Heinäntuottajat yrittävät uudistua hevosalan kriisin keskellä

Timotei, sinä keinuva heinä.Heinä on eräänlainen talouden barometri. Sen ostokäyttäytyminen kertoo missä mennään. "Talleilla, ja varsinkin ratsutalleilla on pahin lama miesmuistiin, joka minun tapauksessani on 32 vuotta", kertoi Etelä-Suomen Laatuheinärenkaan puheenjohtaja ja jäsenviljelijä Juha Sivo yhdistyksen pitämillä pellonpiennarpäivillä maanantaina. Hänen asiakastalleistaan kolme on kertonut, että tänä kesänä ei pidetä kesäleireja, koska ei ole asiakkaita. Sivo kertoo myös, että laskuja on menossa perintään enemmän kuin koskaan, mikä kertoo omaa surullista kieltään tilanteesta. Tilaisuuteen osallistui toistakymmentä Orimattilan alueen hevosheinäntuottajaa. Tarkoituksena oli tarkastella myös eri lannoitustapojen toimivuutta heinässä.Hevosheinä on maailmalla puheenaiheena, sen huomasivat ne viljelijät, jotka vierailivat Equitana-messuilla Saksassa keväällä. Erilaisia innovaatioita on Keski-Euroopassa kehitetty. Viljelijät tosin toteavat, että valitettavan usein niiden perusidea näyttää olevan löytää tapa "tehdä pölyisestä heinästä priimaa" - kastelemalla ja suolaamalla, esimerkiksi. Keski-Euroopan heinä eroaa kuitenkin kasvuolosuhteista johtuen suomalaisesta, lisäksi siellä käytetään paljon sinimailasta. Suomessa sinimailasta eli lusernia vierastetaan siksi, että sitä on vaikea paalata ja siksi, että suomalaiset hevosenomistajat väittävät hevostensa olevan sille allergisia. Monet, jotka jossain vaiheessa innostuivat proteiinipitoisen mailasen tuottamisesta, ovat luopuneet ideasta."Se pitää sen jälkeen saada vielä häviämään pelloilta", hymähtää yhdistyksen uusi sihteeri Leila Kinnari-Wahren, viljelijä itsekin. Lajikkeina käytetään perinteisiä timoteitä, nurminataa, raiheinää ja koiranheinää. Pähkinänkuoressa hevosheinän viljelijät yrittävät löytää keinoja tuottaa sellaista heinää, jonka rehuanalyysiin tämän päivän vaativa asiakas olisi tyytyväinen, mutta jota hevonen suostuisi syömäänkin. "Kaikkemme tehdään", vahvistaa Sivo. Jakolinja kulkee nykyajan hevosenpitotavalla usein heinän sokerimäärässä. Viljelijät raportoivat, että urheiluhevosten tai vaikkapa ratsastuskouluhevosten heinä ei yleensä ole ongelma, mutta niille hevosille, jotka eivät liiku tarpeeksi, ei ole helppo tuottaa heinää, joka olisi tarpeeksi vähäsokerista, mutta silti riittävän maistuvaa. 150 grammaa sokeria kilossa kuiva-ainetta on asiakkailla ostopäätökseen vaikuttava psykologinen raja. Joissakin tapauksissa 100.Heinäanalyysidokumentti on ratkaisevan tärkeä tietolähde kaupantekovaiheessa, mutta todellisuudessa heinän koostumus vaihtelee hyvin paljon sen mukaan miltä alueelta näyte on noukittu. .Keinuva heinä, todellakin. Asian kanssa tuskaillut vihtiläinen kokenut tuottaja Juha Heinonen kertoi ottaneensa eräänä vuonna heinästä ennakkonäytteet, jotka osoittivat "miinussokeripitoisuutta", mutta kun heinä kahden päivän päästä sitten korjattiin, sokeripitoisuus oli yli 200. "Tässä on se vaikeus. Pitoisuudet voivat olla mitä sattuu", Sivo sanoo. Heinän analysoiminen nostaa tuottamisen kustannusta huomattavasti, mutta viljelijät kertovat, että analyysitulokset herättävät hämmennystä siksikin, sillä ne vaihtelevat myös eri laboratorioiden kesken.Viljelijät kertovat, että hevosenomistajat ovat hyvinkin tarkkoja heinän sokereiden suhteen, ja syystäkin, sillä metabolisista oireista kärsivä hevonen ei kestä sokeriheinää sen enempää kuin diabeetikko suklaata. Samanaikaisesti urheiluhevosten omistajille on lähes samantekevää miten paljon sokereita heinässä on, kunhan hevonen sitä syö. Liike on lääke tähän ongelmaan. Tilaisuuden omilla maillaan isännöinyt Aleksis Kyrö kertookin pilke silmäkulmassaan, että jos asiakas palauttaa heinän liian sokeripitoisena, se menee hänen siskonsa Siiri Kyrön ratsuille."Me kutsutaan sitä heinää GP-hevosheinäksi", hän naurahtaa.. Analyysi on välttämätön, mutta viljelijät kehottavat arvioimaan heinän sopivuutta myös katsomalla hevosta. Hevosen olomuoto, lihavuusaste ja karvan kiilto kertovat paljon. He muistuttavat myös, että terveen hevosen kohdalla liikuttaminen on lopulta paras tapa korjata tilannetta, jossa sokeria on liikaa ja heinällä liiankin suuri menekki. Ensimmäinen kysymys on miksi ei tuoteta laihaa, kortista ja vähäsokerista heinää, jos ja kun sille kerran markkinaa on. Vastaus tähän on, että se ei ole helppoa. Heinä itsessään on oikukasta. Se reagoi kaikkeen stressiin lisäämällä sokerin osuutta korressa. Sokerit voivat nousta heinään hyvin nopeasti, mikäli nurmikasvi kokee olosuhteet jollain lailla vaikeiksi, jos "sen mielestä" on liian kylmää tai kuumaa, liian kuivaa tai märkää, maaperä on liian köyhää tai liian ravinteikasta. Kortisuus ja laihuus ovat itsessään jo stressin aihe. Viljelijät laskevat leikkiä ahdistuneesta nurmesta, jolle tämä kevät on ollut täynnä sitä järkyttäneitä yllätyksiä, kun samana päivänä on ollut sekä pakkasta että lähes hellettä. "Toivotaan, että traumatisoitunut heinä on saanut tarpeeksi korjaavia kokemuksia ja päässyt kasvamaan tasapainoisesti aikuiseksi", kiteytti Kinnari-Wahren.. Heinää on alettu tänä vuonna jo tehdä. Viljelijät kertovat kustannusten nousseen huomattavasti tilanteessa, jossa ulosmyyntihintoja ei voi nostaa. Kuivaheinä maksaa ilman veroja alkaen noin 40 senttiä kilo ja säilöheinä vähän vähemmän. Uudenlaisiakin heinätuotteita tulee ajoittain markkinoille. Yksi sellainen on Sivon vahingossa keksimä "yösyöttöheinä", joka oli ensin lähes ongelma, koska se ei kelvannut hevosille, mutta muuttui kuuden tunnin syöttöikkunan tullessa voimaan juuri sellaiseksi heinäksi, jolla on menekkiä.Sivo kertoo, että markkinointislogan "heinä, jota on aamullakin karsinassa vielä jäljellä", toimi ja tämä heinä meni kuin kuumille kiville. Toki hintakin oli niin sanotusti "sopiva".Toinen myyvä nimitys tuotteelle on "monen sadon heinä". Alunperin se oli heinää, joka jäi sateiden satuttua pellolle korjaamatta, ja jonka Sivo ajatteli ensin kyntää takaisin maahan, mutta sekin jäi tekemättä. Elokuussa siitä kasvoi lopulta läpi seuraavan sadon odelmaheinä ja se korjattiin yhtenä pakettina. Tuotteesta tuli hyvin kuiva säilöheinä, jota testattiin eräällä kustannuspaineiden kanssa taistelevalla asiakkaalla. Puolet hänen hevosistaan ei edes koskenut, toinen puoli vain vastentahtoisesti, heinä lopulta meni joten kuten. Kun maksimisyöttöväli on kuusi tuntia, tällä tuotteella on hevosruokinnassa ehkä paikkansa. Kauraheinä on yksi innovaatio. Siinä on nuorena korjattua kauraa vielä vihreine jyvänaihioineen ja nurmiheinää, jota on viljelty kauran joukkoon. Sokerit ovat pysyneet jopa alle 50:ssä, kertoo tätä tuotetta pelloillaan viljellyt Jussi Iistamo Korpilahdelta. "Tänä vuonna kaikki on myyty jo ennakkoon. Meillä sitä tehdään vuosittain 8-10 hehtaarilla.". Maailmantilanne on nostanut lannoitteiden, polttoaineen, sähkön ja koneiden korjaushinnat pilviin. Viljelijät säästävät tuotantokustannuksissa käyttämällä lannoitetteeksi kaupungeilta saatavaa tuhkattua jätelietettä tarvittavan typen ja fosforin saamiseksi. Koska jätettä ei tässä vaiheessa maailmanaikaa lajitella, ongelmaksi on muodostumassa kotitalousjätteen mukana tuleva muovi ja sitä kautta jossakin vaiheessa mikromuovi. Tällä alueella käytetään esimerkiksi Mäntsälän Biovoiman biokaasulaitoksen rejektivettä, joka on ravinteikasta tavaraa ja sisältää muun muassa Keskon makkaratehtaan vanhaksi menneitä makkarapaketteja muoveineen. Tavara tulee suoraan tehtaalta säiliöautoilla.Ongelma liittyy siihen, että tässä vaiheessa ei ole ketään lajittelemassa makkaroita ja muoveja. Ongelma ei ole viljelijöiden luoma, mutta heistä on tullut osa ratkaisua. Vesi toimii hyvin, sen näkee, kun kävelee pelloilla ja katsoo miten milläkin alueella heinä kasvaa ja minkälaiset juuret heinä on kasvattanut. Kuten Kyrö toteaa: "Kaupunkien ravinteet olisi hyvä saada turvallisesti kiertoon, mieluiten ilman muoveja ja lääkkeitä. Jonnekinhan se muovi menee, ei se lakkaa olemastakaan. Me osallistumme tällä tavoin sen kierrättämiseen." Tästä päästään nopeasti keskusteluun Itämeren rehevöitymisestä, jonka Kyrö myöntää johtuneen 50 vuoden lannoittamisesta. Hän toteaa, että EU-asetukset ja kehittynyt viljelyteknologia ovat muuttaneet tilanteen sellaiseksi, että pellosta saadaan ulos enemmän kuin mitä siihen on laitettu lannoitetta, mikä johtaa peltojen köyhtymiseen ja sanoo, että kaikkien intressi yhteiskunnassa olisi, että kaupunkien asukkaiden päästöt saataisiin turvallisesti pelloille. Jotakin hyvääkin. Heinävuodesta 2026 on näillä näkymin tulossa normaali."Epätavallisen normaali", korjaa Sivo pilke silmäkulmassaan.

Heinäntuottajat yrittävät uudistua hevosalan kriisin keskellä

Aiheeseen liittyvää

Heinäntuottajat yrittävät uudistua hevosalan kriisin keskellä

Jessica Jokiranta senioreiden PM-koulujoukkueessa: "Mietittiin tuossa, että mitä tekisin tällä kaudella"

”Kotiin SM-kultaa kaulassa, sairaalaan ambulanssilla”

Ratsastuksen viikko 24: nations cup jatkuu Norjassa