Hevonen ojassa, karhu lietealtaassa – pelastusyksikkö tulee apuun

Milloin hevonen tarvitsee pelastusyksikön apua? Silloin, kun se on pudonnut ojaan, eikä pääse omin voimin sieltä pois, pudonnut jäihin tai lietesäiliöön, jäänyt kiinni rakenteisiin vaikkapa sortuman takia tai joutunut liikenneonnettomuuteen. Hevonen voi piehtaroida itsensä jumiin karsinassa, liukastua ja sotkeentua loimiinsa jäisessä tarhassa tai kaatua trailerissa kyljelleen.Pirkanmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Matti Syrjä kertoo tapauksesta, jossa hevonen oli trailerissa riehuessaan kääntynyt väärin päin, tehnyt siellä voltin ja kömpinyt pystyyn pää menosuuntaan. Kun takaluukku avattiin, hevonen katsoi pelastajia silmiin. Omistaja oli aavistellut pahaa, eikä ollut uskaltanut avata traileria itse. Syrjä toteaakin, että kannattaa miettiä missä takaluukun avaa, mitä välineitä käytettävissä on ja onko apuvoimia paikalla. On arvioitava miten tilanne voi kehittyä. "Puolivauhkoontunutta hevosta ei ole mukava pidellä riimunnarusta vilkkaalla moottoritiellä", hän kiteyttää. Syrjä ammentaa pitkästä käytännön kokemuksestaan. Hän aloitti palomiehenä Tampereella vuonna 1983 ja on vuosien varrella edennyt pelastusryhmän johtajaksi. Hänellä itsellään on hevosmiehen taidot, mutta hän toteaa olevan hyvä tiedostaa, että pelastajat eivät pääsääntöisesti työskentele eläinten kanssa ja he voivat jopa pelätä eläimiä tai olla niille allergisia.Usein on parempi, että hevonen pysyy trailerissa, jos sen siirtämiseen ei ole pakottavaa syytä, kuten paloriski, vamma, joka edellyttää välitöntä siirtämistä tai että korvaava kuljetusväline on paikalla.Käytännössä hevosen kanssa kaatunut traileri nostetaan ensin pystyyn. Tarvittaessa traileri voidaan purkaa hevosen ympäriltä. Purkaminen voi tulla kysymykseen muissakin tilanteissa. Joskus hevonen on saattanut piehtaroida niin pahasti seinän viereen jumiin, että seinän purkaminen on järkevintä, vaikka valtaosassa tapauksista hevonen vedetään selän kautta takaisin ympäri, kiinnittämällä vetoliina lähimpänä seinää oleviin raajoihin. Joskus on harkittava, onko kyseessä todella pelastustoimen tehtävä. "Jos hevonen ei nouse pystyyn, pelastuslaitos voidaan pyytää nostamaan se. Mutta mitä sen jälkeen, jos hevonen ei pysy jaloillaan? Pitääkö pelastajien jäädä kannattelemaan sitä? Jos hevonen on liukkaalla jäällä, pelastajat voivat auttaa sen pois, mutta saattavat samalla neuvoa soittamaan eläinlääkärille", Syrjä kertoo.. Eräässä tapauksessa hevonen oli juuttunut mutaan pahasti. Omistaja ei saanut sitä omin voimin pois, vaikka oli kertomansa mukaan yrittänyt kaksi päivää. Kun pelastajat lopulta tulivat, eläin oli menettänyt kaikki voimansa, se oli täysin uupunut ja sen katse oli kuin sammunut. "Jossain kohtaa ne luovuttavat, kuin ajattelisivat, että okei antaa kuoleman tulla", Syrjä on huomannut. Tämäkin hevonen makasi aivan liikkumattomana, kun sitä vedettiin kuivalle maalle. Aina hevoset on lopulta kuitenkin saatu mudasta ulos, tarvittaessa seitsemänkin miehen voimalla. Syrjä kertoo, että koneita ei mielellään käytetä, koska silloin ei ole tuntumaa siihen, mitä ollaan tekemässä ja esimerkiksi eläimen raajat saattavat vahingoittua pahastikin. Edellä mainitun hevosen tapauksessakin traktori olisi ollut käytössä, mutta pelkkään miesvoimaan turvauduttiin. Päästyään maan kamaralle osa hevosista virkoaa nopeastikin, osaa täytyy herätellä. Erään hevosen kohdalla tämä tehtiin kuumana kesäpäivänä letkulla suihkuttamalla, jolloin se viimeinen kömpi ylös ja oli kaatua uudestaan ojaan. Tämä hevonen oli myös vetänyt ojan vettä keuhkoihinsa ja sille kehittyi myöhemmin keuhkokuume, joka saatiin kuitenkin hoidettua. Miksi hevoset jäävät niin usein ojaan jumiin? Miksi ne eivät vain tule pois sieltä?Mutakuopan ongelma on siinä, että hevosen alle muodostuu voimakas alipaine ja alaspäin vetävä imu. Tällaisesta tilanteesta ei omin voimin pääse ylös. Jos eläin on kaulaansa myöten suossa, pelastajat voivat yrittää johtaa paineilmaa kavioiden alle, jotta kavioiden ympärille syntynyt alipaine ja siitä aiheutuva imu hellittävät.Talvella riskinä on jäihin putoaminen. Veteen putoamiseen liittyy hukkumisvaaran lisäksi veden joutuminen hengitysteihin. Kylmässä vedessä myös lannehalvaus on merkittävä riski.Maatilojen aitaamattomat lietealtaat ovat alituinen vaaramomentti. Niissä on yleensä sen verran korkeat reunat, ettei niistä pääse ilman apua ylös. Käytännössä eläin siis ui ympyrää sontalillussa niin kauan, kunnes auttajat tulevat paikalle. Syrjä kertoo tapauksesta, jossa karhu oli pudonnut lietesäiliöön. Tilanne vaarallisen petoeläimen kanssa vaati hetken mietintää ja lopulta pelastajat kaatoivat säiliöön suuren puun ja juoksivat itse autoon suojaan odottamaan, että karhu kiipesi puuta pitkin pois..Miika Åfelt menetti parhaan valjakkonsa Aurajoen jäihin – toinen hevosista on vielä löytymättä.Kylämäessä tulipalo - koko broilerikasvattamo tuhoutui: "Äkkiä voi tapahtua yllättäviä asioita". Tulipalot ja savukaasutTulipalot vaativat paljon resursseja ja osaamista. Savulle altistuneet eläimet ovat usein menetettyjä.Hevosen hengitystiet ovat herkkiä savulle ja palokaasuille. Myös kuumuus ja kemikaalit voivat aiheuttaa keuhkovaurioita.Syrjän mukaan savukaasu kuitenkin on se, mikä tappaa, ei niinkään kuumuus..Laki määrää, hätäkeskus koordinoiEläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö velvoittaa auttamaan sairasta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä. Pelastuslaissa eläimen pelastamista ei varsinaisesti mainita, mutta koska kotieläimet ovat jonkun omaisuutta, ne kuuluvat sitäkin kautta pelastustoimen tehtäväkenttään.Eläinpelastustehtävät tulevat hätäkeskuksen kautta, joka arvioi ilmoituksen ja välittää tehtävän pelastuslaitokselle. Jos tehtävänanto keskuksesta saadaan, apuun lähdetään vaikka keskellä yötä.Kaikki eläimiin liittyvät avunpyynnöt eivät kuitenkaan kuulu pelastuslaitokselle. Kissan hakeminen puusta ei ole pelastustehtävä, eivätkä "orvon näköiset linnunpoikaset" eikä sairaskohtauksen saanut eläinkään - viimeksi mainittu kuuluu eläinlääkärille."Pelastajilla ei ole mahdollisuutta antaa eläimille eläinlääkinnällistä ensihoitoa tai kuljettaa niitä sairaalaan samalla tavoin kuin ihmisiä."Eläinpelastustehtävissä saatetaan huomata, että toimiin ei tarvitse ryhtyä. Tällöin tehtävä kirjataan tarkastustehtäväksi."En ole vielä nähnyt joutsenta, joka olisi jäätynyt kiinni järveen tai lampeen, vaikka näin säännöllisesti väitetään", Syrjä kertoo.Pirkanmaalla eläinpelastustehtävien määrä on ollut vuosina 2016–2025 jatkuvassa nousussa. "Ovatko ihmiset aiempaa valppaampia vai avuttomampia eläinten kanssa?" Syrjä miettii. Viime vuonna eläinpelastustehtävien osuus kaikista pelastustoimen tehtävistä oli 1,6 prosenttia. Tehtäviä koko Pirkanmaalla on ollut yhteensä 196. Vertailun vuoksi tulipaloja sammutetaan vuosittain useita tuhansia.Eniten pelastetaan koiria, sitten kissoja ja peuroja. Ensimmäinen varsinainen suureläin tilastossa on hevonen, sijalla neljä: hevosia on pelastettu Pirkanmaan alueella viiden vuoden aikana 46 kertaa.Syrjä korostaa onnettomuuksien ehkäisyä, sillä se on aina tehokkainta. Tiloilla, joilla eläimiä pidetään, paikat kannattaa tarkistaa ja esimerkiksi lietesäiliöt aidata asianmukaisesti. "On kyllä syytä kysyä, miksi eläin ylipäätään pääsee putoamaan lietesäiliöön", Syrjä toteaa..Hevonen on vaikea elvytettäväHevoseläinlääkäri Jonna Jokisalo kertoo, että hevosen koko suhteutettuna ihmisen voimiin vaikeuttaa tehokasta elvytystä."Jos tilanne menee siihen, että hevosen tila on romahtanut, sen elvyttäminen on käytännössä erittäin vaikeaa ja onnistumisen mahdollisuudet heikot", Jokisalo kertoi Eläinlääkäripäivillä keskiviikkona. Eläinlääkärin tekemässä ensihoidossa on kolme vaihetta.1. Vaihe yksi on nopea tilannearvio: selvitetään hevosen tila ja välittömät hengenvaarat.2. Vaihe kaksi on välitön hoito: elvytys, nesteytys, verenvuodon tyrehdyttäminen sekä tarvittaessa rauhoitus tai anestesia3. Vaiheessa kolme tehdään tarkempi arvio: diagnostiset tutkimukset ja jatkohoidon suunnittelu.Tilanteessa on osattava toimia kenttäolosuhteissa. Käytännön tilanteessa apu otetaan sieltä mistä se saadaan. Elmukelmu eli tuorekelmu voi toimia tilapäisenä ensiapukeinona haavan tai rintakehän vamman peittämisessä ja suojaamisessa ennen varsinaista hoitoa. Nesteytys sekä tarvittaessa rauhoitus- tai lopetusaine voidaan antaa myös muuta kuin perinteistä kaulalaskimoreittiä käyttäen. Jokisalo käyttäneensa tarkoitukseen sekä hevosen etujalkaa että takajalkaa. Elvytettävä hevonen makaa kyljellään, pää pitkällään. Sydämen paineluelvytyksen tavoite on noin 100 painallusta minuutissa. Tämä on raskasta ihmisvoimin tehdä ja elvyttäjää onkin hyvä vaihtaa parin minuutin välein. Rintakehää painetaan sen korkeimmalta kohdalta noin 30-50 prosentin syvyyteen, joka hevosen koko ja kehon rakenne huomioon ottaen edellyttää käytännössä hyppäämistä polvet edellä sen rintakehän päälle.Intubaatioputken kautta annetaan puhalluselvytystä 6–10 kertaa minuutissa.Hevosella on verenkierrossaan noin 40 litraa verta. Verenvuoto on hevosilla yleinen ongelma, eikä vuodon lähdettä aina löydetä helposti. Paineside voi olla tärkeä ensiapu, sillä se antaa aikaa varsinaisen hoidon järjestämiseen. Jos yli ämpärillinen verta menetetään, se alkaa olla peruste verensiirron harkitsemiselle.Adrenaliinia on käytetty elvytystapauksissa, mutta sen hyödystä ei ole selvää näyttöä. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä, ettei adrenaliini parantaisi lopputulosta verrattuna lumelääkkeeseen. Jokisalo arvelee tilanteen olevan vastaava hevosellakin.Hevosen kuljettaminen onnettomuuden jälkeen voi olla riskialtista, jos sillä epäillään esimerkiksi raajamurtumaa, mutta toisaalta ei kannata myöskään hätäillä ratkaisua. Jokisalo kertoi tapauksesta, jossa hevonen oli kuljetusautossa ja murtanut vuohisluunsa. Tilanne arvioitiin toivottomaksi ja hevonen lopetettiin. Myöhemmin selvisi, että vakuutus ei korvannut vahinkoa, sillä kyse oli sellaisesta murtumasta, jonka olisi voinut operoida. Jokisalo jäi miettimään, olisiko päästy parempaan lopputulokseen stabiloimalla jalka ja odottamalla päätöksenteon kanssa seuraavaan aamuun. Eläinlääketieteen lisensiaatti Jonna Jokisalo työskentelee Hyvinkään Hevossairaalassa ja on yhdysvaltalaisen sisätautien ja myös ensihoidon ja tehohoidon erikoistumiskollegion hyväksymä erikoiseläinlääkäri.Matti Syrjä työskentelee Pirkanmaan pelastuslaitoksella. Hän on myös Hippoksen tuomari ja turvallisuusasiantuntija, ravimies ja hevoskasvattaja ja ollut mukana vuonna 2019 laaditun raviratojen turvallisuusoppaan tekemisessä.

Hevonen ojassa, karhu lietealtaassa – pelastusyksikkö tulee apuun

Aiheeseen liittyvää

Hevonen ojassa, karhu lietealtaassa – pelastusyksikkö tulee apuun

Maailmanranking 10/2026: Tim Price jatkaa ykkösenä, Sanna Siltakorpi kärjessä suomalaisista

Ratkaisunanto siirtyy Jaana Mäkisen Hevostalli.net-tapauksessa

Tuomari Summasen kello vaikeni 50 vuoden jälkeen: "Olen kiitollinen"