä. Aineet ovat sinänsä samat Suomessakin, siksi vaikuttavien aineiden systemaattiseen suomentamiseen ei ole lähdetty, vaan suomalaiset saavat tarkistaa aineet yllämainitulta englanninkieliseltä listalta. FEI:llä on kisatilanteessa kielletyille aineille yleisnimike ”prohibited substances” ja ne ovat listalla, jonka lyhenne on EPSL.Lista kattaa kahdenlaisia aineita: sekä kokonaan kielletyt dopingaineet (banned substances), joita ei missään tilanteessa käytetä hevosten hoitamiseen, että valvottavat lääkeaineet (controlled substances), jotka on lueteltu vaikuttavan ainesosansa mukaan jatkuvasti päivittyvässä FEI:n lääkeainelistassa.Mikäli hevosesta löytyy banned substance, kyseessä on doping-rikkomus, jos controlled substance, kyseessä on lääkeainerikkomus.Kokonaan kiellettyjä eli banned ovat anaboliset steroidit, kasvuhormonit ja muut lääkkeet, joiden käyttö hevoselle on lainsäädännön ja FEI:n määräysten mukaan kielletty kuten raajan hermokatkaisu tai muu pysyvästi tuntoa poistava kemiallinen tai kirurginen toimenpide ja veridoping. Controlled substance, kuten vaikkapa jokin tulehduskipulääke, on lääkeaine, jota saa hevoselle antaa, mutta kilpailujen aikana sitä ei saa hevosen elimistöstä löytyä sillä periaatteella, että kipulääkettä vaativa hevonen ei ole kilpailukuntoinen, vaan sen on oltava levossa. Ihmisten reseptivapaat lääkkeetHarmo muistuttaa, että monet ihmisille reseptivapaat lääkkeet vaativat hevosilla reseptin. Esimerkiksi Antepsin on tällainen, koska se ei ole ”Antepsin for Horses”, vaan ihmisille tarkoitettu lääke. Mikäli eläinlääkäri sellaista suosittelee, tekstiviesti kannattaa tallentaa. Toinen esimerkki on allergialääke Heinix, jonka vaikuttava aine setiritsiini lisäksi hevosilla vaatii aina eläinlääkärin määräyksen.Kaikilla lääkeaineilla on omat poistumisaikansa elimistöstä, joita on kuitenkaan mahdoton etukäteen määritellä. Niin paljon ne hevoskohtaisesti vaihtelevat. Poistumisaikoihin on myös turha vedota, sillä ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, onko hevosen elimistössä kiellettyä ainetta vai ei. Jos on, se on hevosen vastuuhenkilön vastuulla. Selityksiä ei kuunnella.Kannattaa siis lukea FEI:n lääkeainelistaa. Kaikki SRL:n alaiset kisatSRL:n säännöt ovat samat, oltiinko seura- tai kansallisen tason kisoissa. ”Joku päivä testaaja putkahtaa kyllä sinne seurakisoihinkin. Niinhän tämä meneekin, että GP-ratsastajat tietää säännöt hyvin koska heitä testataan paljon”, Harmo toteaa. SRL:n sääntöjä vahvempi ohjeistus on eläinsuojelulaki. "Sen yli ei SRL:n säännöt koskaan voi kävellä."Eläinsuojelulain mukaan hevosen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla on kielletty. Harmo muistuttaa, että vastuu on aina vastuuhenkilön eli ratsastajan. Se voi hänen mukaansa olla ongelmallista, mikäli kisataan lainahevosella. Alle 15-vuotiailla vastuuhenkilö on holhooja. Lääkeainejäämiä ei saa näkyä, oli niistä ollut hyötyä tai ei. Jos viisari värähtää, rangaistus tulee aina. Kun rangaistuksen ankaruutta määritellään, otetaan kuitenkin huomioon erinäisiä seikkoja, kuten vaikutus suorituskykyyn ja pitoisuuden suuruus. Myös se, onko lääkeaineelle resepti, vaikuttaa rangaistukseen yleensä lieventävästi.Lääkityskirjanpito on oltava, siitä riippumatta onko kyseessä niin kutsuttu teuraskieltohevonen. ”Siihen kannattaa merkitä aivan kaikki. Matolääkkeistä itsehoitolääkkeisiin ja lisärehuihin. Ottakaa kuvat rehusäkkien eränumeroista, varsinkin jos rehut on netistä tuntemattomilta valmistajilta tilattuja, mitä en kylläkään suosittele.”Lisärehupurkin tuoteseloste kannattaa lukea.Harmo muistuttaa myös, että eläinlääkepurkissa lukeva ”varoaika” tarkoittaa teurasvaroaikaa.Mitä muuta purkista kannattaa katsoa?Vaikka se, jos siinä lukee ”SRL:n hyväksymä”. Jos tällainen teksti on, jättäkää ostamatta sillä liitot eivät hyväksy mitään yksittäisiä valmisteita.”Erityisvaroituksen sana yrteistä. Niistä voi saada positiivisen reaktion, eikä ihme, ovathan lähes kaikki lääkkeet alun perin yrttejä.Hamppu on kiellettyä kannabioidien takia. ”En kyllä käyttäisi hamppupohjaista kuivikettakaan kilpahevosille, koska aina ne voivat sitä syödä.” HuolellisuuttaJos tallissa on yksikin kilpahevonen, se vaatii vähän suunnittelua ja ajattelua.”Ne ajat ovat toivottavasti kaukana takana, kun lääkkeet olivat rehukärryssä ja sieltä sitten heitettiin vähän ventipulminia tuohon ämpäriin ja kipulääkettä tähän.”Lääkkeitä ei muutenkaan kannata koskaan sotkea ruokaan vaan antaa suoraan ruiskulla suuhun tai antaa tahnana herkkupalan päällä. Ja jos tabletteja pitää murskata, se kannattaa tehdä muovipussin sisällä. Niin, että mitään ei tipu maahan. ”Lääkkeet on kalliita, ei niitä kannata antaa niin että puolet menee hukkaan, koska silloin hoitotehokin on vastaavasti pienempi”, Harmo lisää.Hän muistaa, kun vuosia sitten otettiin kisoissa näyte ja löytyi kipulääkettä. Nuori ratsastaja oli järkyttynyt, sillä mitään ei ollut annettu. Kunnes tallimestari kertoi että kolme hevosta söi kipulääkettä ja henkilökunta siirteli siivotessaan hevosia karsinoista toiseen. ”Ekanahan ne menevät aina ruokakupille.”Karsinoiden desinfioimiskysymys testausolosuhteessa on asia, johon joskus vedotaan toivoen, että jos karsinaa ei ole riittävästi edellisen testattavan jäljiltä siivottu, testitulos saataisiin sillä mitättömäksi. ”Sillä ei ole merkitystä sillä mikään ei ehdi muutamassa minuutissa kulkeutua vereen tai virtsarakkoon.”Dopingtestaaja saa kuulla erilaisia uskomuksia.Joku väitti, että piikkikammoinen hevonen ehtii kehittää adrenaliinia sinä, kun eläinlääkäri pistää kaulasuoneen ruiskun.”No ei kehitä. Testaan 500 hevosta vuodessa, eikä koskaan ole jäänyt verinäytettä ottamatta. Yksikin hevonen omistajan mukaan kuulemma puri ja potki mutta sillä aikaa, kun kuuntelin selitystä, otin jo verinäytettä.” Sattumanvaraisuus tai epäily Kisapaikalla testieläinlääkäri kulkee silmät auki. Doping-näytteet otetaan sattumanvaraisesti, vaikkapa 'kaikkien vihreätakkisten hevosilta'. Mutta myös, jos tuntuu olevan erityistä aihetta.”Usein kysyn tuomarilta onko syytä ottaa jokin tietty. Joskus huomiota herättää, jos vähän oudosti verrytellään ei esim ravata ollenkaan tai jos pikkasen ontuu, jolloin voi ajatella että on yritetty maskeerata mutta ei ole onnistuttu.”Humaanipuolen peruja näytteet otetaan aina paitsi verestä, myös virtsasta.