Teolliset rehut, kuolaimet – Hevosen hampaat joutuvat koville monin eri tavoin, kertoo ruotsalainen hammasguru

Peruslähtökohta on, että hevosen hampaiden on oltava kunnossa, sillä ne ovat erittäin kovassa käytössä. Kestämään ne on tosin tehtykin. "Jos otat omaan suuhusi pari ruohonkortta, voit pureskella niitä korsia aika pitkään saamatta niitä rikki", kuuluisa ruotsalainen hevoshammalääkäri Torbjörn Lundström, 70, havainnollistaa. Lundströmin mielestä hevonen, eläin, joka menestyy syömällä ruohoa, on evoluution mestariteos. "Hevonen on hampaineen päivineen pysynyt hyvin samanlaisena jo kymmeniä miljoonia vuosia. Se kertoo siitä, että se on kaikkineen hyvin onnistunut luomus."Lundström on Euroopan tunnetuimpia hevoshammaslääkäreitä. Hänen tarinansa on samanaikaisesti sekä looginen, että epätavallinen, sillä Lundström valmistui ensin ihmisten hammaslääkäriksi, mutta vaihtoi ammatissa suuntaa. Hän keskittyi eläinten hampaisiin ja perusti Djurtandvårdsklinikenin Söderköpingiin, jota pitää nyt eläinlääkärivaimonsa Sofia Tenseliuksen kanssa.Lundström tunnetaan hyvin myös Suomessa. Hän on eräänlainen oppi-isä. Juuri hän piti viitisentoista vuotta sitten kollegansa Ove Wattlen kanssa hammasluentoja eläinlääkäreille ja muutamille opiskelijoillekin Helsingissä. Hammasasiat olivat silloin vielä uusia. Tunneilla olivat niin Kati Tuomola kuin Mirjami Anttilakin. Myös Leena Karma ja Jessica von Wendt pitävät Lundströmiin tiivistä yhteyttä.Useita kansainvälisiä tutkimuksia julkaisseen Lundströmin filosofian punainen lanka on, että hevosen suuta täytyy auttaa selviytymään tehtävästään niin, että sen tarvitsisi käydä hoidoissa mahdollisimman vähän..Lundström toteaa, että hevosen hampaat säilyttävät paremmin uusiutumiskykynsä ihmiseen verrattuna."Niillä on parempi kyky mukautua uusiin tilanteisiin koko hevosen eliniän, koska hevosen hampaan solut pysyvät erikoistumattomina pidempään, kun taas ihmisen hampaat ovat parhaimmillaan 20-vuotiaana ja sen jälkeen alkaa hidas alamäki. Minun ikäiselläni ihmisellä hampaat ovat lähes kokonaan kalkkeutuneet, mikä tekee niistä traumaherkkiä", Lundström kertoo.Hampaat ovat eri eläinlajeilla erilaiset. Sekä ihmiset että hevoset häviävät jyrsijöille siinä, että molemmilla lajeilla hammaskiillettä muodostuu varhaisessa kehitysvaiheessa se määrä, mikä muodostuu, eikä sitä sen jälkeen enää saada lisää. Toisin on asian laita vaikkapa rottien ja monien muidenkin jyrsijöiden etuhampailla, jotka todellakin kasvavat koko eliniän. Eläimet luokitellaan eri ryhmiin hampaittensa kasvukyvyn suhteen, me ja hevoset olemme anelodontteja ja rotat ovat elodontteja."Hevosilla ja ihmisillä kello käy ja aikaa ei ole ikuisesti. Kiillekapitaali saadaan hyvin varhaisessa vaiheessa elämää ja kun se kuluu loppuun, uutta ei saa mistään", Lundström sanoo. Kiillettä ei osata vielä valmistaa.Hän suhtautuu asiaan hyvin filosofisesti. "Elämä kestää aikansa, vaikka me kaikki niin kovasti yritämmekin sitä kaikin keinoin pidentää. Vaimoni aina sanoo minulle, että aionko muuttua kokonaan joulupukiksi, kun annan harmaan partani kasvaa", hän naurahtaa.Vanha väärä luuloHevosen hampaista kuvitellaan usein virheellisesti, että ne kasvavat läpi sen elämän. Todellisuudessa näin ei ole. Se, mikä tapahtuu, on että kun hevosen hammas puhkeaa, sen juuren kiinnitysmekanismi alkaa muuttua ja hammas alkaa työntyä juurineen ulos kotelostaan suurin piirtein samaa vauhtia kuin mitä hampaan pinta kuluu, eli noin 2-4 milliä vuodessa. Miksi näin tapahtuu? Siksi, koska ruohonsyöjien hampaiden pinta kuluu 2-4 milliä vuodessa, jolloin kymmenessä vuodessa hammas olisi neljä senttiä lyhyempi, jos pituutta ei tulisi mistään lisää.Lopulta juurta ei enää ole jäljellä, ja hammas putoaa. Tämän mekanismin seurauksena myös vanhojen hevosten etuhampaat kääntyvät jyrkkään etuviistoon - lyhyt juuri ei pysty pitämään vastaan leukojen puristuksessa. Viimeistään, kun hevonen on kolmissa kymmenissä, hampaat alkavat olla loppu ja se juuren pätkä mikä vielä on, pulpahtamassa ulos."Tämä on sama kaikissa hevosroduissa, vaikka jotkut kuvittelevat, että islanninhevosten hampaat kestävät kauemmin. Todellisuudessa hevosen leukaluussa, sen kokoisena kuin se hevosella on, on vain rajallisesti tilaa juurikanavalle ja se asettaa viimeisen rajan hampaan iälle", Lundström kertoo. Jos hampaat olisivat pitkäikäisemmät, juuret olisivat pidemmät, ja hevosen kallo olisi erimuotoinen. Hevosen ikää on jo ammoisista ajoista arvioitu hampaista siksi, että hevosen hampaiden profiili muuttuu iän myötä - juurikin tuosta juurikanavasta ulostyöntymisen takia. . Elimistön kovinkaan materiaali ei ole ikuistaKiille on elimistön kovinta materiaalia, mutta ei sekään ikuisuuksiin kestä. Kun kiille on kulunut rikki, pehmeämpi hammasluu on paljaana. Kiille on kuin lasia, erittäin kestävää, mutta tietyllä lailla joustamatonta, niinpä se vaatii tuekseen ja alustakseen hammasluun, jota ympäröi ikenen sisäpuolella kiilteen sijaan hammassementti, joka kiinnittää hampaan leukaluuhun. Periaatteessa ihmisten ja hevosten hampaat hoidetaan samalla periaatteella, vaikka ne ovatkin erilaiset.Nuorella hevosella viallisen hampaan voi poistaa kokonaan, hoitaa pöydällä ja laittaa korjattuna takaisin. Se juurtuu takaisin 80 prosentissa tapauksista ja prosessi ottaa kolmisen viikkoa. Myös hyvin nuorilla ihmisillä sama voi onnistua, mutta onnistumisprosentti tippuu 20:een. Vaikka ruoho ja kaikki karhearehu kuluttaakin hampaita, se on samanaikaisesti hevoselle parasta rehua. Myös sen hampaille. Niin mestariteos kuin hevosen hampaisto onkin, tänä päivänä hevosilla hoidetaan huomattavasti enemmän kariesta, siis reikiä hampaissa, kuin aiemmin. Se johtuu kahdesta syystä: diagnoosi tehdään tarkemmin, mutta ennen muuta se johtuu siitä, että hevoset syövät aiempaa enemmän kaupallista valmisrehua, mikä yhdistyy Lundströmin tutkimusten mukaan huonoon hammasterveyteen ja nimenomaan kariekseen. Hän kertoo tutkineensa hevosten karieksia vuonna 1985, jolloin populaatiosta 0,5 prosentilla oli kariesta ja kaikki olivat vanhoja hevosia. Tänä päivänä klinikan datapankista saa tiedon, että 15 prosentilla kaikenikäisistä hevosista on reikiä hampaissaan. "Sokeri ei ole yhtä tuhoisaa hampaille kuin prosessoidun valmisrehun syöminen", Lundström sanoo. Loppujen lopuksi kyse on suussa elävistä streptokokkibakteereista, jotka eivät normaaliolosuhteissa aiheuta ongelmia, mutta riehaantuvat niille otollisissa olosuhteissa. Kuten ihmisilläkin. .Karies eli hammasmätä huomataan usein hampaissa numero 9. Se johtuu siitä, että ne ovat ensinnäkin ensiksi puhjenneet, eli elimistön vanhimmat hampaat. Ne ovat hieman heikompaa materiaalia, sillä ne muodostuvat vuoden ikään mennessä, eli varsan kasvaessa kiihkeintä vauhtia, jolloin kehon immuunisysteemi ei ole vielä valmis ja elimistössä on kova pula rakennusaineista. Ne ovat usein puutteellisesti mineralisoituneita ja näyttää kuin niissä olisi reikiä, vaikka ei olisikaan. "Niissä saattaa olla mustia reikiä, mutta minulle karieksessa black is beautiful", Lundström naurahtaa. "Musta on pigmenttiä, mikä tarkoittaa, että prosessi on hidas, muuten pigmentti kuluisi pois."Hevosen hampaita voidaan puuduttaa aivan kuten ihmisilläkin, ja hevosilla kuten ihmisilläkin juurihoidetaan hampaita. Myös kuolaimet aiheuttavat vaurioita hampaisiin, jos ne eivät istu kunnolla. "Jos kuolain kolisee ensimmäisiin poskihampaisiin, viitosiin, se aiheuttaa mikrotraumoja, joka myös edistää karieksen syntymistä", Lundström jatkaa. . Hammaslomat ja kuolaimetHevosella on suussaan hampaaton kohta, hammasloma. Ihminen on keksinyt jo varhaisessa vaiheessa, että se on kuin omiaan hallintavälineelle, kuolaimelle. Mutta on sillä ihan oikeakin tarkoitus. Lundström kertoo, että jonkilainen hammasloma etuhampaiden ja poskihampaiden välissä on useimmilla ruohonsyöjillä. Hammasloma tehostaa syömistä, jotta hevonen ylipäätään ehtii nyhtää elimistöönsä tarpeeksi ruohoa vuorokauden aikana. "Etuhampailla hevonen leikkaa ruohonkorren irti maasta ja poskihampaillaan se jauhaa korret hienoksi ennen kuin nielaisee ne. Yhtäaikaa näitä kahta toimintoa hevonen ei pysty tekemään, joten se varastoi nyhtämäänsä ruohoa juurikin hammaslomassaan ja siirtää sitä sitä mukaa taaksepäin poskihampaille, kuin nielemisprosessi etenee", Lundström kertoo. "Mutta jos ne aina hienontaisivat jokaisen etuhampaillaan nyhtämänsä ruohotupon ennen kuin nyhtävät seuraavan, 24 tuntia vuorokaudessa ei riittäisi ruoanhankintaan."Kun Lundströmiltä kysyy, onko hammasloma sopiva paikka kuolaimelle vai ei, hän vastaa, että asia riippuu täysin kuolaimen käyttäjästä."Käytimme me sitten kuolaimettomia suitsia tai kuolaimellisia, vahinkoa voi aina saada aikaan. Eikä mikään niistä ole sen "luonnollisempi", sillä ei ole millään lailla "luonnollista" ohjata hevosta tai ratsastaa sillä. Minun mielestäni tärkeintä on kunnioittaa eläintä sille mahdollisissa fysiologisissa raameissa. Ja kouluttaa esimerkiksi koulutuomarit näkemään milloin hevosia ei käytetä sellaisella tavalla, minkä niiden anatomia mahdollistaa", hän sanoo. "Kuolaimen sovitus ei ole mitään rakettitiedettä. Mutta jos huomaat vahingoittavasi hevosta jollakin välineellä, sinun on vaihdettava välinettä!". VauriotKuinka paljon hevosilla sitten on suuvaurioita?"Ennen kuin vastaan tuohon kysymykseen, haluan täsmentää tilannetta hieman", Lundström sanoo. "Hevoset aiheuttavat suuvammoja myös itse itselleen esimerkiksi laitumella, sillä ne laittavat suuhunsa kaikenlaista. Mutta hevosihmisen on pystyttävä huomaamaan, onko suussa kuolaimen aiheuttamia muutoksia ja jos on, minkälaisia. Muutokset voivat olla mitä vain hyperkeratoosista eli samantyyppisestä sarveiskerroksen paksuuntumisesta mikä tapahtuu vaikkapa käsissä, jos tekee paljon puutarhatöitä ilman hanskoja, avohaavaan. Mutta jos kaikki lasketaan mukaan lievimmästä vakavimpaan, noin 70 prosentilla hevosista on muutoksia. Ja useimmat tieteelliset tutkimukset antavat saman tuloksen."Lundström toteaa, että hevosihmiset ottavat annettuna sen, että on "luonnollista" pitää hevosen suussa kuolaimia. Ja jopa sen, että kontakti kuolaimeen on kova. "Olisi mielestäni hyvä tajuta, että jos kontakti on tarpeeksi kova, on vain ajan kysymys, milloin suuhun tulee vamma.""Itse käytän omilla hevosillani aina metallisia kuolaimia, sillä ne on helpoin pitää puhtaina", hän kertoo. "Mutta en käytä väkivaltaa!"Lundström painottaa hyvää ratsastusta, joka pitää sisällään hyvän ja tarkan kommunikaation hevosen kanssa.Lundström kertoo, että hänen oma hevosensa on 900-kiloinen työhevonen. "Joskus voi tulla tilanne, että minun on pysäytettävä se nopeasti. Silloin saatan ottaa kovankin otteen kuolaimista. Mutta muun ajan annan tuntuman olla hyvin kevyt. Niinpä tällä hevosella ei koskaan ole ollut vaurioita tai edes muutoksia suussaan.".Eläinlääkäri Mirjami Anttila tekee millintarkkaa työtä ratkoessaan suuongelmia – "Hevosta voi hyvillä mielin ratsastaa, kuolaimet suussa tai ilman".Jos hevonen jättää hammasvaivojen takia syömättä kokonaan, tilanne voi olla jo paha.Saadaanko älysormusten jälkeen älykuolaimet?.Eläinlääkäri Kati Tuomola: Voisiko kouluratsastussuorituksen jälkeiset suutarkastukset tehdä perusteellisemmin?

Teolliset rehut, kuolaimet – Hevosen hampaat joutuvat koville monin eri tavoin, kertoo ruotsalainen hammasguru

Aiheeseen liittyvää