Heinää väkevämpää? - Kaikki säkkirehu ei ole väkirehua

Maailman joka ikinen hevosten ruokintaa koskeva artikkeli on tapana aloittaa kertomalla, että hevosen tärkeintä ravintoa on karkearehu eli sopivan laatuinen heinä..”Hevosen pitäisi saada tyydytettyä energian ja valkuaisen tarpeensa mahdollisimman suurelta osin hyvälaatuisella karkearehulla”, Saastamoinen aloittaa..On ylitsepääsemätön fakta, että hevosen ruokinta rakennetaan aina karkearehuruokinnan pohjalle. Myös silloin, kun hevosen energian ja valkuaisen saantia halutaan parantaa, tulee ensimmäisenä tarkistaa karkearehun laatu..Jos heinä on oikein hyvää, sillä pärjäävät myös starttaavat ravurit. Etenkin ruotsalaiset ovat kunnostautuneet hevosten laadukkaassa karkearehuruokinnassa. Huippulaatuisessa karkearehussa energia-arvo on vähintään 10–11 megajoulea, kun se keskilaatuisessa on yhdeksää..Läheskään aina huippulaatuista heinää ei kuitenkaan ole saatavissa, ja silloin ruokintaa aletaan täydentää väkirehuilla. Oleellista on se, millaista työtä hevonen tekee, eli kuinka paljon ja kuinka raskaasti se liikkuu. Harrastehevonen ei tarvitse hyvän heinän lisäksi kuin kivennäiset. Mutta mitä enemmän hevonen tekee töitä, sitä enemmän se tarvitsee energiaa tärkkelyksestä ja sokereista..Saastamoinen huomauttaa, että käsite ”väkirehu” on kaikkiaan epämääräinen ja sen merkityskin meinaa muuttua. Monelle sana tarkoittaa kaikkea säkistä annettavaa rehua, jos kyse ei ole kivennäisistä..Nykyään kuitenkaan moni säkkirehu ei ole energiaväkevää, vaan siinä voikin olla lähinnä sulavia kuituja, kuten heinäjauhoa ja juurikaskuitua. Ne sopivat hyvin osaksi ruokintaa, mutta väkirehua ne eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole..”Väkirehu on energiapitoisuudeltaan väkevämpää kuin karkearehu. Se voi olla eri tyyppistä ja tehty eri raaka-aineista, mutta korkeampi energiapitoisuus on väkirehun tarkoitus”, Saastamoinen huomauttaa..Yksi tärkeä asia väkirehujen suhteen on niiden syöttömäärä. Tähän vaikuttaa annetun rehun ravintosisältö sekä hevosen kyky hajottaa tärkkelystä..Saastamoinen antaa kuitenkin nyrkkisäännöksi, että jos kyseessä on aidosti paljon kuluttava hevonen, siis esimerkiksi ravuri tai valjakko- tai kenttähevonen, joka saa päivässä 4–5 kiloa väkirehua, tulisi määrä jakaa 4–5 ruokintakertaan..”Nykyinen kolmen ruokintakerran standardi on nykytietämyksen mukaan alakanttiin, kun ajatellaan suoliston kykyä pilkkoa tärkkelystä”, Saastamoinen linjaa..Rehuautomaatti olisi hyvä tapa huolehtia hevosen riittävän tiheästä väkirehuruokinnasta, hän toteaa..Hevosten väkirehujen yleisimmät raaka-aineet vaihtelevat maailman eri kolkissa. Suomessa kaura on suosituin, mutta muualla maailmassa saatetaan käyttää esimerkiksi maissia tai ohraa..Monien väkirehujen ongelma on niiden korkea tärkkelyspitoisuus. Tärkkelyksen pitäisi ehtiä sulaa pääosin hevosen ohutsuolessa, mutta jos tärkkelystä on ruoka-annoksessa liikaa, niin ei ehdi tapahtua. Silloin tärkkelystä saapuu hevosen umpi- ja paksusuoleen, joissa se aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä. Paksusuolessa ravinnon sulaminen perustuu mikrobistoon eli pieneliöiden, lähinnä bakteerien toimintaan. Jos paksusuoli saa sulattaakseen tärkkelystä, se laiminlyö tärkeimmän roolinsa, kuidun pilkkomisen..Erityisen hankalaa tärkkelystä hevoselle on maissin ja vehnän tärkkelys..Paljon syötetty, mutta nykyään myös paljon arvostelu kaura lienee yhä Suomessa yleisin väkirehu. Se on myös monien suomalaisten ruokintaosaajien suosikki ainakin kaikista viljoista..”Kauran vastustaminen on erikoista, enkä näe siihen syytä. Se on edelleen hyvä rehu”, Saastamoinen linjaa. .Kauralla on monta etua nimenomaan hevosen ruoansulatusta ajatellen. Sen jyvä on kuorellinen, joten sen kuitupitoisuus on suhteellisen korkea. Lisäksi sen tärkkelyspitoisuus on alhaisempi kuin muilla viljoilla. Kauran tärkkelys on hienojakoista, minkä ansiosta se sulaa ohutsuolessa jopa 85-prosenttisesti, kun muista käsittelemättömänä syötetyistä viljoista saattaa ohutsuolessa sulaa vain noin 30 prosenttia. Kaurassa on myös suhteellisen paljon rasvaa, joka myös on hevoselle sopiva energianlähde..Saastamoinen pitää mahdollisena, että kauran tärkkelyksen sulamisessa olisi myös lajike-eroja, minkä vuoksi tutkimuksissakin saadaan asiasta erilaisia tuloksia. Lajikkeiden kemiallista rakennetta on tutkittu, mutta eroja sulavuuksissa ei ole verrattu..Allergiatestit ovat erinomaisen epäluotettaviaMarkku Saastamoinen suosii eliminaatiodieettiä.Joskus kaura jätetään pois hevosen ruokavaliosta, koska hevosen verestä tehty allergiatesti näyttää hevosen olevan allerginen sille. Saastamoinen ei näistä testeistä innostu, vaikka niitä suhteellisen ahkerasti nykyään tehdäänkin. Hän huomauttaa, että sopivina annoksina annettuna viljoissa ei ole mitään perustavanlaatuista asiaa, jotka aiheuttaisivat hevosten ruoansulatuksessa ongelmia..”Allergiatestit ovat erinomaisen epäluotettavia. Yksilökohtaiset allergiat ja yliherkkyydet tulee tutkia eliminaatiodieetin perusteella”, Saastamoinen painottaa..Eliminaatiodieetissä hevoselta otetaan ensin pois kaikki muu rehu kuin heinä, ja sitten eri rehuja aletaan lisätä takaisin rauhassa yksi kerrallaan ja odotetaan, minkä kohdalla oireet palaavat..Kauran laatuun Saastamoinen toivoo kiinnitettävän nykyistä enemmän huomiota. Jos kaura on huonosti sulavaa, se voi häiritä koko ruoansulatusta. Hän ehdottaakin, että jos kauran kasvatus on tilalla vähän sivuroolissa, ja sitä kasvatetaan vähäisellä lannoituksella lähinnä viljelykierron takia, kauraa voisi syöttää hevosille niittorehuna ennen tuleentumista..”Se on heinää. Viljathan ovat heinäkasveja. Kun jyvä ei ole kovettunut, se vastaa jonkinasteista heinää ja on ihan käypää rehua. Kun siinä on röyhy ja vihreä, pehmeä jyvä, ei siinä ole sen enempää tärkkelystä”, Saastamoinen sanoo. .Kauran lisäksi muita viljoja ei juuri syötetä ilman kypsentämistä. Ohra ja vehnä ovat jyvinä kovia, eivätkä sellaisenaan mieluisia hevosille..Kypsentäminen tekee viljasta pehmeämmän syödä, ja se myös parantaa viljan tärkkelyksen sulamista ohutsuolessa, jolloin sitä ei joudu niin helposti paksusuoleen..Yksi Suomessa yleistynyt hevosten rehu on rypsi. Aiemmin hevosilla vähäisellä käytöllä ollutta kasvia kokeillaan usein suolisto-ongelmista kärsiville hevosille. Sitä on saatavissa pelletteinä, ja säkin kyljessä saattaa olla lehmän kuva..Saastamoinen suhtautuu rypsiin silti positiivisesti. Siinä on erityisesti valkuaista, mutta myös energiaa ja sitä nimenomaan öljyn eli rasvan muodossa. Lisäksi kuitupitoisuus on suhteellisen korkea..”Maittavuus ei ole aina hevoselle mieluinen, mutta se on ihan hyvä valkuaislisä. Hyvän heinän lisäksi vieroitettu varsakin pärjää sillä”, Saastamoinen sanoo..Myslien hyvä puoli taas on siinä, että hevoset tapaavat pureskella niitä huolellisemmin kuin pellettejä..”Joissain määrin se tekee syömisestä luonnollisempaa”, Saastamoinen summaa. Kuumentavuus?.Talleilla tavataan puhua eri rehujen kuumentavuudesta, mutta Saastamoinen painottaa, että kyse on vain energian kokonaissaannista, eikä sillä ole merkitystä, mistä energia tulee..”Jos hevonen saa liikaa energiaa, sitä on liikaa ja temperamenttinen hevonen purkaa sitä liikkumalla. Itse kaura ei ole tässä mitenkään osasyyllinen”, hän toteaa..Hän huomauttaa, että jossain määrin olisi kuitenkin mahdollista, että kauralla tai muulla väkirehulla olisi nopeasti kuumentava vaikutus. Rehun tärkkelys ja sokerit aiheuttavat vereen glukoosipiikin, joka voi saada aikaan yliaktiivista käyttäytymistä..”Kyllä ihmisilläkin makea karamelli aiheuttaa energiaryöpyn verenkiertoon, ja teoriassa jos energiaa tulee liikaa lihaksistoon, sen tulee purkautua myös ulos, jos se ei varastoidu lihaksistoon”, Saastamoinen pohtii..Joillain yksilöillä kauralla tai muulla väkirehulla voi olla nopeastikin kuumentava vaikutus..Tämä selittyy sillä, että osalla hevosista ruoansulatusjärjestelmä on tavallista aktiivisempi, mikä johtuu ohutsuolen amylaasiaktiivisuudesta..Jos amylaasiaktiivisuus on tavallista korkeampi, suolisto saa pilkottua väkirehun tärkkelyksen nopeammin käyttöön, ja juuri tämä mahdollistaa energiapiikin..Mikäli taas hevosella on huono amylaasiaktiivisuus, saattaa tärkkelystä joutua paksu- ja umpisuoleen normaalia enemmän, mikä aiheuttaa ongelmia. Hevosen amylaasiaktiivisuus on hevosyksilökohtainen asia, jota ei kuitenkaan tällä hetkellä pystytä mittaamaan. .Jonkinlaisia pikaenergiavalmisteita hevosille on pyritty kehittämään vuosikymmenien ajan. Saastamoinen toteaa, että tässä ei oikein ole onnistuttu, koska usein hevoskilpailuissa on vaikea tarkasti määritellä, mihin hetkeen energiapiikki tarvittaisiin..Sitten hän kertoo tarinan menestyneestä takavuosien kenttäratsastajasta, joka valmisti yhdelle tietylle, hyvin tuntemalleen hevoselle kilpailuihin vehnäjauhosta energiapatukan. Hän osasi antaa sen juuri oikeaan aikaan, että hevonen oli kilpailussa parhaimmillaan. .”Hän sai energiapiikin optimoitua. Eri asia on, oliko se enemmän uskon asia vai ei”, Saastamoinen hymähtää..Ja huomauttaa sitten, että raveissa pari lähdön uusintaa riittäisi siihen, että energiapiikki tulisi väärään aikaan ja saattaisi ajaa hevosen maitohapoille..Jos hevonen taas kesän tullen lähtee laitumelle, väkirehuruokinta usein lopetetaan ainakin alkukesän rehevän laitumen ajaksi. Saastamoinen painottaa, että kaikki riippuu hevosen käytöstä ja ruokinnan tarkoituksesta..Mikäli ruohoa on runsaasti, eikä hevonen tarvitse lisäenergiaa mihinkään, ei toki kannata syöttää väkirehua, koska silloin laitumen syönti vähenee. Hevonen pystyy kuitenkin syömään vain tietyn määrän kuiva-ainetta, ja laidunta voi tällöin haaskaantua..”Väkirehuja voi tarjota, mutta oleellista on, että annostelu on yksilöllistä eli pitää olla jonkinlainen ruokintapaikka tai järjestely, jolla tämä onnistuu”, hän sanoo..Kun taas laitumen kasvu heikkenee, eikä ruoho riitä energiaksi, lisäruokinnan tarve lisääntyy..Kerralla annettava määrä ei saa nousta tällöinkään korkeaksi.

Heinää väkevämpää? - Kaikki säkkirehu ei ole väkirehua

Aiheeseen liittyvää