Juristi pohtii: tarvitaanko hevospalveluissa jo “älä laita kissaa mikroon” -ohjeita?

Juristi ja hevosihminen Pirkko Saalinki heräsi huomaamaan vaaranpaikan hevosalalle tutustuttuaan retkeily-yrittäjän oikeudessa puituun tapaukseen. "Niillä tiedoilla, jotka minulla tällä hetkellä on, en enää uskaltaisi ryhtyä ratsastuskoulun tai täysihoitotallin pitäjäksi, en edes maneesin tai ratsastuskentän vuokraajaksi", tallinpitäjänäkin toiminut Saalinki toteaa. Tällä hetkellä hän on vuokrannut nurmijärveläisen 14 karsinan tallinsa tarhoineen ja lantaloineen ravivalmentajalle. Yksi oma poni hänellä vielä on, mutta se on muualla täysihoidossa. Hän toteaa, että pitkään naureskeltiin amerikkalaistyylisille "älä laita kissaa mikrouuniin" -ohjeille, mutta nyt voi kysyä, alkaako ajattelutapa hiipiä meillekin. Kyse on laista kulutuspalveluiden turvallisuudesta."Tämä pulkkailutapaus oli mielestäni aivan viimeinen niitti."Retkeiluyrittäjälle tapahtuneen onnettomuuden taloudellinen vastuu jäi yrittäjän kannettavaksi. Hänen vakuutuksensa ei ainakaan tähän mennessä ole korvannut, sillä vakuutusyhtiö määritti onnettomuuden tapaturmaksi, kun taas käräjäoikeuden mukaan kyse oli yrittäjän laiminlyönnistä seuranneesta vahingosta.Oikeudessa selviteltiin sitä, kuka oli vastuussa, kun aikuinen brittituristi laski pulkalla toisen pulkkailijan päälle. Turistia ei pidetty vastuullisena, sillä hänelle ei ollut kerrottu, että ei saa lähteä laskemaan ennen kuin aiempi laskija on ehtinyt mäestä pois. Lisäksi turisti koki, että uusi pakkaslumi pöllysi ja haittasi näkyvyyttä ja jalassa olleet lumikengät haittasivat ohjaamista, vaikka yrittäjä oli kuvitellut niiden päinvastoin auttavan pulkan pysäyttämisessä.Mäki ei ollut erityisen jyrkkä. Se oli tuttu yrittäjälle, joka oli käyttänyt sitä jo 15 vuoden ajan.Tällä kertaa yrittäjä oli järjestänyt spontaanin pulkkamäen lumikenkäretkeijöille, josta kerrottiin viime hetkellä, bussimatkalla. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että tavanomainen pyllymäki ja kahden liukurin törmääminen toisiinsa voisi kääntyä satojen tuhansien korvausvaatimuksen katastrofiksi, johon lähettiin hakemaan syypäätä. Syypää löytyikin, yrittäjä. Syypää ei ollut brittituristi, joka lähti omalla vuorollaan liukumaan, vaikka näki, että mäessä oli vielä joku. Huonoa onneakin oli matkassa, sillä vaikka ensimmäinen pulkkailija oli ajautunut liukureitin ulkopuolelle ja kaatunut sinne, jotenkin seuraavakin laskija onnistui luisumaan samalla lailla reitiltä sivuun törmäten isään, joka oli tullut auttamaan kaatunutta lastaan. Isä loukkaantui. Mikä yrittäjän virhe sitten oli? Se, että hän ei ollut osannut kuvitella, mitä kaikkea rinteessä voi tapahtua, kun asiat lähtevät menemään oikein kunnolla pieleen. Ennen muuta, yrittäjä ei ollut todistettavasti kertonut asiakkailleen, mitä kaikkea pulkkamäessä voi käydä. Alkuun oli esitetty "näytösmäenlasku", mutta sen ei oikeudessa katsottu riittäneen. Toinen virhe tapahtui siinä, että pulkkailua ei valvottu riittävästi, jolloin olisi voitu estää isän säntääminen mäkeen.Mitä olisi pitänyt tehdä, ja miksi tämä kertomus kerrotaan hevosmediassa?. Laadi ohjeetPulkkamäkihetki olisi täytynyt suunnitella ja käydä läpi kohta kohdalta niin, että kaikki mahdolliset vaaranpaikat olisi kartoitettu. Nämä olisi tulostettu asiakkaalle ohjekirjaseen, jonka lukemisesta olisi jäänyt yrittäjälle "rasti ruutuun" -merkintä.Lisäksi olisi pitänyt miettiä, kuka ylipäätään kommentoi tapahtunutta ja miten. Tässä tapauksessa yrittäjän työntekijöiden antamat selvitykset menivät ristiin ja jopa pahensivat asiaa.Hevosmediassa tämä kerrotaan siksi, että Saalinki näkee paljon yhtymäkohtia hevosalalle. Paitsi että vaaranpaikkoja on vielä huomattavasti enemmän kuin tavallisessa, loivemmanpuoleisessa pulkkamäessä.Kulutuspalvelulain piiriin kuuluvia toimintamuotoja hevosalalla ovat esimerkiksi ratsastuskoulut, harrastetallit, täysihoitotallit, ravikoulut, ratsastuskilpailut, ravitapahtumat, hevosnäyttelyt, hevostapahtumat, hevosavusteinen toiminta, ponisynttärit, talutusratsastus, kiertävä valmentaja. Palvelu voi olla esim. ratsastustunti, maneesin vuokraus, ratsastusleiri tai hevostapahtuma.Hyvin nopeasti voi kuvitella tilanteen hevostallilla, ratsastustunnilla tai vaikkapa vaelluksella, jossa yrittäjä voi jäädä vastuumieheksi.- Hevonen pillastuu ja lähtee viemään asiakasta. Asiakas putoaa ja loukkaa itsensä.- Hevonen riuhtaisee taluttajaansa mutaisella polulla ja asiakas kaatuu ja jää sen jalkoihin, lyö päänsä polulla olevaan kiveen tai kaatuu sähköpaimeneen ja säikähtää.- Hevonen runttaa asiakkaan karsinan seinää, tallin oviaukkoa vasten, puree, potkaisee tai astuu varpaalle.- Hevonen heilauttaa päätään ja kolauttaa sen asiakkaaseen.- Hevonen puraisee sormesta ottaessaan namipalan.Vaaratilanteita hevosen kanssa voi helposti kuvitella satamäärin. Lisäksi kaikki, mitä voi tapahtua tallinpihassa:Asiakas saattaa vaikkapa liukastua pihalla, tallin käytävällä tai vaikka tallituvan lattialla, jossa matto oli vinossa.. "Ei haittaisi, jos ne kaikki kirjoittaisi paperille, jonka lukeminen ja ymmärtäminen on asiakkaan velvoite ennen kuin hän ryhtyy kuluttamaan ostamaansa palvelua tallilla", Saalinki sanoo. "Silloin ei voisi ainakaan väittää, ettei ohjeistettu."Saalinki muistuttaa, että näissä on käännetty näyttötaakka, eli yrittäjän on kyettävä todistamaan, että hän on toiminut huolellisesti, ei toisin päin."Tällä tallilla toimitaan omalla vastuulla" -tyyppiset lausekkeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Ne eivät vapauta yrittäjää millään lailla vastuusta. Tällaisia kylttejä talleilla silti näkee."Moni ei tiedä, että ne ovat juridisesti turhia", Saalinki myöntää.Erityisen riskialtista on pitää tallissa hevosia, joiden tiedetään olevan haastavia. Kaatuu helposti yrittäjän niskaan, jos tällainen hevonen aiheuttaa asiakkaalle tapaturman.Kaukana ovat ne ajat, jolloin "piti vain uskaltaa" mennä satuloimaan takakavioitaan uhkaavasti nostelemva hevonen, joskus änkeytyä sen ohi jopa pilttuuseen."Ei tänä päivänä enää voi. Mutta ongelma on siinä, että kilttikin hevonen on vain hevonen, jonka käyttäytymistä ei koskaan voi sataprosenttisesti ennustaa. Tilanne on tietysti aika vaikea, jos ajattelee, että normaali ratsastuskouluhevonen näkee päivisin helposti viisi erilaista kokematonta ihmistä, saattaa stressaantua siitä ja muuttua jopa häijyksi."Pitäisikö työntekijän laittaa hevoset valmiiksi asiakkaalle? "Siinä asiakas ei koskaan opikaan käsittelemään hevosia, ja loppujen lopuksi on ohitettu vasta yksi vaaramomentti", Saalinki pohtii. Entä sitten vaikkapa tippuminen "asiakkaan taitoihin nähden liian vaikealta hevoselta"?"Niinpä. Kaiken saa näyttämään pahalta, jos on hyvä juristi. Mutta kaikki lähtee siitä, onko talliyrittäjä tehnyt riskikartoituksen ja kertonut sen asiakkaalle.". Saalinki muistuttaa, että Tukesin nettisivuilla on erittäin yksityiskohtaiset ohjeet, joihin myös tuomioistuin suurella todennäköisyydellä tutustuu pohtiessaan ratkaisua."Loppujen lopuksi saatetaan sitten riidellä juristien kesken oikeudessa argumenteilla, jotka on löydetty sieltä Tukesin sivuilta, vaikkeivat ne tuomioistuimia sitovia ohjeita olekaan. Yrittäjän kannalta on siis sekä hyvä että huono asia, että Tukes ohjeistaa tarkasti.".Kuka vastaa hevosen hyvinvoinnista?Saalinki antaa neuvon myös täysihoitotalleille, ja tällä kertaa liittyen hevosen hyvinvointilakiin.Laissa todetaan, että hevosen omistaja tai pitäjä ovat vastuussa hevosen hyvinvoinnin toteutumisesta. Saalinki näkee tässä vaaranpaikan tallinpitäjälle, sillä usein tallinpitäjä ei vastaa hevosen hoidosta kuin osittain. Kokonaisvastuuta ei hänen mielestään tulisi ottaakaan."Täsmentäisin tämän myös sopimukseen. Kirjoittaisin siihen, että vastuu hevosen hyvinvoinnista on hevosen omistajalla ja listaisin sopimukseen ne asiat, joista tallinpitäjänä olen vastuussa ja kirjoittaisin, että kaikesta muusta vastaa omistaja. Ja ehkä listaisin myös omistajan velvollisuudet maininnalla, ettei lista ole tyhjentävä. Omiin sopimuksiin kirjoitin aikoinani, että talli ei valvo hevosia tarhoissa ja laitumilla."Niiden palveluiden kanssa on oltava tarkkana, jotka sopimukseen kannattaa kirjata. Saalingin mielestä sopiva malli voisi olla, kuten alla:Hintaan sisältyy karsinan siivous, tarhaus sisään ja ulos, loimitus hevosen omalla loimella ja heinien jako.Hevosenomistaja vastaa siitä, että hevonen on turvallinen käsitellä ja että sen varusteet ovat ehjiä ja käyttötarkoitukseensa sopivia.

Juristi pohtii: tarvitaanko hevospalveluissa jo “älä laita kissaa mikroon” -ohjeita?

Aiheeseen liittyvää