Opiskelijoissa alaa vaihtavia insinöörejä, poliiseja ja apteekkareita - kengittäjän ammattitutkinto kiinnostaa

Kengityksen alkeita opetetaan kaikissa kouluissa, joista valmistuu hevosenhoitajia. Useimmissa niistä voi suuntautua kengitykseen. Kengittäjäksi voi opiskella Harjussa, Salpauksessa, Kiuruvedellä tai Ypäjällä. Kengityssepän erikoisammattitutkinnon voi tehdä Kiuruvedellä tai Ypäjällä..”Viimeisen tutkinnonuudistuksen jälkeen koulutus on saatu aika lailla kohdilleen, ja tässä edetään sopivin porrasvälein”, Ypäjän Hevosopiston seppä Mauri Anttonen näkee..Hän kertoo, että hevosenhoitajaopiskelijat ovat lähtökohtaisesti innostuneita kengityksestä, ja kaikki oppivat suoristamaan irtokengän ja laittamaan sen takaisin jalkaan sekä vaihtamaan hokit..Se vaihtelee paljon, kuinka suuri osa oppilaista haluaa suuntautua kengittämiseen. Joskus yhdeltä luokalta heitä tulee paljon, joskus vain muutamia..”Sen jälkeen he pystyvät tekemään peruskengitystyön, arvioimaan rakenteen ja laittamaan hevosen uusilla kengillä ympäri”, Anttonen kertoo. .Monet koulut tarjoavat halukkaille mahdollisuutta opiskella erikseen pelkän kengityksen opintokokonaisuuden. Se voi olla alku kokonaan uudelle uralle..Kengityksen perustutkintokonaisuuden jälkeen moni jatkaa tekemään kengittäjän ammattitutkintoa. Siihen voi hakea myös suoraan, jos osaamista on..Ypäjällä aloitetaan joka toinen vuosi ammattitutkintoon tähtäävä kurssi ja joka toinen vuosi tähdätään erikoisammattitutkintoon. Mukaan otetaan 10 opiskelijaa, opinnot kestävät 1,5 vuotta ja lähijaksoja on 12. Jakson pituus on yleensä 3 päivää, ja tahti on kova. Väliajat kengitetään kengityssepän kisällinä tai itsenäisesti, yleensä yrittäjän oppisopimuksella..30-40-vuotiaita, jotka ovat leipiintyneet ammattiinsaMauri Anttonen kertoo, että kengitysseppäkoulutuksessa on paljon lajinvaihtajia.Anttonen kertoo, että kengittäjän ammattitutkinto kiinnostaa hyvin heterogeenistä joukkoa. Ikähaitari on 20-vuotiaasta yli viisikymppiseen. Nuoret hevosenhoitajaopiskelijat ovat yksi ryhmä, mutta myös lajinvaihtajia on paljon..”30-40-vuotiaita, jotka ovat leipiintyneet ammattiinsa”, Anttonen kuvaa..Anttonen ei osaa sanoa, kummalla on lähtökohtaisesti paremmat eväät kengittämiseen, insinöörillä vai kirvesmiehellä. Kaikenlaisia on ollut, on apteekkareja, poliiseja ja konepuuseppiä..”Yhdestä viulistista tuli erinomainen kengittäjä”, hän hymyilee..Opiskelijoista jää alalle suhteellisen pieni määrä, ja Anttonen ymmärtää sen hyvin. Kengitys on fyysisesti vaativa ala, jossa on myös loukkaantumisriski. Naisilla raskaudet ja lapset tekevät kengittämiseen tauon, joka vaikuttaa asiakassuhteisiin. Kaikkiaan yrittäjänä oleminen on Suomessa rankkaa. .”Valtaosa opiskelijoista on silti valtavan motivoituneita, ja heillä on halu tehdä tätä työkseen”, Anttonen painottaa..Myös Jukka Kemiläinen Kiuruvedeltä on tehnyt kengitysopetuksessa pitkän päivätyön opettaen jo viidellä vuosikymmenellä. Jonkin verran hän kantaa huolta kengityskoulutuksen tasosta koko Suomessa. Joka koulussa pitäisi opettaa samanlaista, hyvää peruskengitystä..”Kengityksessä ei ole kyse henkilökohtaisista mielipiteistä”, hän painottaa..Kemiläinen näkee, että suomalainen ammattikoulutus, joka tehdään pääosin työelämässä, on kengittäjäkoulutusta ajatellen haastava. Suomi on hänen tietojensa mukaan ainoa Euroopan maa, jossa sepäksi opiskellaan monimuotokoulutuksena. Samalla opetusta oppilaitoksessa annetaan minimaallinen aika..Toisaalta hän ei innostu liikaa myöskään mestari-kisälli-asetelmasta. Jos opiskelija kiertää koko ajan ammattisepän kanssa, on vaarana, että hän käytännön syiden takia pääsee lähinnä irrottamaan kenkiä, viimeistelemään ja kotkaamaan..”Eikä se paranna kengitystaitoa!” Kemiläinen huomauttaa..Vaikka nuorisoa tavataan aina moittia, hän on tyytyväinen nykypäivän hevosenhoitajaopiskelijoihin..”He selviytyvät yllättävän hyvin, ja on jännä, miten tarmokkaita he kengityksessä ovat. Meillä on heille tarjolla vapaaehtoinen kengityksen kurssi ja moni valitsee sen. Joko siksi, että he haluavat opiskella sen jälkeen lisää, tai siksi, että osaisivat laittaa irtokenkiä.”.Kengitykseen suuntautuneista yksi kolmasosa jatkaa ammattitutkintoon ja heistä taas kolmasosa erikoisammattitutkintoon..Tosin Kemiläinen korostaa, että koulu ei opeta tutkintoa, vaan työelämää varten. ”Meillä on paljon opiskelijoita, jotka ovat aloittaneet nollasta ja ovat nyt maakunnissa kysyttyjä seppiä”, hän kehaisee. .Kiuruvedellä alkavat vuosittain sekä kengityksen ammattitutkintoon että erikoisammattitutkintoon tähtäävät koulutukset. Kiuruveden oppilaitos on sitoutunut yhteistyöhön Suomen Kengityssepät ry:n kanssa, ja siksi siellä voi erikoisammattitutkinnon kanssa samanaikaisesti suorittaa myös eurooppalaisen CE-F-tutkinnon. .Opiskelijoita on molemmilla kursseilla 12. Ammattitutkinto on ollut hyvin suosittu, ja seuraavat avoimet paikat siihen aukeavat vasta 2025. Erikoisammattitutkinto-opinnoissa iso ilo on, että klinikka on samassa pihapiirissä, ja yhteistyötä tehdään paljon..Kemiläinen toteaa, että kengittäminen on käsityöala parhaimmillaan, ja siinä luontaiset lahjakkuudet pääsevät esiin. Hän itse on huomannut, että usein hyviä kengittäjiä tulee niistä, joilla on hyvä käsiala, jotka ovat hyviä piirtämään tai tekemään käsitöitä tai jotka ovat musikaalisia..Sen sijaan tekninen koulutus ei useinkaan tee huippukengittäjää, vaikka kyse on myös mekaniikasta. Sitä ja käden taitoja voi kuitenkin aina opettaa. ”Eihän tämä mitään tähtitiedettä ole”, Kemiläinen muistuttaa..Hän itse kokee, että vaikeinta on opettaa suhdetta hevosiin, jos hevosenkäsittelytaitoa ei ole ennestään..Kemiläinen kertoo käyvänsä paljon henkilökohtaisia keskusteluja oppilaiden kanssa. Kengittäjän pitää olla fyysisesti ja henkisesti valmis ammattiin. Siksi hän korostaa sitä, että kengittäjän on pidettävä huolta kunnostaan ja esimerkiksi syötävä säännöllisesti. Myös työturvallisuus on tärkeää, ja kengityksessä pitää oppia ottamaan alusta asti mahdollisimman vähän riskejä..Jos kengittää kaksi päivää viikossa, se ei välttämättä tunnu missään, mutta viisi hevosta joka arkipäivä on jokaiselle aluksi rankkaaJukka Kemiläinen.Seppiä opettaessaan hän painottaa myös hyviä tapoja..”Sanon, että niin kauan kuin on meidän talon kirjoissa, ei pidä olla some-keskusteluissa päällepäsmärinä. Oma ammattitaito ei tule toisten moittimisesta. Pitää myös ymmärtää, että eri tavalla tekeminen ei ole aina väärin tekemistä”, Kemiläinen linjaa..Hän näkee, että kengityssepäksi opiskelu vaatii vähintään puolipäiväistä toimimista kengittäjänä ja kengitettäviä tai vuoltavia tulisi olla 20–25 viikossa. Asiakaskuntaa kannattaa kuitenkin laajentaa rauhassa. Jos kengittää kaksi päivää viikossa, se ei välttämättä tunnu missään, mutta viisi hevosta joka arkipäivä on jokaiselle aluksi rankkaa..”Tämä on sellainen laji, jossa lihaksisto ja fysiikka niveltyvät vain vähittäin”, hän sanoo..Asiakaskunnan kehittyminen on yksi oleellinen asia sepän ammatissa. Kemiläinen huomauttaa, että kengittäjien ongelma on, että vasta-alkajat saavat yleensä hankalimmat hevoset ja asiakkaat, kun kokeneet sepät pääsevät valikoimaan asiakkaikseen ne, joiden kanssa asiat toimivat..”Tässä joutuu menemään vähän perse edellä puuhun”, Kemiläinen harmittelee. .TutkintovaatimuksetHevosenhoitajien tutkintovaatimuksiin kuuluu, että osaa tarkistaa kengityksen, kiristää ja vaihtaa hokkeja sekä irrottaa kengän ja kiinnittää irtokengän sisältäen kengän suoristuksenJos suorittaa peruskengityksen tekemisen opintokokonaisuuden, eli erikoistuu kengittämiseen, oppii tekemään peruskengitystyön eli vuolla, muotoilla ja sovittaaKengittäjän ammattitutkintoon kuuluu mm. osata käsitellä erilaisia hevosia, vuolla eri ikävaiheissa olevien varsojen ja kengättömien hevosten kaviot ottaen huomioon jalan ja kavion anatomian ja kaviomekanismin sekä verenkierron kavioissa ja järjestää kaviosairauksien ja vammojen jatkohoidon yhteistyössä eläinlääkärin ja kengityssepän kanssaKengityksen erikoisammattitutkinnon suorittanut eli kengitysseppä osaa lisäksi ratkaista hevosen kengitykseen liittyviä haasteita yhteistyössä asiakkaan, eläinlääkärin ja hevoshierojan kanssa ja tehdä kavioiden hoitosuunnitelman, valita erikoiskengät, valmistaa ja sovittaa niitä kylmänä ja kuumana, sekä osata suunnitella yhteistyössä eläinlääkärin kanssa hevosen kaviosairauden hoitoprosessi, tehdä sairaskengityksiä ja korjata varsojen virheellisiä jalka-asentojaKaikkiin opintoihin kuuluu myös muita osa-alueita kuin itse kengitys.Peruskengän ylistys - myös luonnon mestariluomus kaviomekanismi kiittää.Seppäyhdistyksen Pylväläinen toivoo parempaa osaamista: "Useinhan sitä tajuaa siinä vaiheessa, kun on 10 vuotta tehnyt, että nyt oppiminen vasta alkaa"

Opiskelijoissa alaa vaihtavia insinöörejä, poliiseja ja apteekkareita - kengittäjän ammattitutkinto kiinnostaa

Aiheeseen liittyvää