Kuumenemisellä tarkoitetaan yleensä puhekielessä sitä, että hevonen on kiihdyksissä, mutta siitä ei vielä selviä, kokeeko se myönteisiä vai kielteisiä tunteita. Hevonen voi esimerkiksi olla riemuissaan päästessään kavereidensa kanssa laitumelle, tai se voi olla kauhuissaan ja juosta karkuun jotakin. Kummassakin tapauksessa puhutaan vireystilan nousemisesta.Ratsastuksenopettaja ja eläintenkouluttaja Anna Kilpeläinen painottaa, että tiede ei tunne sellaista termiä kuin kuuma hevonen tai kuumuminen. Korkea vireystila voisi terminä kuvata tilannetta paremmin, koska se voi olla sekä positiivinen että negatiivinen asia. Kuumuus-termiin taas usein liittyy negatiivinen vivahde.”Terminä kuuma tarkoittaa varmaan jokaiselle ihmiselle vähän eri asiaa, ja sen takia pitäisi puhua ennemmin kiihtymisestä. Se on jotain, mitä me nähdään, tunnetaan tai havaitaan, mutta se ei kerro vielä sitä, miksi niin on. Se voi olla sitä, että eläin pelkää, juoksee laumassa kiihtyneenä tai se haluaa kovasti jonnekin ja on menossa sinne kovaa vauhtia tai se voi olla kipua”, Kilpeläinen luettelee.”Asiana korkea vireystila on aina neutraali, mutta sen tunnearvo on joko positiivinen tai negatiivinen. Välillä sitä on kuitenkin hankala arvioida, koska kaikista hevosista ei välttämättä edes näe, että sillä on korkea vireystila. Tilannetta voi usein miettiä motivaation kautta, mitä eläin haluaa ja onko se menossa sitä kohti vai poispäin siitä.”Kun puhutaan kuumista tai laiskoista hevosista, Kilpeläinen miettii, mitä ihmiset ylipäätään tietävät eläinten tunteista ja käyttäytymisestä tieteellisesti.”Matalalla vireystilalla varmaan tarkoitetaan sitä, että hevonen on jonkun mielestä laiska. Sinänsä ei ole olemassa laiskaa hevosta, koska eläin toimii aina vain omasta näkökulmastaan, ja silloin ihminen arvottaa eläimen laiskaksi. Kuitenkin eläin omasta mielestään todennäköisesti käyttäytyy tarkoituksenmukaisella tavalla, tai niin, millainen käytös palvelee eläintä juuri siinä tilanteessa”, Kilpeläinen kertoo.Ihmiset usein katsovat eläimiä ihmisnäkökulmasta, ja hyvin tai huonosti käyttäytyvä hevonen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.”Joillekin ihmisille hyvin käyttäytyvä hevonen on sellainen, joka on joka tilanteessa tosi rauhallinen, kun taas toisille hyvin käyttäytyvä on sellainen, joka menee useissa tilanteissa mahdollisimman lujaa. Silloin ei voida puhua, onko eläin hyvin vai huonosti käyttäytyvä, vaan se on sitä, mitä ihminen haluaa, ja täyttääkö hevonen niitä toiveita. Hevoselle taas hyvä ja huono juttu tarkoittavat eri asiaa”, Kilpeläinen selittää.Kilpeläisen mukaan reagointitavat, esimerkiksi se, reagoiko hevonen pelästyessään kiihtymällä vai hidastamalla, sekä arkuus ja rohkeus ovat ominaisuuksia, jotka jollakin tasolla periytyvät geneettisesti.”Pitää miettiä, onko hevonen kiihdyksissä vai rauhallinen, ja lisäksi sen persoonallisuustyyppiä. Joillakin on myös luontaista temperamenttia, mutta hevosilla tiedetään siitä melko vähän, eikä tieteellistä tietoa aiheen ympäriltä ole kovin paljon.”.Korkea vireystilaPuhekielessä hevosia kutsutaan kuumiksi tai laiskoiksi, mutta termeinä ne ovat turhan epätarkkoja.Korkea vireystila kuvaa hevosen kiihtyneisyyttä paremmin kuin kuumuus, se voi johtua sekä positiivisista tai negativiisista asioista.Taustalla ja perinnöllisyydellä on pienempi merkitys vireystilan kiihtymiseen kuin oppimisella.Myös talliolosuhteilla ja arkirutiineilla on iso vaikutus hevosen vireystilaan.. Kilpeläinen kertoo, että oppiminen vaikuttaa valtavasti vireystilan nousemiseen ja kiihtymiseen.”Taustalla ja perinnöllisyydellä ei välttämättä ole niin paljon vaikutusta kuin koulutuksella ja opituilla asioilla, vaikka se ei tarkoita sitä, että kaikista hevosista ihan samanlaisia saisikaan. Vireystilan nouseminen ei kuitenkaan ole sellainen asia, mihin ei voisi vaikuttaa. Myös ihan arkipäiväisillä asioilla, kuten esimerkiksi talliolosuhteilla, muilla hevosilla ja laumadynamiikalla on vaikutusta”, Kilpeläinen luettelee.”Jos tamma on ollut kantoaikana stressaantunut, kaikki tarpeet eivät ole riittävästi tyydyttyneet ja laumadynamiikka ei toimi, todennäköisesti tamman kokema stressi vaikuttaa myös varsaan epigeneettisen periytymisen perusteella. Perityt ominaisuudet voivat kuitenkin peittyä erilaisissa olosuhteissa ja opituilla malleilla. Varsan stressinsietokyky voi periytyä tammalta, mutta näihin asioihin voidaan myös vaikuttaa.”Eri rodut reagoivat Kilpeläisen mukaan kiihdyttäviin tilanteisiin vähän eri tavalla. Voi olla niin, että kaikki hevoset ja rodut ovat samalla tavalla kiihdyksissä, mutta niiden käyttäytyminen eri tilanteessa on erilaista.”En sanoisi niin, että joku rotu olisi erityisen kiihtyväistä sorttia. Kuitenkin esimerkiksi laukkahevoset, jotka kilpailevat jo hyvin nuorena, ovat kohdanneet elämänsä aikana jo hyvin paljon kiihdyttäviä asioita. Sellainen, mitä aivoissa toistetaan, vahvistuu. En osaa sanoa, onko laukkahevosilla kiihtyminen aiheutettua vahvistusta vai niiden ominaisuus”, Kilpeläinen pohtii.. Arkuus ja rohkeus vaikuttavat hevosen persoonallisuuteen, ja niiden tiedetään olevan olemassa geneettisestikin. Stressinsietokyky ja stressin herkkyys puolestaan määrittelevät hevosen käytöstä. Sen sijaan kuumuutta ei voida määritellä.Kuumuudella ja pelkäämisellä tai jännittämisellä voidaan tarkoittaa samaa asiaa, mutta ne ovat myös eri asioita. Pelkääminen voi saada aikaan myös jähmettymisen jännittävässä tilanteessa, eikä hevosesta silloin sanota, että se on kuuma.”Usein kuumuudella tarkoitetaan sitä, että hevonen reagoi näkyvästi. Jos taas hevonen ei reagoi näkyvästi, sitä ei kutsuta kuumaksi. Puhekieli ja termistö menevät tässä kohtaa usein ristiin, eikä niitä sen takia pysty oikein määrittelemään oikealla tavalla”, Kilpeläinen kertoo.”Jos kuumuus on stressiä, silloin pitäisi hahmottaa, mistä asioista se johtuu ja pyrkiä vähentämään stressiä aiheuttavia tekijöitä. Kun stressaavia tekijöitä kasaantuu, voi hevonen jossain vaiheessa olla hyvin reaktiivinen. Samanlailla ihmisillekin tulee stressiä, kun kuormittavia tekijöitä kasaantuu.”Hevosen kuumumiseen ja tilanteisiin reagoimiseen vaikuttavat hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja arkirutiinit. Asiat voivat olla suoraan verrannollisia hevosen kiihtymiseen.”Kun hevosella on riittävä hyvinvointi: lepoa, palautumista ja matala stressitaso, reaktiot kuumentaviin asioihin pysyvät myös paljon maltillisimpina. Silloin myös palautuminen niistä onnistuu helpommin ja nopeammin.”Kun hevosen kiihtymistä halutaan suitsia, pitää Kilpeläisen mukaan ensin katsoa isoa kuvaa ja selvittää, mikä nostattaa hevosen stressitasoa. Kun hevonen on levollinen, voidaan sille kouluttaa opittuja rauhallisia käytöstä ohjaavia malleja. Niitä voidaan myöhemmin käyttää apuna kiihdyttävissä tilanteissa.. ”En tiedä, onko olemassa sellaisia hevosia, joiden käytökseen ei voisi vaikuttaa, paitsi siinä tilanteessa, että ne ovat kipeitä. Kipu on niin määrittelevä tekijä käyttäytymiselle, ja käyttäytymiseen on kaikista vaikein vaikuttaa, kun hevonen kokee häiritsevää kipua tai stressiä. Muuten käyttäytymisen eteen voi tehdä paljonkin asioita ja vaikuttaa siihen”, Kilpeläinen kertoo.”Jos hevosen elämässä on ollut hirveästi kiihdyttäviä asioita, ei hevosella välttämättä ole normaalia käyttäytymismallia, ja sellaisen muuttaminen voi olla vaikeaa. Tällaisissa tilanteissa usein auttaa, kun hevonen laitetaan hevoselle tyypilliseen käyttäytymisympäristöön, jossa sen tarpeet tyydyttyy ja stressiä aiheuttavia tekijöitä on mahdollisimman vähän. Aika auttaa, mutta hevonen pitää mahdollisesti myös uudelleenkouluttaa.”Kilpeläinen muistuttaa, että hevosta tulisi aina miettiä hevosena: millainen eläin se on ja että se ylipäänsä on eläin. Ihmisen pitäisi aina muistaa, miten hevonen tulee eri tilanteisiin, ja miten hevonen tilanteet kokee. Lisäksi ihminen on aina vastuussa siitä, millaisiin tilanteisiin hevonen viedään.”Jos tilanne on hevoselle uusi, eikä se ole tottunut siihen, ei ole hevosen vika, jos se käyttäytyykin eri tavalla, kuin ihminen on ajatellut. Joissakin tilanteissa kuumuus tai laiskuus voi olla syytös hevosta kohtaan, ja se on tietyllä tapaa inhimillistämistä, mitä ei pitäisi tehdä. Hevonen ei voi ottaa sellaista vastuuta, mitä ihminen on sille välillä sysäämässä”, Kilpeläinen muistuttaa. .Andrew McLean muistutti urheilufoorumissa, että hevonen ei ole koskaan "tuhma": "Otetaan hevonen hevosena"
Kuumenemisellä tarkoitetaan yleensä puhekielessä sitä, että hevonen on kiihdyksissä, mutta siitä ei vielä selviä, kokeeko se myönteisiä vai kielteisiä tunteita. Hevonen voi esimerkiksi olla riemuissaan päästessään kavereidensa kanssa laitumelle, tai se voi olla kauhuissaan ja juosta karkuun jotakin. Kummassakin tapauksessa puhutaan vireystilan nousemisesta.Ratsastuksenopettaja ja eläintenkouluttaja Anna Kilpeläinen painottaa, että tiede ei tunne sellaista termiä kuin kuuma hevonen tai kuumuminen. Korkea vireystila voisi terminä kuvata tilannetta paremmin, koska se voi olla sekä positiivinen että negatiivinen asia. Kuumuus-termiin taas usein liittyy negatiivinen vivahde.”Terminä kuuma tarkoittaa varmaan jokaiselle ihmiselle vähän eri asiaa, ja sen takia pitäisi puhua ennemmin kiihtymisestä. Se on jotain, mitä me nähdään, tunnetaan tai havaitaan, mutta se ei kerro vielä sitä, miksi niin on. Se voi olla sitä, että eläin pelkää, juoksee laumassa kiihtyneenä tai se haluaa kovasti jonnekin ja on menossa sinne kovaa vauhtia tai se voi olla kipua”, Kilpeläinen luettelee.”Asiana korkea vireystila on aina neutraali, mutta sen tunnearvo on joko positiivinen tai negatiivinen. Välillä sitä on kuitenkin hankala arvioida, koska kaikista hevosista ei välttämättä edes näe, että sillä on korkea vireystila. Tilannetta voi usein miettiä motivaation kautta, mitä eläin haluaa ja onko se menossa sitä kohti vai poispäin siitä.”Kun puhutaan kuumista tai laiskoista hevosista, Kilpeläinen miettii, mitä ihmiset ylipäätään tietävät eläinten tunteista ja käyttäytymisestä tieteellisesti.”Matalalla vireystilalla varmaan tarkoitetaan sitä, että hevonen on jonkun mielestä laiska. Sinänsä ei ole olemassa laiskaa hevosta, koska eläin toimii aina vain omasta näkökulmastaan, ja silloin ihminen arvottaa eläimen laiskaksi. Kuitenkin eläin omasta mielestään todennäköisesti käyttäytyy tarkoituksenmukaisella tavalla, tai niin, millainen käytös palvelee eläintä juuri siinä tilanteessa”, Kilpeläinen kertoo.Ihmiset usein katsovat eläimiä ihmisnäkökulmasta, ja hyvin tai huonosti käyttäytyvä hevonen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.”Joillekin ihmisille hyvin käyttäytyvä hevonen on sellainen, joka on joka tilanteessa tosi rauhallinen, kun taas toisille hyvin käyttäytyvä on sellainen, joka menee useissa tilanteissa mahdollisimman lujaa. Silloin ei voida puhua, onko eläin hyvin vai huonosti käyttäytyvä, vaan se on sitä, mitä ihminen haluaa, ja täyttääkö hevonen niitä toiveita. Hevoselle taas hyvä ja huono juttu tarkoittavat eri asiaa”, Kilpeläinen selittää.Kilpeläisen mukaan reagointitavat, esimerkiksi se, reagoiko hevonen pelästyessään kiihtymällä vai hidastamalla, sekä arkuus ja rohkeus ovat ominaisuuksia, jotka jollakin tasolla periytyvät geneettisesti.”Pitää miettiä, onko hevonen kiihdyksissä vai rauhallinen, ja lisäksi sen persoonallisuustyyppiä. Joillakin on myös luontaista temperamenttia, mutta hevosilla tiedetään siitä melko vähän, eikä tieteellistä tietoa aiheen ympäriltä ole kovin paljon.”.Korkea vireystilaPuhekielessä hevosia kutsutaan kuumiksi tai laiskoiksi, mutta termeinä ne ovat turhan epätarkkoja.Korkea vireystila kuvaa hevosen kiihtyneisyyttä paremmin kuin kuumuus, se voi johtua sekä positiivisista tai negativiisista asioista.Taustalla ja perinnöllisyydellä on pienempi merkitys vireystilan kiihtymiseen kuin oppimisella.Myös talliolosuhteilla ja arkirutiineilla on iso vaikutus hevosen vireystilaan.. Kilpeläinen kertoo, että oppiminen vaikuttaa valtavasti vireystilan nousemiseen ja kiihtymiseen.”Taustalla ja perinnöllisyydellä ei välttämättä ole niin paljon vaikutusta kuin koulutuksella ja opituilla asioilla, vaikka se ei tarkoita sitä, että kaikista hevosista ihan samanlaisia saisikaan. Vireystilan nouseminen ei kuitenkaan ole sellainen asia, mihin ei voisi vaikuttaa. Myös ihan arkipäiväisillä asioilla, kuten esimerkiksi talliolosuhteilla, muilla hevosilla ja laumadynamiikalla on vaikutusta”, Kilpeläinen luettelee.”Jos tamma on ollut kantoaikana stressaantunut, kaikki tarpeet eivät ole riittävästi tyydyttyneet ja laumadynamiikka ei toimi, todennäköisesti tamman kokema stressi vaikuttaa myös varsaan epigeneettisen periytymisen perusteella. Perityt ominaisuudet voivat kuitenkin peittyä erilaisissa olosuhteissa ja opituilla malleilla. Varsan stressinsietokyky voi periytyä tammalta, mutta näihin asioihin voidaan myös vaikuttaa.”Eri rodut reagoivat Kilpeläisen mukaan kiihdyttäviin tilanteisiin vähän eri tavalla. Voi olla niin, että kaikki hevoset ja rodut ovat samalla tavalla kiihdyksissä, mutta niiden käyttäytyminen eri tilanteessa on erilaista.”En sanoisi niin, että joku rotu olisi erityisen kiihtyväistä sorttia. Kuitenkin esimerkiksi laukkahevoset, jotka kilpailevat jo hyvin nuorena, ovat kohdanneet elämänsä aikana jo hyvin paljon kiihdyttäviä asioita. Sellainen, mitä aivoissa toistetaan, vahvistuu. En osaa sanoa, onko laukkahevosilla kiihtyminen aiheutettua vahvistusta vai niiden ominaisuus”, Kilpeläinen pohtii.. Arkuus ja rohkeus vaikuttavat hevosen persoonallisuuteen, ja niiden tiedetään olevan olemassa geneettisestikin. Stressinsietokyky ja stressin herkkyys puolestaan määrittelevät hevosen käytöstä. Sen sijaan kuumuutta ei voida määritellä.Kuumuudella ja pelkäämisellä tai jännittämisellä voidaan tarkoittaa samaa asiaa, mutta ne ovat myös eri asioita. Pelkääminen voi saada aikaan myös jähmettymisen jännittävässä tilanteessa, eikä hevosesta silloin sanota, että se on kuuma.”Usein kuumuudella tarkoitetaan sitä, että hevonen reagoi näkyvästi. Jos taas hevonen ei reagoi näkyvästi, sitä ei kutsuta kuumaksi. Puhekieli ja termistö menevät tässä kohtaa usein ristiin, eikä niitä sen takia pysty oikein määrittelemään oikealla tavalla”, Kilpeläinen kertoo.”Jos kuumuus on stressiä, silloin pitäisi hahmottaa, mistä asioista se johtuu ja pyrkiä vähentämään stressiä aiheuttavia tekijöitä. Kun stressaavia tekijöitä kasaantuu, voi hevonen jossain vaiheessa olla hyvin reaktiivinen. Samanlailla ihmisillekin tulee stressiä, kun kuormittavia tekijöitä kasaantuu.”Hevosen kuumumiseen ja tilanteisiin reagoimiseen vaikuttavat hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja arkirutiinit. Asiat voivat olla suoraan verrannollisia hevosen kiihtymiseen.”Kun hevosella on riittävä hyvinvointi: lepoa, palautumista ja matala stressitaso, reaktiot kuumentaviin asioihin pysyvät myös paljon maltillisimpina. Silloin myös palautuminen niistä onnistuu helpommin ja nopeammin.”Kun hevosen kiihtymistä halutaan suitsia, pitää Kilpeläisen mukaan ensin katsoa isoa kuvaa ja selvittää, mikä nostattaa hevosen stressitasoa. Kun hevonen on levollinen, voidaan sille kouluttaa opittuja rauhallisia käytöstä ohjaavia malleja. Niitä voidaan myöhemmin käyttää apuna kiihdyttävissä tilanteissa.. ”En tiedä, onko olemassa sellaisia hevosia, joiden käytökseen ei voisi vaikuttaa, paitsi siinä tilanteessa, että ne ovat kipeitä. Kipu on niin määrittelevä tekijä käyttäytymiselle, ja käyttäytymiseen on kaikista vaikein vaikuttaa, kun hevonen kokee häiritsevää kipua tai stressiä. Muuten käyttäytymisen eteen voi tehdä paljonkin asioita ja vaikuttaa siihen”, Kilpeläinen kertoo.”Jos hevosen elämässä on ollut hirveästi kiihdyttäviä asioita, ei hevosella välttämättä ole normaalia käyttäytymismallia, ja sellaisen muuttaminen voi olla vaikeaa. Tällaisissa tilanteissa usein auttaa, kun hevonen laitetaan hevoselle tyypilliseen käyttäytymisympäristöön, jossa sen tarpeet tyydyttyy ja stressiä aiheuttavia tekijöitä on mahdollisimman vähän. Aika auttaa, mutta hevonen pitää mahdollisesti myös uudelleenkouluttaa.”Kilpeläinen muistuttaa, että hevosta tulisi aina miettiä hevosena: millainen eläin se on ja että se ylipäänsä on eläin. Ihmisen pitäisi aina muistaa, miten hevonen tulee eri tilanteisiin, ja miten hevonen tilanteet kokee. Lisäksi ihminen on aina vastuussa siitä, millaisiin tilanteisiin hevonen viedään.”Jos tilanne on hevoselle uusi, eikä se ole tottunut siihen, ei ole hevosen vika, jos se käyttäytyykin eri tavalla, kuin ihminen on ajatellut. Joissakin tilanteissa kuumuus tai laiskuus voi olla syytös hevosta kohtaan, ja se on tietyllä tapaa inhimillistämistä, mitä ei pitäisi tehdä. Hevonen ei voi ottaa sellaista vastuuta, mitä ihminen on sille välillä sysäämässä”, Kilpeläinen muistuttaa. .Andrew McLean muistutti urheilufoorumissa, että hevonen ei ole koskaan "tuhma": "Otetaan hevonen hevosena"
