Max Sandberg aloittaa työpäivänsä kotonaan Nauriskydössä kukonlaulun aikaan. Maatalousyhtymä Sandberg on lypsykarjatila, mutta myös hevosihmiset tuntevat sen hyvin, sillä siellä kasvatetaan Nauriskydön suomenhevosia. Pääasiassa ravureita, vaikka se yksi, Nauriskydön Zil, tulikin tunnetuksi mestaruustason ratsuna. "Jatkan pienimuotoisesti suvun 119 vuotta vanhaa tammalinjaa", Sandberg kertoo. Kun lehmät ja hevoset on kotona hoidettu, ja koska on maanantai, hän suuntaa toiseen ammattiinsa, teurastamaan. Paijan tilateurastamossa Urjalassa eläimet teurastetaan viikon ensimmäisenä päivänä, loppuviikko jätetään lihojen käsittelylle ja leikkuulle.Miksi teurastajan hommia?"Joku näitä hommia joutuu tekeen, jos ja kun me näitä eläimiä ravinnoksi käytämme", hän toteaa ykskantaan, kertoo myös metsästävänsä. . Tilateurastamoyrittäjä Henna Paijan mukaan pointti on siinä, että koska Sandberg on monessa polvessa kokenut hevosmies ja hevosten ystävä, hän hoitaa tehtävänsä hyvin. Paija pitää hyvää hevosten käsittelijää tärkeänä osana ketjua, koska on tarkoitus kohdella eläintä lempeästi ja kunnioittavasti loppuun asti. Tässä auttaa, kun käsittelijä on kokenut ja rauhallinen. Kuten Sandberg. Paija asuu lähellä teurastamoaan ja hänen oman tallinsa karsinassa, omien eläkehevosten, 24-vuotiaan Blexter-ponin ja 23-vuotiaan Renet Toftin kanssa samalla käytävällä, on maanantaiaamuna odottamassa kaksi vierasta hevosta. Varsinainen sesonki on syksyn tullen alkanut, vaikka hevosia tietenkin teurastetaan muinakin aikoina. Nämä hevoset tuotiin sunnuntaina, kuten hevosihmiset usein haluavat tehdä.Paijan tilateurastamo voi ottaa vastaan kahdesta neljään hevosta kerran viikossa. Ideaali on kaksi. Neljä on jo yläkantissa."Ei me ehditä enempää, koska on myös siat, naudat ja lampaat, ja ne siat täytyy ehtiä leikata samana päivänä", Paija kertoo.Hevosten teurastuspuolella on tänä vuonna ollut hiljaista. Hiljaista oli viime vuonnakin, sillä teurasmäärät ovat pudonneet. Paijassa teurastettavien hevosen määrä vuosittain on sadan kieppeillä. Mutta esimerkiksi toissa vuonna koko maassa teurastettiin noin 650 hevosta ja viime vuonna vain 440.Hevosen lihaa tuotetaan Suomessa 130 tuhatta kiloa. "Niinpä Suomeen joudutaan tuomaan hevosenlihaa paljon ulkomailta", Paija toteaa. Paljon enemmän tuodaan kuin tehdään itse, mutta silti jatkuvasti vähemmän. Viime vuonna lihaa tuotiin maahan noin 500 tuhatta kiloa, pääosin Argentiinasta, mutta myös Italiasta, Romaniasta, Belgiasta ja muualtakin.Paijasta paistilihat lähtevät sekä yksityisasiakkaille että kaupoille. Fileet myös ravintoloihin. Oma tilamyymälä on auki joka toinen perjantai. . 80-85 senttiä kiloTeurashevosesta maksetaan 80-85 senttiä kilolta. Hintaa ei kuitenkaan makseta koko hevosen painosta, vaan teuraspainosta, eli ruhosta. Hinta riippuu myös lihan laadusta. Kovin lihavan hevosen lihassa esimerkiksi on liiaksi rasvaa nykyihmisen makuun eivätkä paino-ongelmista kärsivät nykykoiratkaan voi sitä syödä. Hevosten ruhot jäävät kylmiöön roikkumaan ja leikataan vasta myöhemmin viikolla. Paijassa kaikki tekevät kaikkea. Työntekijöitä on viisi. . TrikiinitPaija ottaa tänään teurastettujen hevosten poskilihoista pieniä sentin siivuja ja lähettää ne akkreditoituun laboratorioon. Kuten villisioista ja sioista, myös hevosista on tutkittava trikiinit, vaikka lehmistä sitä ei tarvitse tehdä. Sitä Paija ei tiedä, onko hevosista koskaan löytynyt trikiini-loista, mutta trikiininäytteiden otto ja lähettäminen on syynä siihen, että ensin teurastetaan siat, sen jälkeen on hevosten vuoro ja muut eläimet vasta tämän jälkeen. Ruokavirastosta kerrotaan, että Suomessa hevosesta trikiiniä ei koskaan ole löytynyt, mutta vaatimus tulee EU:n ruokaviranomaiselta, joka on arvioinut trikinellat hevosenlihan tärkeimmäksi biologiseksi vaaraksi. Muualla Euroopassa hevosilla on todettu trikiinitartuntoja ja myös ihmisillä on todettu trikinelloosiepidemioita, jotka ovat liittyneet hevosenlihan syömiseen. Vuosina 1975–2005 Euroopassa raportoitiin yhteensä 3 334 hevosenlihavälitteistä ihmisten trikinelloositapausta 15:ssa epidemiassa. Seuranta on ollut tehokasta, ja trikinelloosit käytännössä hävisivät EU:ssa trikiiniasetuksen voimaantulon jälkeen. Yksittäisiä trikiinitartuntoja silti edelleen on ollut, minkä vuoksi tutkiminen on edelleen tarpeen.Nautoja ei puolestaan pidetä merkittävänä trikiinien isäntäeläimenä, vaikka yksittäisiä trikiinitartuntoja on niissäkin todettu. Kaikki hevosen sisäelimet paitsi sydän täytyi aiemmin heittää jätteisiin. Syynä ovat raskasmetallit. Nykyään sydämen lisäksi alle kolmevuotiaan hevosen maksan saa ottaa talteen koirille, jotka ovatkin suuri asiakasryhmä. Toisaalta tämä sääntö ei koske alle viisivuotiaita nautoja, mikä on hieman outoa. "Harvoin alle kolmevuotiaita hevosia tulee teuraaksi."Aamuheinät viimeinen ateriaKun hevoset ovat syöneet aamuheinät, Sandberg käy taluttamassa ne tainnutushuoneeseen yksi kerrallaan. Hevoset eivät vastustele, eivät oikeastaan edes epäröi. Sandberg rapsuttelee jokaista ja kävelee sen kanssa viimeiseen määränpäähän kaikessa rauhassa. "Antaa niille oman aikansa, ei se meidän aikataulua sekoita."Hän on teurastanut tuhat hevosta. "Mä vähän luulen, että paljon kuljetetut hevoset mieltävät tämän varmaan klinikaksi", Sandberg arvelee. "Vähemmän matkustaneet ja maailmaa nähneet nyt ihmettelevät kaikkea, niinpä ne voivat olla ihmeissään täälläkin. Mutta eivät ne ole peloissaan tai mitenkään hädissään."Ne eivät ole, sillä niiden käsittelijäkään ei ole. "Kyllä tää loppupeleissä on aika stressitön hevoselle. Mä taputtelen kaulasta, kun kaveri tuo sen pulttipistoolin. Ei ne sitä oikeestaan edes huomaa.". Pulttipistooli on yllättävän painava väline, lähes kolmikiloinen. Se toimii patruunalla ja sinkoaa pultin hevosen otsan läpi aivoihin. Eläin putoaa niiltä jaloiltaan syvään tiedottomuuteen, eikä enää tule tajuihinsa. Verenlasku aloitetaan heti. Lopullisesti elämä lähtee kehosta, kun veret valuvat kaulavaltimosta. lattiakaivoon. Hevonen jää makaamaan, hengitys pysähtyy, keho värisee ja jalat voivat potkia holtittoman näköisesti. Tainnutuksen jälkeen hermosto voi edelleen saada aikaan tahattomia kouristusliikkeitä, vaikka tietoinen aivotoiminta on jo lakannut. Sandberg käy teurastamassa hevosia myös maakunnissa. Tällöin omistaja saattaa olla paikalla. Niinpä hän kertoo etukäteen mitä on odotettavissa."Kun se nalli napsahtaa, siihen ei voi kukaan mennä viereen seisomaan, sillä potku saattaa tulla täydellä voimalla jos on tullakseen."Puolessa tunnissa ruho roikkuu tilateurastamon kylmiössä. Eläinlääkäri, joka kävi aamulla katsomassa eläimet ennen teurastusta, tulee teurastuksen jälkeen vielä uudelleen. Ruhonleikkuussa hevosesta saattaa joskus löytyä asioita, kuten vanha murtuma kylkiluussa tai jotakin muuta vastaavaa. Tällaiset asiat Paija kertoo hevosen tuojalle, koska arvelee niiden voivan häntä kiinnostaa."Jalan vammoja me ei kuitenkaan ruveta tutkimaan, eikä me niistä mitään ymmärretäkään. Omistaja saa jalan mukaansa, jos haluaa.". PaperitMitä tahansa hevosta ei voi teurastaa. Paija korostaa, ettei ole mikään "eläinten lopettamo", vaan lihan on tarkoitus mennä elintarvikeketjuun. Siksi lihan täytyy olla lääkevapaata ja tässä passi on olennainen asia. Passi katsotaan ennen kuin hevonen otetaan kuljetusautosta ulos."Näissä ollaan todella tarkkoja. Asiakkaissa on aika paljon kilpakoiria ja jos jollekin niistä tulee positiivinen dopingtulos, siitä tulee aika iso vyyhti. Lihaa syövistä ihmisistä nyt puhumattakaan."Teurastamoreissua edeltää hevosenomistajan puhelinhaastattelu, jonka aikana Paija yrittää selvittää mahdollisimman seikkaperäisesti, ettei tule sellaista hutireissua, jossa omistaja toteaa, että "ei hevosta voi viedä takaisinkaan, sillä kun ei enää ole talli- tai laidunpaikkaa". Teurastamoalueelta hevosta ei määräysten mukaan saa palauttaa muutenkaan. "Teurastamon pihalta pelastettu" -tarinat ovat näin ollen joko vahvasti liioiteltuja tai hyvin vanhoja. Paija kertoo, että kaikista varotoimista huolimatta silloin tällöin pihaan tulee hevonen, jonka paperit eivät ole kunnossa. Se lopetetaan teurastamon pihassa, mutta omistaja saa maksaa teurastuspalkkion lisäksi kuljetuksen Honkajoelle. Tästä muodostuu vähintään 600 euron lasku. . Paija ottaa välillä teurastamolle päiväksi tutustumaan eläinlääkäriopiskelijoita, jotka tulevat opettajansa kanssa neljän-viiden ryhminä. Heistä moni sanoo käynnin jälkeen, että "oli kiva huomata, että tuottaja olikin ihan normaali ihminen"."Meistä luotu mielikuva ei aina ole kovin arvostava."
