Hevoset pitävät rutiineista. Niinpä jouluaatto Alvettulan tallissa menee kuten kaikki muutkin päivät. Aamulla ruoat ja "aamuteet" eli lämpimät mash-vedet. Ämpärivedessä on vähän heinäpellettiä liotettuna ja se näyttää maistuvan kaikille. Huolehtiva omistaja Soile Rautavirta haluaa varmistaa sen, että tietää kuinka paljon hänen hevosensa juovat."Totta kai tarhassa on vesi, mutta enhän mä tiedä kuinka paljon kukakin on siitä juonut", hän sanoo. Siinä on aamulla vähän seurustelua muiden tallilaisten kesken. Sitten päiväksi laumaan, pihalle. Ja tietysti joulukalenterin luukun avaaminen. Joka luukussa on pehmeä hevoskarkki. Samanlainen, mutta aina se jaksaa ilahduttaa! Kalenteri on tosin vain Papulla, eräs tuttu toi sen. Iän tuomia etuisuuksia. Ikä tuo senkin edun, että lauman vanhin on sen pomo. Ainakin Alvettulassa on näin. Sen näkee siitä, että kun 36-vuotiaaksi kääntyvä pomo suuntaa tarhassa heinäkasalle, sille tehdään kyllä tilaa. Valkea joulu ei välttämättä ole luvassa, mutta pakkasta on tulossa sen verran, että pahimmasta mudasta päästään. Papulla on jalassaan neljän hokin kengät, ja näin ollen putsit suojaamassa polkemilta, mutta loimea se ei tarvitse. Sen verran paksu talvikarva on kasvatettuna. Jouluaatto sujuu rauhallisissa merkeissä. Uudenvuodenaatto aiheuttaa enemmän päänvaivaa. Papu on sen verran paukkuarka, että kaikki hevoset otetaan hyvissä ajoin sisälle talliin. Mutta se on sen ajan murhe. Nyt vietetään rauhallista joulua. .Hevonen, joka unohti vanheta
