Mervi Pakola haluaa enemmän terveitä hevosia: "Hevoset ovat tosi nöyriä, ne tekevät vaikka vähän sattuukin"

”Jotta hevonen voi suorittaa hyvin, sen pitää olla terve”, Mervi Pakola toteaa.Hevosten kivun tunnistamiseen erikoistuneen Pakolan tavoitteena on saada enemmän terveitä hevosia. Jotta se toteutuisi, ihmiset on saatava huomaamaan hevosen kipu ajoissa.Hänen Nivalassa sijaitsevalle tallilleen tulee hevosia koulutukseen, kuntoutukseen, kivuntunnistukseen ja -paikantamiseen. Asiakkaat ovat pääasiassa ratsuja, mutta viime aikoina asiakkaina on ollut myös ravihevosia.”Meille tulee ongelmallisesti käyttäytyviä hevosia, joiden käytöksen syitä lähdemme selvittämään. Teen itse oman alkukartoitukseni, jonka perusteella lähdemme klinikalle. Siellä etsimme eläinlääkäreidemme kanssa, miksi hevoset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Sitten lähdemme hoitamaan niitä ja samalla kun hoidamme kipua, myös koulutamme niitä, eli vahvistamme hyvää käytöstä.”Kaikki hevoset eivät ole kipeitä, mutta kipeitä on Pakolan mukaan liian paljon. Kysymykseen miksi niitä on niin paljon, ei ole selkeää vastausta. Yksi suuri ongelma on se, että kipua tunnistetaan huonosti ja toinen, että vaivaa ei hoideta heti.”Jos pääsisimme siihen, että heti kun tulee jotain, hevonen vietäisiin klinikalle ja vaiva hoidettaisiin pois, meillä olisi paljon vähemmän kipeitä hevosia.”Jos hevosen kipu huomataan vasta viiden vuoden päästä, voi olla jo myöhäistä. Silloin viisi vuotta aiemmin tulehtunut nivel voi olla jo pahasti nivelrikkoinen. Vuosia vaivannut kipu on saatettu ohittaa väittämällä hevosen vain käyttäytyvän huonosti. Pakola kohtaa tällaisia tapauksia paljon ja pahimmillaan vaiva on saattanut vuosien aikana aiheuttaa niin pahan nivelrikon, että hevosta ei voi enää parantaa.”Hevonen ei voi kertoa muuten kuin käytöksellään, että kaikki ei ole kunnossa. Jos ihmiset ajattelevat, että se vain perseilee, tilanne on hevoselle aika ikävä”, Pakola sanoo..Hevoshierojan sanat herättivätNivalassa maatilalla kasvanut Pakola kiinnostui kivuntunnistamisesta oman hevosensa kautta. Luonnollisiin hevosmiestaitoihin kouluttautuneella lännenratsastajalla oli quarter-tamma, jolla oli nuoresta asti huono laukka.”Se jännittyi laukasta ja kävin sen kanssa paljon eri valmentajilla. Syydin valmennukseen paljon rahaa ja ajattelin, että olin itse pilannut laukan.”Sitten eräässä näytöstapahtumassa hevosen nähnyt hevoshieroja tuli sanomaan, että hevonen ei ole kunnossa. Pakola alkoi pohtia.Hevosta tutkittiin eri klinikoilla ja lopulta SI-nivelestä löytyi nivelrikko.”Se selitti, miksi se jännittyi laukasta ja miksi laukka oli ravimainen. Se oli herätys, että ongelmien taustalla voikin olla kipua.”Tapahtumasta on noin kymmenen vuotta. Alkuun Pakola ajatteli, että vain rajuimmat tapaukset johtuivat kivusta, mutta ajan myötä hän on huomannut, että myös pienemmät merkit voivat kertoa kivusta.Hänen työnsä oli ollut hevosten käytösongelmien ratkaisemista kouluttamalla, mutta ymmärrettyään kivun vaikutuksen hevosen käytökseen, tie kulki enemmän sitä kohti.”Aiemmin ratkoin ongelmia kouluttamalla ja sain hyviä tuloksia silloinkin. Koska kouluttaminenkin toimii, se antaa valheellista fiilistä. Monella ihan hyvin edistyvällä hevosellakin saattaa olla kipua taustalla. Hevoset ovat tosi nöyriä, ne tekevät vaikka vähän sattuukin.”Oppiakseen lisää kivuntunnistamisesta ja auttaakseen hevosia, hän kouluttautui hevoshierojaksi. Lisäksi hän on myöhemmin kouluttautunut eläintenkouluttajaksi ja tallimestarin erikoisammattitutkintoon, jossa hän erikoistui lihashuollon erikoisosaamiseen. Hevososteopatian ja hevosen kuntoutuksen kansainväliset koulutukset ovat myös lisänneet hänen tietotaitoaan..Työkalu kivun tunnistamiseen Pari vuotta sitten Pakola aloitti kansainvälisen hankkeen yhdessä eläimen kipuun erikoistuneen eläinlääketieteen tohtorin Ann-Helena Hokkasen kanssa, minkä ideasta lähti Equine Pain Finder – työkalu hevosen kivun tunnistamiseen ja paikantamiseen.Hokkaseen hän tutustui koulutusten kautta.”Kun juttelimme, huomasimme yhteisen tavoitteen eli levittää tietoa hevosen kivun tunnistamisesta. Meillä oli sama kokemus, että sitä tunnistetaan huonosti, ja etä jos hevosella on paljon epämukavuuteen viittaavaa käytöstä, niin silloin se on pääasiassa kivusta johtuvaa.”Equine Pain Finderia luotiin yhdessä, mutta nyt Pakola on jatkanut sen kehittämistä yksin. Verkkoalustalla toimivassa työkalussa on 270 kysymystä, joilla kartoitetaan kipuun viittaavia merkkejä. Osa kysymyksistä liittyy liikkeeseen, osa käytökseen.Kysymykset on tehty niin, että myös harrastajat osaavat niihin vastata.”Lopputulokseksi saa raportin, että onko syytä epäillä kipua ja tulisiko eläinlääkäriin ottaa yhteyttä. Lisäksi ohjelma tuottaa listan kyseisen hevosen kipuun viittaavista merkeistä kivun paikantamisen avuksi.”Equine Pain Finder on herättänyt laajemminkin kiinnostusta. Sille on tulossa oppilaitoslisenssi, jolloin opiskelijat voisivat käyttää sitä oppimisvälineenä hevosen kivusta. Pilotointia varten on etsinnässä yhteistyökoulu.Kansainvälisille markkinoille tähtäävä Pakola esitteli työkalua myös Saksan Equitana-hevosmessuilla, missä se herätti kiinnostusta eri maiden eläinlääkäreiden keskuudesta. Kyselyjä tuli mahdollisesta eläinlääkärilisenssistä, jolla asiakkaat voisivat täyttää oirekyselyn ennen klinikalle menoa.”Kun mennään tarkan listan kanssa eläinlääkärille, ongelman paikantaminen on helpompaa. Yksi haaste kivun paikantamisessa on se, että oireita tai liikkeen ongelmia ei osata kuvata eläinlääkärille kovin tarkkaan. Tässä Equine Pain Finder auttaa.”.Kivusta kertovat merkitMistä sitten voi tietää, että hevosella voi olla kipuja? Pakolan mukaan merkkejä on useita.”Minulle liikkeeseen liittyvät kysymykset kertovat usein eniten siitä, mistä pitää lähteä tutkimaan ja käytös kertoo lähinnä siitä, onko hevonen kipeä vai ei. Sitä hevosihmisten ja -ammattilaisten tulisi oppia tunnistamaan paremmin, eli onko hevonen kipeä vai ei”, Pakola sanoo.Tietynlaisesta käytöksestä ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, mikä vaiva on ja missä se sijaitsee, sillä useilla vaivoilla voi olla samantyylisiä käytösongelmia.Osa ihmisistä on hyvin kiinnostunut aiheesta, mutta Pakola kuulee edelleen paljon tarinoita, kuinka omistaja on tuntenut hevosessa olevan jotain vikaa, mutta ympärillä olevat ihmiset ovat vähätelleet asiaa. Lopulta hevosesta on kuitenkin löytynyt vaivaa.”Jos hevosen käytös yhtäkkiä muuttuu ilman mitään syytä, pitäisi hälytyskellojen heti soida.”Merkit käytöksessä voivat esiintyä eri tilanteissa, kuten tallissa, tarhassa, ratsastaessa, ajaessa, käsiteltäessä. Yksi tai muutama merkki epämukavuudesta ei ole vielä merkki kivusta, mutta jos niitä alkaa olla useita voi epäillä kipua.Esimerkiksi säikkyminen voi olla merkki kivusta, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kaikki säikkyvät hevoset ovat kipeitä. Pakola muistuttaa, että merkkejä tulee olla useita.Suurin osa kipeistä hevosista ontuu.”Suurimmassa osassa näistä tilanteista ontumaa ei ole huomattu, ja se on minusta tosi hurjaa.”Jos aina ratsastaa tai ajaa hevostaan, ontumista ei välttämättä huomaa. Juoksuttaessakin liikkumisen näkee vain yhdestä suunnasta, joten hevosen liikkumista pitäisi katsoa välillä eri kulmista..Pakolalle kuntoutuspaikalle tuleville hevosille tehdään kattava alkukartoitus, jossa käydään läpi kaikki kehon osat ja katsotaan hevosta liikkeessä niin suoralla kuin ympyrälläkin. Kaiken kerätyn tiedon perusteella Pakola varaa hevoselle ajan klinikalle.”Teen alkukartoituksesta raportin omistajalle. Hevosten kanssa menen itse klinikalle, jotta pääsen suoraan juttelemaan eläinlääkärille ja kertomaan omat havaintoni alkukartoituksessa. Sen perusteella eläinlääkäri lähtee tutkimaan.”Eläinlääkärin mahdollisten hoitojen jälkeen hevoset jäävät Pakolalle kuntoutukseen yleensä muutamaksi kuukaudeksi. Tiivis yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa helpottaa myös kuntoutusvaiheessa.Oikeanlainen liikunta on tärkeä osa paranemista, mutta myös kehittymistä. Kuntoutuksessa tai koulutuksessa uusia asioita opeteltaessa asiat voivat tuntua hevosesta raskailta ja ehkä hetkellisesti epämukavaltakin. Tätä ei Pakolan mukaan tarvitse pelätä eikä vältellä, mutta hevosta tulee kuitenkin tarkkailla – ehkä se tarvitsee vielä hoitoja tuekseen tai erilaista liikuttamista. Ei voi myöskään ajatella, että kipu jumpataan pois.”Liike on lääke, mutta kipu pitää ensin hoitaa eläinlääkärillä ja sitten vastajumpataan. Ja silloinkin eläinlääkärin tai muun alan ammattilaisen ohjeilla. Sillä on väliä, miten hevonen liikkuu”, Pakola sanoo. .Kipu on hieno mekanismi, jonka hinta on kärsimys ."Laihtuu, vaikka ruokinta ei muutu" ynnä muita havaintoja – Equine Pain Finder on uusi suomalaisinnovaatio hevosen kivun tunnistamiseen

Mervi Pakola haluaa enemmän terveitä hevosia: "Hevoset ovat tosi nöyriä, ne tekevät vaikka vähän sattuukin"

Aiheeseen liittyvää

Kirjat: Hevosen käytännön anatomia sai jatko-osan – nyt keskitytään lihashuoltoon

Hevosen normaali virtsa voi olla sameaa, paksua ja jopa venyvää

Suomenhevosten työmestari Silviisii Vuoden nimi -äänestyksen kolmas

Vincennesin voittaja hyppää nyt 60-senttisiä esteitä 12-vuotiaan Iinan kanssa