Kun ratsastava juristi kirjoittaa hevoskauppakirjaa, hän kuvittelee mielessään tilanteen oikeussalissa

"Mä mietin koko ajan, miten tämä ja tämä toimii käräjäsalissa vastapuolen asianajajaa vastaan", Antti Linna naurahtaa. Hän kertoo, että kuviosta muodostuu tuttu, jos on avustanut kauppariidoissa suomalaisissa käräjäsaleissa satoja kertoja ja hoitaneensa ammattinsa puolesta myös todella kalliiden hevosten kauppoja ja joutuneensa niiden yhteydessä pohtimaan tarkoin minkälaisella sopimuksella tukitaan kaikki porsaanreiät jo edeltä käsin. Siitä on tullut tapa.Niinpä Linnan laatimassa kauppakirjassa ei koskaan todeta, että "myydään tytölle 120-tason kilpahevonen". "Koska jos kisoista ei tulekaan mitään, se myyty hevonen on sopimuksen mukaan virheellinen. Sen sijaan, kun mä myyn hevosen, mä kerron siitä hevosesta kaiken. Siis kaiken, mikä liittyy terveyteen, käytettävyyteen ja sopivuuteen sille uudelle omistajalle, ottamatta niitä asioita kuitenkaan omalle vastuulle. En todellakaan lupaa, että se hevonen on virheetön, eikä päivääkään terve, koska mä en todellisuudessa pysty lupaamaan sellaisia asioita. Jos sitten käriksessä ruvetaan miettimään, että oliko hevosessa sopimuksen mukaan virhe, sitä virhettä ei ole.". Hevosen hinnanmuodostusTuotantokustannukset, eli eräänlainen pohjahinta, on Linnan mukaan 5-vuotiaalle ratsuhevoselle 20 000 euroa,"Sen alle ei mitenkään ole mahdollista saada hevosesta voittoa. Joten mitä enemmän hevonen myydään alle tuon hinnan, sitä useampi sen entisten omistajien ketjussa on ollut sitä mieltä, että "mä en tykkää tästä hevosesta", hän toteaa.Linna toteaa ykskantaan, että suomalaiset harrastavat muutaman tonnin hevoskauppoja, koska suomalaisilla hevosihmisillä ei ole rahaa. Surullista kyllä, juuri Suomessa pitkien matkojen, sään, kilpailujen puutteen ja yleisten pienten volyymien takia, ei kuitenkaan ole mahdollista löytää halpaa hevosta. Muualla ehkä vielä olisi."Hollannissa tai jossakin muussa valtavassa hevosmaassa on mahdollista saada hyvä hevonen halvemmalla, koska siellä on valtava teollinen hevostuotanto, jonka sivutuotteena syntyy iso määrä ihan hyviä hevosia, joissa vaan sitten on jokin sellainen ominaisuus, että niiden kanssa ei jatketa sitä teollista prosessia. Ehkä ne ovat vähän pieniä, vähän liian hitaita, varomattomia, varovaisia... Mitä vaan. Ketään ei siellä kiinnosta keinotella niillä, vaan sä pääset ostamaan ne suoraan omistajilta niin, että jos sä maksat 15 tonnia, se omistaja saa sen 15 tonnia. "Suomessa ei ole tällainen tilanne. "Meillä se hevonen on lähes aina smuglattu jostain kauempaa, jolloin 1500 euroa on kuljetuskulu, lähtömaassa on yleensä vähintään kaksi organisaattoria, jotka molemmat haluaa siivun siitä hevosesta, Suomessa on diileri, joka myös haluaa osansa... Joten jos kyse on kymppitonnin maksavasta hevosesta, siitä ei mitenkään voi jäädä yli viittä tonnia sille myyjälle. Eli kun näin lasketaan, huomataan, että suomalainen saa 10-15 tonnilla ehkä noin viiden tonnin hevosen. Kun taas lähteellä, siellä Euroopassa, sä saat 15 tonnilla 15 tonnin hevosen."Petos on petosPetkuttaminen ei Linnan mukaan ole hevoskaupassa sen yleisempää kuin missään muussakaan kaupassa, vaikka jatkaakin toteamalla, että hevoskaupassa on eräs tietty ominaisuus, joka tekee siitä houkuttelevan epärehellisille kauppiaille: siinä ostetaan unelmia. "Jään siitä kiinni usein itsekin, että haluan aina uskoa sen paremman asian, sen houkuttelevamman tarinan."Ylihalpojen hevosten ostaminen on asia, jossa pitäisi "hälytyskellojen erityisesti soida", mutta Linna ymmärtää, että asiantuntijoiden käyttäminen ja heille vaivanpalkan maksaminen voi tuntua turhalta ylimääräiseltä kululta, jos kassa on pieni. "Mutta jos sä lähdet googlepohjalta hankkimaan itsellesi sitä hevosta, erittäin moni asia voi mennä monella tavalla pieleen."Linna sanoo, että petos on petos, ja kaikki tunnistavat petoksen sellaiseen törmättyään. "Rikolliset kusettajat ovat aina asia erikseen."Kysymykseen, miksi hevoskaupassa sitten joku huijaa, hän vastaa naurahtaen."Heilläkin on tilanne, että omat hevoset tai vaikka tyttären poni tarvitsevat heinää. Tämä meidän laji on niin raju siinä, että kun hevosia on, ja jos on langennut houkutukseen elää yli varojensa, sitä rahaa täytyy repimällä repiä jostain koko ajan. Jos siinä tilanteessa, jossa viimeinen heinäpaali on menossa, asiakas lähestyy kysymällä, olisiko teill myytävänä kivaa kolmen tonnin hevosta, vastataan, että totta kai, ja jokin otus kaivetaan jostain."Hän muistuttaa, että laki antaa raamit hevoskaupalle niin kuin se antaa raamit läntisessä yhteiskunnassa kaikelle toiminnalle, mutta ei pysty välttämättä suojaamaan itse rikokselta."Jos sä ostat ylihalvalla hevosen näkemättä sitä ja tuntematta myyjää, se ei voi tulla valtavana yllätyksenä, jos se kauppa sitten meni puihin. Se on vähän sama juttu, kun jos mä lähden Forssan grillille lauantaina yöllä kello kolme valkoisissa ratsastushousuissani, siinä on iso riski, että mulle käy nakkikiskalla huonosti.". Hublotin kauppaMaaliskuussa Linna myi hyvän ratsunsa, 12-vuotiaan Hublotin (Diarado - Pavarotti van de Helle) suomalaiselle junioriratsastaja Sofia Granatille, vaikka olisi saanut Dubaista huomattavasti enemmän rahaa."Mä pyysin videota Dubain ratsastajalta, jonka jälkeen ajattelin, että olen sen verran pehmo, etten halua Hublotia sinne. Sanoin sille kaverille, että en usko, että tämä hevonen sopii sulle.""Sen sijaan, kun tulee junioriratsastaja, joka istuu kuin enkeli, ratsastaa pehmeästi ja kivasti ja tarkoitus on mennä 110-120 -luokkia, mä otan sen huomioon siinä hinnassa. Hublot on mulle tärkeä, eikä kukaan vedä rahaa siitä välistä."Tällä hetkellä niin Linna, kuin Hublot'kin uuden ratsastajansa kanssa, on kilpailemassa Norjassa. "Kun mä katson tätä tanskalaista, ruotsalaista ja norjalaista touhua, niin en voi muuta kuin todeta, että jos juniori ratsastaa entisellä isojen luokkien konkarilla, niin kyllähän hän aika todennäköisesti on tyytyväinen siihen hevoseensa. Täällä näyttää olevan yleinen tapa, että sennujen hevosia ei kanneta diilereitten taskuun ulkomaille, vaan ne siirtyvät omien junnujen opetusmestareiksi. Suomalaisilla olisi tuossa opittavaa.".Halpa hevonen, kallis lasku .Kaikki ylösOnnistuneessa hevoskaupassa ollaan tarkkana siitä, mitä ja mistä sovitaan.Vuonna 2022 kuluttajansuojalaista poistui kauppaehto "sellaisena kuin se on". Linnan mielestä laki on tällaisena kuin se nyt on, paljon parempi."Kun sä kerrot tarkkaan mitä sä myyt, tilanne on sun kannalta hyvä.""Sovitaanko, että hevonen myydään täysin terveenä ja sopivana ostajalle 140 -luokkien voittajahevosena käytettäväksi, vai sovitaanko, että myydään tietty yksilöity hevonen, ja että myyjä on ainoastaan antanut ostajalle kaikki hevoseen, sen terveydentilaan, käytettävyyteen ja soveltuvuuteen liittyvät myyjän tiedossa olevat merkitykselliset tiedot, mutta ei anna takuuta eikä vastaa, että hevonen olisi terve tai pysyisi terveenä, sopisi ostajan tarkoittamaan tai mihinkään muuhunkaan käyttöön tai säilyttäisi minkään tietyn ominaisuuden mitään tiettyä aikaa?"Tietysti se jälkimmäinen.Linna tähdentää, että kuluttajansuojalain mukaan hevonen on virheellinen, jos se ei ole osapuolien sopiman mukainen. Kuluttajansuojalain 12. pykälän mukaan hevosen on vastattava sitä mitä on sovittu seuraavista seikoista: kuvaus, tyyppi, määrä, laatu, toimivuus ja soveltuvuus ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen tai kirjaus siitä, että soveltuvuudesta ei ole varmuutta.Sen lisäksi että hevosen on oltava sellainen, kun sopimuksessa on määritelty, sen on täytettävä kuluttajansuojalain yleiset vaatimukset, eli soveltua niihin käyttötarkoituksiin, joihin samantyyppistä tavaraa -tässä hevosta- yleensä käytetään.Näiden yllä luoteltujen yleisten vaatimusten osalta sopimuksessa tulee selostaa millaisia ratsuhevoset yleisesti ovat ja mitä ostajalla on tämän perusteella perusteltua odottaa.Esimerkki: jos kuluttaja ostaa liikkeestä uuden auton, on ostaja oikeutettu odottamaan, että auto on virheetön ja toimii monta vuotta moitteetta perheen tyttärellä, joka on juuri suorittanut ajokortin. Tämä on uuden auton kaupassa vallitseva ja kuluttajan odotettavissa oleva tilanne, ja tätä ostajan oikeutettua odotusta suojataan tarvittaessa käräjäoikeudessa. Ratsuhevosen virheettömyydestä, eli terveydestä ja toimivuudesta sekä kilparatsastusta aloittavan tyttären ratsuna toimivuudesta, ei sen sijaan ole minkään hevosen osalta ikinä mitään takeita. Ei edes ensimmäisellä viikolla, puhumattakaan vuoden päästä.Päinvastoin normaali tilanne ratsuhevosen kanssa on, että hevosessa, myös 100 000 maksavassa, on erilaisia ja eriasteisia terveydellisiä virheitä ja ongelmia ja sen uudelle ratsastajalle sopivuuden kanssa joudutaan kamppailemaan, tai jopa toteamaan, että ei sopinutkaan. Tämä on tärkeää kuvata sopimuksessa. Jos ostajalla on asiasta kovin erilainen käsitys ja odotukset, ei tälle kannata myydä hevosta. Eri asia on, jos myyjä sitoutuu siihen, että hevonen on terve, pysyy terveenä ja on ostajalle sopiva. Tällaisessa vastuunotossa on mielestäni kyse hevosen ominaisuuksien sijasta enemmänkin ylimääräisen vakuutuksen myymisestä, jolloin se pitäisi myös hinnoitella erikseen.Kuluttajansuojalain mukaisesti tavaraa ei kuitenkaan katsota edellä mainittujen yleisten vaatimusten vastaiseksi, jos ostajalle on nimenomaisesti annettu sopimuksen tekoajankohtana tieto poikkeamasta ja tämä on poikkeaman erikseen ja nimenomaisestihyväksynyt.Myyjä ei myöskään vasta tietojen antamiseen liittyvästä virheestä, jos hän voi osoittaa, että hän ei ollut eikä hänen voida kohtuudella olettaa olleen selvillä kyseisistä tiedoista - eli toisin sanoen myyjä on toiminut huolellisesti ja vilpittömästi eikä ole salannut mitään.Sopimuksessa on selostettava ja ostajan on hyväksyttävä kyseisen hevosen ja kaupan osalta ilmoitetut seikat, riskit, viat ja ominaisuudet. Tämä tarkoittaa, että sopimukseen kirjataan, että vaikka ostaja mieltäisi, että hevoset yleensä ovat terveitä ja kaikille uusille ostajille aina sopivia, niin tämä kyseinen hevonen ei sitä ole eikä ostajalla ole perusteltua odottaa näin olevan..Kun "easy to ride, no stupidities, not hot" ei pitänytkään paikkaansa? – Älä käräjöi kymppitonnin hevosesta.Kun melkein kaikki meni pieleen - erään ponikaupan anatomia

Kun ratsastava juristi kirjoittaa hevoskauppakirjaa, hän kuvittelee mielessään tilanteen oikeussalissa

Aiheeseen liittyvää