Laitumien vesihuolto kannattaa järjestää helpoksi – "Työmäärässä säästi jo ensimmäisenä vuonna sen, mitä perustamiskustannuksiin meni rahaa"

Larva-Jussilassa Ilmajoella on laidunalaa noin neljäkymmentä hehtaaria, ja laiduntavia hevosia siellä on kaiken kaikkiaan 80–90, kertoo Riikka Takaneva. Nykyinen laitumien vesijärjestelmä on käytössä kolmatta kesää.”Meillä on kaksi tilakeskusta, ja laitumien etäisyydet tilakeskuksista ovat muutamasta sadasta metristä maksimissaan kilometriin. Laitumille ei tule juoksevaa vettä, vaan vedet viedään sinne ibc-konteilla. Lisäksi konteissa on matalapaineuimuriastiat, mihin vesi täyttyy”, Takaneva kuvailee.”Laitumilla, joissa on vähemmän hevosia, on tuhannen litran astiat ja isompien varsalaumojen laitumilla astia on varmaan noin 2500 litran vetoinen. Vesiastioiden täyttö riippuu keleistä. Kun on viileämpää ja sateisempaa keliä, vesiastiat täytetään kerran viikossa, ja kun on oikein kuumaa, silloin ne pitää täyttää kaksi tai kolme kertaa viikossa.”.Larva-Jussilaan isommat astiat löydettiin käytettyinä Pohjanmaalta, ja ibc-kontit on ostettu uusina. Lisäksi kontteihin on ostettu joitakin liittimiä ja muita osia, jolloin yhden kontin kokonaishinnaksi on tullut noin 400 euroa.”Mielestäni se on suhteellisen maltillinen kustannus, ja tässä joutuu kuitenkin miettimään myös sitä, miten voi säästää työmäärässä”, Takaneva näkee.Takaneva on tyytyväinen nykyiseen Larva-Jussilan vesijärjestelyihin.”Mielestäni uimuriastiat ovat tosi mukavat käytössä. Meillä oli aiemmin tuhannen litran konteista tehtyjä puolikkaita laitumilla, mitkä täytettiin vedellä, mutta niissä vesi meni hyvin äkkiä sotkuiseksi. Varsat uittivat monesti jalkojaan astioissa, ja vettä meni tosi paljon hukkaan”, Takaneva kokee.”Se on aina huono asia, jos vesiastiat pääsevät kaatumaan tai menevät muuten tyhjiksi. Koen, että näillä systeemeillä vesi riittää tosi paljon varmemmin ja astiat pysyvät puhtaampina. Meillä nämä vesiastiat ovat helpottaneet tosi paljon laitumien vesijärjestelyitä.”Vesiastiat täytetään traktorilla, ja Takanevan mukaan he yrittävät täyttää mahdollisimman paljon astioita aina saman päivän aikana. ”Sillä tavalla tehdään liukuhihnatyötä, että kun toinen astia täyttyy, samalla ollaan tyhjentämässä toista. Työt menevät sujuvasti limittäin, eikä aikaa mene sillä tavalla ylimääräistä. Kuitenkin myös näitä vesiastioita täytyy käydä tarkistamassa ja puhdistamassa, eivätkä nekään ole täysin huoltovapaita. Esimerkiksi ongelmana voi olla, että hevonen on ulostanut niihin tai linnut ovat voineet sotkea astioita”, Takaneva kertoo..Laitumien vesihuoltoHevosilla on oltava vettä tarjolla laitumellakinJoutilaan hevosen vedenkulutus on sisäruokintakaudella noin 5 litraa sataa painokiloa kohti vuorokaudessa, mutta kohtalainen työskentely tai esim. imetys lisää vedenkulutusta huomattavastiKuumassa vedenkulutuksen on todettu kasvavan jopa 80 prosenttiaHelppo juottojärjestelmä laitumilla vähentää kantamista ja vesihuoltoon käytettävää työaikaa.Takaneva korostaa, että vesiastian koko ja veden saatavuus on mitoitettava lauman kokoon nähden. Kuumalla hellekelillä hevoset juovat paljon, ja on todella tärkeää, että hevosille on riittävästi vettä tarjolla.”Alkuun meillä oli käytössä pienemmät uimuriastiat, mutta ne olivat liian pienet, eivätkä astiat ehtineet täyttyä isommilla laumoilla riittävän nopeasti. Nykyisiin matalapaineuimuriastioihin menee noin neljäkymmentä litraa vettä kerralla. On tärkeää, että vettä tulee riittävän nopeasti, etteivät hevoset kyllästy juomiseen, ja isompikin lauma pääsee juomaan silloin kuin haluavat”, Takaneva muistuttaa.”Mielestäni on myös toivottavaa, että tallin pihapiirissä olevia juoma-astioita pystyisi hyödyntämään niin paljon kuin mahdollista. Hevoset voivat itse kävellä juoma-astioille, kun niille tekee kujia ja muita käytäviä liikkua laitumelta juomaan. Ei ole pakko viedä juoma-astiaa laitumen puolelle, vaan mieluummin tekisin jonkin kujan kulkea, jos se vain on mahdollista. Hevoset kyllä tulevat juomaan silloin, kun niitä janottaa.”.Takaneva näkee, että ihanteellisessa tilanteessa laitumien uimurikupit olisi liitetty tallin vesilinjastoon. Larva-Jussilassa se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska suurimmalle osalle laitumista pitää mennä tietä pitkin.”Pystymme hyödyntämään tallin vesijohtovettä vain hyvin pienellä pinta-alalla. Ihanteellisin tilanne olisi varmaan silloin, jos saisi korkeapaineuimuriastiat laitumille, ja silloin myös juoma-astiat voisivat olla pienempiä. Silloin puhtaanapito olisi myös helpompaa sekä vesi voisi olla vielä raikkaampaa”, Takaneva miettii.Tällä hetkellä suurinta ongelmaa uimuriastioiden kanssa aiheuttavat linnut.”Jokin systeemi tarvitsisi keksiä, miten saisi linnut pysymään poissa vesiastioista. Lintujen uloste on se suurin ongelma, ja varsinkin sen takia vesiastioita joutuu seurailemaan, että vedet ovat puhtaita. Muuten uimuriastiat ovat ehdottomat laitumilla, sillä niiden kanssa ei tarvitse miettiä, osaako hevonen käyttää juoma-automaattia, ja hevoset juovat niistä myös mielellään. Hevoset eivät pelkää uimuriastioita, ja matalapaineuimurista kuuluu vain pieni ääni, mikä ei jännitä hevosia”, Takaneva kertoo.”Eristetyssä juoma-astiassa vesi pysyy myös vilpoisena kesäisin, mutta en tiedä, tykkääkö hevonen juoda enemmän viileämpää vai lämpöisempää vettä kesäisin.”Takanevan mielestä ihanteellisessa tilanteessa kiinteän juoma-astian paikka olisi myös perustettu, ja siinä olisi jonkinlainen betonilaatta tai hiekkakenttä ympärillä.”Juottopaikka yleensä aina jonkin verran liestyy, ja märällä kelillä voi mennä aika kuraiseksi, mikä on selkeä miinuspuoli. Meillä uudistetaan laitumia kolmen tai neljän vuoden välein, ja perustettu juottopaikka olisi sen takia hankala toteuttaa, kun laitumet eivät ole aina samassa paikassa. Sen takia helppo siirrettävyys juoma-astioissa korostuu, ja kesäaikaan juottopaikan märkyys ei ole niin iso ongelma. Jos juottopaikka olisi kiinteä, olisi myös kiinteä alusta olisi aivan ehdottoman tärkeä, ettei juottopaikka olisi hirmu sotkuinen.”.Maanviljelijä Antti Heinosen luona Hauholla laitumien vesihuolto on järjestetty perinteisellä vesiletkulla, vaikka kauimmaisen laitumen vesipisteeseen on vesihanasta laskettuna noin kolmesataa metriä.”Tällä hetkellä meillä on kuusi 1–2-vuotiasta varsaa laitumella, ja muutama eri-ikäinen vielä tulossa. Alkukesästä niillä on kolme hehtaaria laidunta. Loppukesästä laidunalaa tulee tuplaten lisää, kun heinän kasvu hidastuu. Vesihuoltoa ajatellen laidunlohkot ovat pihapiirin reunalla, mutta matkaa kertyy kaivolta laitumelle vähintään 150 metriä, pisimmillään reilu 300 metriä”, Heinonen kertoo.”Matkalle on tehty runkolinja, joka on kesävesilinja. Se menee maan pinnalla aidan viertä laitumien läpi, ja jokaiselle laidunlohkolle on tehty haarapisto, mistä saadaan laskettua vettä saaveihin. Jokaiselle laidunlohkolle on omat hanat erikseen.”Laitumien vesipaljut ovat Heinosen mukaan eri kokoisia, ja koko riippuu ryhmän koosta. Vesiastiat pestään vähintään joka toinen päivä, ja pienimmät astiat ovat sadan litran vetoisia.”Silloin kun meillä on iso ryhmä, niillä on viidensadan litran vesiastia. Sellaisen astian täyttämiseen menee vajaa puoli tuntia aikaa, ja se aika menee sujuvasti varsojen kanssa seurustellessa sekä niitä ja aitoja tarkistaessa. Sen takia vesihuoltoon ei mene ylimääräistä aikaa, ja vedet on helppo hoitaa muiden töiden yhteydessä,” Heinonen kuvailee.”Meillä on yksi etälaidun, minne vedet viedään kontilla. Siihen verrattuna olen hyvinkin tyytyväinen nykyiseen vesijärjestelmään. Nyt emme tarvitse traktoreita hoitaaksemme vettä laitumille, ja sinne voi mennä myös pyörällä tai kävellen. Vedenlaskun voivat hoitaa myös harjoittelijat, mikä helpottaa tilan töiden organisointia.”.Heinonen on erityisen tyytyväinen siihen, että järjestelmä on osoittautunut kestäväksi: hän rakensi käytössä olevan systeemin yli kymmenen vuotta sitten, ja sen perustamiskustannukset olivat suhteessa aivan olemattomat.”Periaatteessa työmäärässä säästi jo ensimmäisenä vuonna sen, mitä perustamiskustannuksiin meni silloin rahaa. Osien hinnat ovat varmaan jonkin verran nousseet, mutta meidän järjestelmämme maksaisi nykypäivänä ehkä noin 500–600 euroa. Kaikki on ihan markettiosista rakennettu ilman mitään putkimiehiä”, Heinonen toteaa.Vesilinja lähtee tallin vesipostista, jossa on linjan varsinainen hana. Vesilinja ei ole paineenalainen eli laitumilla ei ole uimurikuppeja, ja vesihana suljetaan aina, kun poistutaan paikalta. Sen takia järjestelmässä ei ole suurempaa vuoto- tai rikkoutumisvaaraa.”Saamme samalla käyntikerralla vedet joka paikkaan. Vedet lasketaan yhdelle lohkolle kerrallaan, koska vesi tulee tavallisesta kaivosta, eikä siinä silloin riitä paine laskemaan vettä monesta hanasta samaan aikaan”, Heinonen kertoo.”Ainoa missä olisi kehitettävää, ja olisi seuraava askel koko systeemille, olisi se, että koko runkolinja olisi jykevämpää tekoa ja se olisi liitetty vesijohtoverkostoon putkimiehen liittimillä. Silloin paine voisi olla koko ajan päällä, ja laitumilla voisi olla uimurikupit koko ajan käytössä. Mutta se on taas huomattavasti suurempi kustannus lähteä tekemään sellaista.”.Heinonen muistuttaa, että vesijärjestelmiä mietittäessä tavallinen puutarhaletku toimii myös hyvin.”Sellaista letkua voi laittaa sata metriä peräkkäin, ja silloinkin se toimii hyvin. Meillä runkolinja on 25 millin letkua, ja se on ollut siihen riittävä, vaikka kyseessä onkin hyvin pitkä linja. Painehävikkiä tulee kuitenkin fysiikan lakien mukaan etäisyyden kasvaessa, ja mitä pidempi linja on, sitä kauemmin veden laskemiseen kuluu aikaa”, Heinonen puhelee.”Osa runkolinjasta on tehty 25 metrin pituisista puutarhaletkun palasista, ja niitä on laitettu jatkoja jatkon perään. Kun seuraavan kerran joudun tekemään järjestelmään peruskorjauksia, aion vetää sen suoraan vesijohtoletkusta, mitä saa valmiiksi sadan metrin kiepeissä.”Järjestelmän helppoutta kuvaa se, että vesilinjasto on saanut olla omalla paikallaan ympäri vuoden kymmenen vuoden ajan.”En ole purkanut mitään koko aikana, vaikka kyseessä onkin kesälinjat. Syksyisin olen avannut kaikki hanat joka laitumelta, ja laskenut runkolinjan tyhjäksi vedestä. Se on kestänyt sellaisenaan aina talvienkin yli. Se säästää työtä, kun ei ole tarvinnut syksyisin kerätä letkuja pois ja keväisin virittää niitä taas uudestaan”, Heinonen kertoo.”Meillä on aina lehmät laiduntaneet, mutta emme pystyneet hyödyntämään kiinteää vesipaikkaa hevosten kanssa. Kun hevoset tulivat ensimmäistä kertaa laitumeen, rupesin noin viikon jälkeen rakentamaan runkolinjaa, jotta vesihuolto olisi helpompi toteuttaa. Maatilalla kesä on muutenkin kiireinen. Yritän tehdä asioita mahdollisimman helposti, eikä kaikkea voi tehdä pitkän kaavan mukaan tai edes huvikseen, minkä takia työn helppous korostuu.”

Laitumien vesihuolto kannattaa järjestää helpoksi – "Työmäärässä säästi jo ensimmäisenä vuonna sen, mitä perustamiskustannuksiin meni rahaa"

Aiheeseen liittyvää