Eläinlääkäri Kati Tuomola: Voisiko kouluratsastussuorituksen jälkeiset suutarkastukset tehdä perusteellisemmin?

Suututkimuksista tuttu eläinlääkäri Kati Tuomola suhtautuu epäilevästi kouluratsastuksessa toisinaan kuultuun väittämään, jossa todetaan, että "hevonen puri kieleensä".Tuomola ei sano, etteikö niinkin voisi käydä, että hevonen loksauttaa kielensä kärkeen haavan, mutta tutkimusten perusteella suussa oleva haava on yleensä muualla kuin kielessä."Mutta kun asia esitetään noin, se antaa ymmärtää, että se olisi vähän niin kuin hevosen vika", Tuomola huomauttaa.Hän viittaa 208:lla kenttähevosella tehtyyn tutkimukseen, jossa tutkimushevosista 52 prosentilla oli jonkinasteinen vaurio suussa, mutta vain kahdella oli mustelma tai verenpurkauma kielessä. Ne olivat kielen sivussa. Kielen kärkeen ei aineiston hevosista ollut purrut yksikään."Ensimmäkseen ne vauriot ovat suupielen sisäpuolella tai hammaslomassa." "Jos hevonen puraisee kielenkärkeensä, kieli on niin verekäs, että silloin suusta tulee joka tapauksessa kirkkaamman punaista verta. Se tavanomainen vaaleanpunainen vaahto viittaa siihen, että suussa on vähemmän verta vuotava vaurio, mikä ei tosin tarkoita sitä, että se vaurio olisi millään lailla pienempi", hän sanoo. "Mutta verta tulee tihkumalla ja se sekoittuu sylkeen ja näyttää tosi mitättömältä. Jos näkyy ollenkaan."Tuomola viittaa oman tutkimusmateriaalinsa pahimpaan suuvaurioon, joka vuosi verta vain mitättömän vähän. Hevonen ehti niellä kaiken. Ravihevosilla tehty tutkimus paljasti, että vaurioita oli 84 prosentilla, mutta verta tuli suusta vain 2 prosentilla. Mutta vaikka hevonen kieleensä puraisisikin, Tuomolan mielestä se ei tee asiaa sen viattomammaksi. "Pitäisi miettiä miksi se tapahtuu? Onko hevonen jollain lailla poissa tolaltaan? Eivät hevoset vapaana ollessaan pure kieleensä.". Mitä pitäisi tehdä?Mitä pitäisi tehdä?Tuomola näkisi mielellään, että asia tutkittaisiin ja sen jälkeen suuvaurioihin puututtaisiin järjestelmällisesti, asian vaatimalla vakavuudella. Hän katsoi hiljattain kouluratsastuksen maailmancupin osakilpailua televisiosta ja näki kun hevosen kuolaimet tarkistettiin radan jälkeen. Suun sisälle ei katsottu. "Oletan, että siinä lähinnä vaan tarkastetaan että kuolain on sääntöjen mukainen. Jos suuvauriot haluttaisiin pois, tuo hetki olisi oiva tarkistaa suun sisäpuoli ja miksei myös tarkistaa turpahihnan kireys. Totta kai se suun tarkistaminen on sitten sellainen toimenpide, että siinä voivat vaatteet likaantua, pitää olla otsalamppu päässä ja kaikkea, mutta ei siinä välttämättä kauhean paljon aikaa menisi."Tuomola miettii asiaa käytännön kannalta eteenpäin. "Voitaisiinhan se suutarkastus kisoissa arpoakin vaikka yhdelle-kahdelle osallistujalle per luokka, jos ajatellaan, että siihen menee liikaa aikaa."Jos suussa olisi vaurioita, se tarkoittaisi kilpailukieltoa ja suorituksen hylkäystä. "Sellaisen mahdollisuus motivoisi katsomaan sinne suuhun myös kotitallilla ja valitsemaan kuolaimet niin, että ne eivät saa aikaan vahinkoa suussa."Hänellä on lista lisäideoista, jotka käyttöön otettuina parantaisivat hyvinvointia.• Miinuspisteitä jos ratsastetaan niin että hevosen kuonopii ei ole luotiviivan etupuolella. Koska hyperfleksio vaikeuttaa hevosen hengitystä ja näkemistä sekä hankala työskentelyasento ilmenee hevosen lisääntyneenä konfliktikäyttäytymisenä. • Turpahihnat joko pois tai niin että alaturpahihna pois ja yläturpahihnan väliin kuonopiin kohdalle pitäisi mahtua helposti kaksi sormea - tähän voidaan käyttää myös turpahihnan kireysmittaria (ISES noseband taper gauge). Jotta hevosella on mahdollisuus niin halutessaan aukaista suutaan. • Kankikuolaimet kokonaan pois ja vähintään vapaahtoiseksi – koska hevosen suussa ei periaatteessa ole tilaa näin monelle kuolaimelle. • Erillinen hyvinvointuomari: joka voisi arvioida hevosen käyttäytymistä hyvinvoinnin näkökulmasta, kiinnittäen huomionsa juurikin hyperfleksioon, suun aukomiseen ja häntään.Siihen väittämään Tuomola ei usko ollenkaan, etteivätkö kouluhevoset antaisi suuhunsa katsoa."Kenttähevosilla se onnistui 97 prosentilla. Ravihevosista 99 prosentilla." Hännän huiskintaRyhdyttyään miettimään kouluratsujen hyvinvointia kilpailuissa Tuomola alkoi pohtia stressikäyttäytymistä yleensä. Hännän huiskimista."Tosi paljon ne hännät siellä kouluradalla huiskii. Minä näen, että häntä reagoi jonkinlaisena stressin tai turhautumisen osoituksena tilanteeseen, jonka hevonen kokee fyysisenä epämukavuutena, mutta josta ei pääse pakenemaan, koska sitä näkee erityisesti fyysisesti vaativien liikkeiden aikana ja reaktiona kannukseen ja kokoamiseen ja sen sellaiseen."Vapaana oleva hevonen huiskii kiukkuisesti hännällään, jos paarma kiusaa sitä, tai jos vaikkapa tamma viestittää oriille, että sen kannattaa pysyä kaukana. Jostakin syystä hännän huiskiminen on näyttää olevan tyypillistä nimenomaan ratsastetuille hevosille. Tuomola kertoo juuri valmistumassa olevasta ohjaspainetutkimuksesta, joka lähetetään aivan näinä päivinä tieteelliseen julkaisuun. Tutkimus tuotti mielenkiintoisen tiedon: jostakin syystä ravihevoset eivät juurikaan huiskineet hännällään."Ravihevosen keino on ehkä enemmänkin pakoreaktio, se pääsee lisäämään vauhtia ja eteenpäin. Hännän huiskinnalle ei ole tarvetta."Hevosten suututkimus ei ole Suomessa tällä hetkellä saamassa jatkoa. Sen sijaan Tuomola on kutsuttu kansainväliseen ryhmään, joka aloittaa suututkimuksen ratsuhevosilla Ruotsissa.”En vielä tiedä siitä sen enempää kuin että kolme vuotta se kestää”, Tuomola kertoo.Päivitys 22.1. klo 20.50 lisätty sana 'kielessä' lauseeseen "mutta vain kahdella oli mustelma tai verenpurkauma kielessä.

Eläinlääkäri Kati Tuomola: Voisiko kouluratsastussuorituksen jälkeiset suutarkastukset tehdä perusteellisemmin?

Aiheeseen liittyvää

Paikat SRL:n uudessa hallituksessa kiinnostavat – kolme uutta kandidaattia jo ehdolla marraskuun lopun vaaleihin

Vekardon vuosi päättyi ilman stiplua – hallimestaruus kruunasi kauden

Leena Kalalahti menetti ykköshevosensa – nielemisongelman syy jäi epäselväksi

Head hunter metsästää SRL:lle jämäkkää uudistajaa, joka on samalla hyvä henkilöstöjohtaja