Hevosvakuutuksista ei juuri riidellä

Jaostopäällikkö Jussi Korpelainen vakuutusriitoja ratkovasta FINEstä kertoo, että hevosvakuutuksista tulee kyselyitä ja valituksia vain vähän. FINE on organisaatio, joka toimii vakuutus- ja finanssialan ongelmatilanteissa neuvojana ja riidanratkaisija, eli se tavallaan vastaa vakuutusasioissa kuluttajariitalautakuntaa.Korpelainen kertoo, että vakuutusten vahinkopäätösten yhteydessä asiakkaalle kerrotaan aika, jonka sisällä voi hakea muutosta päätökseen. Näistä muutoksen hakemisista valtaosa ohjautuu Finen käsittelyyn.Korpelainen on tutustunut hevosvakuutuksia koskeviin riitatilanteisiin, ja hän kertoo, että niitä on kaikkiaan hyvin vähän, vain muutamia vuodessa. Pelkkiä yhteydenottojakin tulee niukasti. Korpelainen kertoo, että yleisesti Fineen tehtävien yhteydenottojen ja riitojen määrä kulkevat käsi kädessä. Hevosvakuutusten kohdalla ei ole paljoa kumpaakaan.”Sitä voidaan pitää hyvänä merkkinä”, Korpelainen sanoo. Hän lisää, että on kuitenkin vaikea arvioida, miksi yhteydenottoja ei tule paljoa.”Yleensä kuitenkin ajatellaan, että tilanne on verrattain hyvä, kun yhteydenottoja ei tule”, hän sanoo.Korpelainen toteaa, että siinä kun autot ovat ihmisille tärkeitä, ovat eläimet vielä tärkeämpiä.Koirien kohdilla eläinlääkärikulut ovat paljolti erilaisiin sairauksiin liittyviä, kun taas hevosilla korostuvat tapaturmat. Toisaalta hevosilla vakuutuksissa on usein rajauksia, jotka koskevat esimerkiksi nivelten vammoja ja rasitusvammoja.Yleisesti vakuutusriidat koskevat usein vakuutettavan tavaran tai asian arvoa.”Se olisi potentiaalinen riidan aihe, mutta niitäkään ei ole hevosten kohdalla ollut meillä käsittelyssä viime vuosina ollenkaan”, Korpelainen sanoo. Oleellinen kysymys on, miten ja millä perustein vakuutus on myyty asiakkaille. Tästä on hevosvakuutusten kohdalla riidelty viime vuosina muutamaan kertaan, Korpelainen kertoo.Finen sivuilta on löydettävissä useita hevosvakuutuksia koskevia esimerkkitapauksia. Käsittelyajat venyvät helposti pitkiksi..Tapaus 1Jännevaurio, kun hevonen jäi kiinni kalteriinTuoreessa riidassa hevonen oli jäänyt jalastaan kiinni kalteriin, ja sen jalkaa jouduttiin tutkimaan laajasti. Vakuutus korvasi vain osan kuluista ja totesi korvanneensa murtuman poissulkemiseen ja haavojen hoitoon liittyvät kustannukset. Kaikkia tutkimuskuluja yhtiö ei korvannut, koska hevosella ei ollut todettu luun murtumaa tai jänteeseen asti ulottuvaa haavaa. Vakuutusehdoissa todettiin, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa tai hoitokuluja, jotka ovat aiheutuneet jännevaurioista, jännetupesta, nivelten sisäisestä tai ulkopuolisesta muutoksesta tai luumuutoksesta. Poikkeuksena tästä ehdossa mainitaan vahinko, jonka syynä on luun murtuma tai jänteeseen ulottuva haava.Lautakunta totesi tapauksesta, että rajoitusehto koskee jännevaurioita ilman vaurion syntytapaa koskevaa rajausta eli se koskee myös tapaturmaisesti aiheutuneita jännevaurioita. Lautakunta katsoi, että vakuutus maksoi tutkimuskuluja siihen saakka, kun oli todettu, että jalassa ei ole murtumaa. Sen jälkeen tuli maksaa tarkistuskäynneistä vain ne osat, jotka koskivat haavan hoitoa. Tapaus 2Karatessa hajonnutkaviorakenneTapaus koski 12-vuotiaan hevosen lopettamista. Hevonen oli alkanut ontua rajusti, ja sen kaviosta oli löytynyt kaviopaise ja sädemätää. Siltä oli hoidettu myös niveltulehdusta.Omistaja kertoi, että kyseessä on kuitenkin pari kuukautta aiemmin hevosen karkaamisessa syntynyt traumaperäinen kavion rakenteen hajoaminen. Hevonen oli joutunut odottamaan magneettikuvaan pääsemistä 6 viikkoa.Magneettitutkimuksessa jalassa todettiin muun muassa nivelrikkomuutoksia sekä sivulöydöksenä vakava kavionivelen sivusiteen vaurio. Ennuste toipumiselle käyttöhevoseksi todettiin olemattomaksi ja hevosen kanssa päädyttiin eutanasiaan eläinsuojelullisista syistä kivun ja kärsimyksen välttämiseksi.Vakuutusyhtiö katsoi, että kyse oli korvausrajoituksessa mainituista nivelten ja nivelsiteiden sairauksista ja vaurioista, joten sen ei kuulu maksaa korvausta, vaikka kyseessä olisi traumaattinen vamma. Lautakunta puolsi tätä ratkaisua..Tästä on kyseFINE on tuomioistuimelle vaihtoehtoinen riidanratkaisija, joka antaa maksutonta neuvontaa.Monissa vakuutus- ja pankkiasioissa ratkaisua voi myös pyytää kuluttajariitalautakunnalta. Nämä käsittelyt ovat vaihtoehtoisiaMonet asiat selviävät puhelinneuvonnalla.FINEn ratkaisut ovat luonteeltaan suosituksia, niistä ei voi erikseen valittaa..Tapaus 3Estehevosen eutanasia11-vuotias hevonen oli alkanut ontua voimakkaasti. Sitä hoidettiin 4 kuukauden ajan, ja siltä diagnosoitiin kinnerpatti sekä lannerangan fasettinivelen ja SI-nivelen nivelrikko.Vakuutusyhtiö ei korvannut hevosen 18 000 euron arvoa, sillä se katsoi, että hevonen olisi voinut elää oloneuvoksena tai sitä olisi voitu käyttää siitokseen. Hevonen ei ollut lopetushetkellä kärsivä tai kivuissaan. Mitään äkillistä tai ennalta-arvaamatonta vahinkoa ei ollut sattunut eikä hevosen eutanasialle ollut eläinsuojelullista perustetta, vaan siihen oli päädytty spekuloimalla mahdollisilla tulevilla kivuilla. Vakuutusyhtiö viittaisi vakuutusehtojen kohtaan, jonka mukaan korvattavia vahinkoja ovat vakuutetulle tuotantoeläimelle aiheutunut äkillinen ja ennalta-arvaamaton vahinko, jonka seurauksena eläin kuolee tai se joudutaan hätäteurastamaan.Asiakas totesi, että hoitavat eläinlääkärit olivat sanoneet lopettamisen olevan ainoa järkevä vaihtoehto, eikä hoitojen jatkaminen ollut heidän mielestään millään tavalla järkevää. Hevonen olisi laadultaan sopinut siitoskäyttöön, mutta hoitojen jälkeenkin sen kipu oli sen asteista, että hevonen oli muun muassa kaatuillut tallin käytävällä päätä kääntäessään ja viimeisinä päivinään se oli karsinassa ollessaan makoillut lähes koko ajan.Asiakas ihmetteli, miksi vakuutusyhtiö ei ennen eutanasiaa ottanut kantaa asiaan ja auttanut päätöksessä tai pyytänyt lausuntoa hevosta hoitaneelta eläinlääkäriltä. Vakuutusyhtiö painotti, että eutanasia korvataan vakuutuksesta vain tilanteessa, jossa on kyse eläimen hätäteurastuksesta, joka tehdään eläinlääkärin määräyksestä, kun eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Asiakkaan tulee tehdä päätös oman eläimensä hoidosta, ja eutanasian tarpeesta päättää eläinlääkäri. Vakuutusyhtiö ei ota kantaa eläimen hoitoon, vaan se maksaa tai epää vakuutuskorvauksen sopimusehtojen perusteella.Puhelinkeskustelussa oli vastineen mukaan käynyt ilmi, ettei hevonen ollut kärsivä tai kivuissaan, vaan se ei enää soveltunut ratsastuskäyttöön. Vakuutusyhtiön mielestä eläinsuojelullinen syy lopettaa hevonen ei ole se, että eläin ei enää sovellu ratsastus- tai harrastuskäyttöön sillä olevien vaivojen vuoksi.Lautakunta totesi, että vakuutusyhtiöiden tavanomaiseen menettelyyn vakuutus- tai korvausasioissa ei ennen vakuutustapahtuman sattumista kuulu ”luvan antaminen” joihinkin toimenpiteisiin tai osallistuminen eläinlääketieteellisten seikkojen arviointiin, päätösten tekemiseen tai neuvojen antamiseen.Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoi, että hevosen lopetuspäivänä käydyssä puhelinkeskustelussa olisi asiakkaan kannalta ollut keskeistä ja myös hyvän vakuutustavan mukaista käydä vakuutusyhtiön toimesta läpi se, millä edellytyksillä hevosen eutanasia voi tulla vakuutuksesta korvattavaksi.Asiassa hevosen lopetusta ei tehty äkillisen sairauden eikä tapaturman aiheuttaman kuoleman taikka vammautumisen vuoksi, vaan kyse oli krooniseksi muodostuneesta vakavasta nivelsairaudesta.Lautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että eläinlääkäri oli määrännyt hevosen hätäteurastettavaksi ja että hevosen pitäminen elossa olisi ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Koska kyse ei ole ollut eläinvakuutuksen täysturvan ehtojen mukaisesta hätäteurastuksesta, vakuutusyhtiöllä ei ollut velvollisuutta korvata hevosen kuolemasta aiheutunutta menetystä. Tapaus 4Hankosidevamma laitumellaTapaus koski hoitokuluja hevosen jännevammasta. jonka se oli saanut laitumella varsan kanssa ollessaan. Vakuutusyhtiö ei korvannut hoitokuluja, koska sovellettavien hevosvakuutusehtojen mukaan vakuutus ei korvaa vammasta tai sairaudesta johtuvaa jännevammaa. Tämän vuoksi hankosidevauriota ei korvata lainkaan sen taustasyystä riippumatta.Vakuutuksenottaja painotti, että hevosen tapaturmainen jalkavamma kuuluu tavallisimpiin eläinlääkärin hoitoa edellyttäviin tapahtumiin ja eläinlääkärikuluvakuutus otetaan juuri tällaisten tapahtumien varalta. Hän hämmästeli, onko vakuutusyhtiö tarkoituksella jättänyt kirjoittamatta selväsanaisesti ehtoihin ja markkinointimateriaaliin, ettei vakuutus korvaa edes tapaturmaisia jännevammoja. Asiakas katsoi, että on yllättävää ja ankaraa, jos laaja eläinlääkärikuluvakuutus ei korvaa tapaturmaan liittyvää hankosidevammaa.Lautakunta kuitenkin katsoi, että tuoteselosteeseen tavanomaisella huolellisuudella tutustumalla kyseessä olevan rajoitusehdon sisältö on ollut selvästi havaittavissa. Tuoteselostetta ei voitu pitää puutteellisena tai epäselvänä. Tapaus 5Pitkälle koulutetun hevosen hintaVuonna 2019 kiisteltiin hevosen hinnasta. Ratsu oli ostettu Saksasta 6-vuotiaana 20 000 euron hintaan. Se kuoli 17-vuotiaana hevosvakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman seurauksena. Osapuolten kesken oli kiistaa hevosen markkinahinnan suuruudesta, eli siitä, mikä hinta hevosesta olisi saatu, jos se olisi myyty välittömästi ennen vahinkotapahtumaa.Vakuutusyhtiö korvasi hevosesta 10 000 euroa. Kaksi asiantuntijaa arvioi hinnaksi 7000–8000 euroa. Hevonen oli käyttökuntoinen, mutta se oli kilpaillut yli 5 vuotta sitten, matalalla tasolla ja melko huonoin tuloksin.Asiakas taas katsoi, että hevonen oli käypäinen jalostuskäyttöön. Lisäksi se oli terve, käyttökuntoinen ja koulutettu erittäin pitkälle: se teki kotitreenissä kolmanneksi korkeimman koulutustason (PSG) asioita ja jopa GP-liikkeitä. Yksi kolmesta asiantuntijasta arvioi hinnaksi 25 – 30 000 euroa.Lautakunta katsoi, että hevosen vuosina 2010–2012 osoittama kilpailumenestys ja sen jälkeinen kilpailemattomuus sekä 17-vuoden ikä ovat alentaneet hevosen markkina-arvoa huomattavasti, eikä kyseisellä tammalla ollut markkinahintaa nostavaa siitosarvoa. Hevosen harjoitteluolosuhteissa osoittaman osaamistason ei ole näytetty nostaneen markkinahintaa, koska tason toteutumisesta ei ole saatavissa esimerkiksi kilpailuissa osoitettua selvitystä.Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen vakuutuslautakunta katsoi, ettei hevosen vakuutusehtojen mukaisen markkinahinnan ole osoitettu olleen enempää kuin 10 000 euroa. Tapaus 6Puudutus-komplikaatioYhdessä tapauksessa hevosen etujalkoja oli tutkittu ontuman takia puudutuksilla. Viikon päästä tästä hevosella todettiin kuumetta ja voimakas ontuma. Nivelessä todettiin vanhoja nivelrikkomuutoksia, minkä lisäksi nivel oli kauttaaltaan ärtynyt tulehduksesta johtuen.Vakuutusyhtiön mukaan niveltulehdus oli ilmennyt oikean etujalan puudutuksen seurauksena, eli niveltulehdus oli sellaisen sairauden komplikaatio, joka ei ole vakuutuksesta korvattava. Koska vamman ei ole osoitettu olevan tapaturman seurausta, vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa.Asiakas katsoi, että puudutuspistoksen yhteydessä aiheutunutta tulehdusta on pidettävä eläinlääkärin ”työtapaturmana”. Tapaturmat eivät ole aina fyysisiä.Lautakunta totesi, että hevosvakuutusehtojen alussa olevan määritelmän mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä, ulkoista ja vamman aiheuttavaa tapahtumaa. Lautakunta totesi, että puudutusinjektio on toimenpiteenä siinä määrin lyhytkestoinen, että se voidaan perustellusti käsittää vakuutusehdoissa tarkoitetussa mielessä äkilliseksi. Injektio on ollut hevoseen nähden ulkoinen tapahtuma, ja injektion seurauksena hevoselle on aiheutunut tulehdus, jota voidaan pitää vammana.Vakuutuslautakunta katsoi, että kyseessä oli hevosvakuutuksesta korvattava vahinko ja lääkityksestä aiheutuneet kulut kuuluivat hevosvakuutuksesta korvattaviksi. Lautakunta katsoi myös, että jos hevonen niveltulehduksen johdosta myöhemmin menetetään, vakuutusyhtiö ei myöskään tältä osin voi evätä korvausta vetoamillaan perusteilla.

Hevosvakuutuksista ei juuri riidellä

Aiheeseen liittyvää