Eläinlääkäri kysyy: "Mitä luonto tarkoitti?"

Vuonna 2017 eläinlääkäri Eamon McLaughlin kuunteli SRL:n Urheilufoorumissa taitoluistelija Laura Lepistön esityksen ja ymmärsi siitä kaksi sanaa. Never satisfied.”Se kuvaa hyvin myös huippuratsastajia, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen mitä heillä on. He haluavat aina enemmän”, McLaughlin totesi.Itse hän on käytännön mies. Esteratsastaja, joka muutti 18-vuotiaana Englannin puolelle ja meni töihin hevoskauppiaalle.”Siitä opin yhtä paljon kuin eläinlääkärin opinnoissani”, hän sanoo.Hevosen kohdalla never satisfied on peilattava kysymykseen, mitä luonto tarkoitti? Se tarkoitti hevoset todennäköisesti elämään lajityypillistä elämäänsä vapaina, laumassa, ruohoa syöden ja petoja varoen.”Me ihmiset kuitenkin kesytimme ja rupesimme käyttämään niitä. Tästä seuraa, että meidän on tarjottava niille vastapainoksi mukava elämä”, McLaughlin näkee.Eläinlääkäri voi auttaa, ja hevosen tiimiin kuuluu myös muita ihmisiä sepästä hierojaan, fysioterapeuttiin, hoitajaan, ratsastajaan, omistajaan ja niin edelleen. Mitä ammattimaisempi ryhmä hevosen takana on, sitä parempi..Eamon McLaughlinSuomen maajoukkueen irlantilainen eläinlääkäri vuodesta 2013Hoitaa myös Kyra Kyrklundin ja SatuSebben hevosiaAsuu Sussexissa. OntumatMcLaughlin kertoo, että esimerkiksi estehevosten päivät pois valmennuksesta johtuvat 77-prosenttisesti sairaudentiloista. 55 prosenttia niistä on kroonisia vammoja, 22 akuutteja. Useimmiten ontumia. Ja kun ontumat myöhemminkin ovat yleisin syy käynteihin eläinlääkärillä, hevonen kannattaa alunperin valita oikein, mahdollisimman terveenä aihiona.”Mahdollisimman” siksi, että huippuhevosta kaikki haluavat.”Jos sellainen löytyy, siitä katsotaan rakenne, kliininen terveys ja kuvat, etenkin kun valitaan nuorta hevosta. Unelmamaailmassa on huippuhevosia, joilla kaikki kolme osiota ovat kunnossa, mutta ne maksavat valtavasti. Reaalimaailmassa yleensä joutuu katsomaan yhtä osiota kolmesta hieman läpi sormien.”Terveenä pysyvä hevonen liikkuu luontaisesti tahdikkaasti ja tasapainossa. Tätä ominaisuutta McLaughlin painottaa ostotarkastuksessa. Se voi olla tärkeämpi kuin rakennevirhe, jonka voi toisinaan korjata sepän toimenpiteillä.”Kannattaa varoa sellaista hevosta, joka kaiken aikaa horjahtaa laukasta raville ja josta ei tiedä, ontuuko se, ja jos ontuu, niin mitä jalkaa.”Hyvän ratsastajan vaikutus hevosen liikkumiseen on valtavan suuri, ja se kannattaa ostotarkastuksessa muistaa.”Kun sitten kapuaa itse selkään, se sama hevonen voi tuntua aivan kauhealta.”. Laadukas elämäUrheiluhevosen elämä voi McLaughlinin mielestä olla varsin laadukasta ja hyvää.Hän ei näe ongelmaa urheilukäytössä sinänsä, ja arvostaa kaikkia hevosurheilun lajeja. Ratsastuksessa kenttäkilpailu on aika ajoin myrskyn silmässä.”Siinä sattuu onnettomuuksia, harvakseltaan, mutta niitä sattuu laitumellakin. Pitäisi tehdä tilastoa siitä miten moni hevonen loppujen lopuksi on loukkaantunut maastoradalla, tai millä tahansa areenalla, verrattuna esimerkiksi laitumella tai harrastekäytössä saatuihin vammoihin. Se voisi olla mielenkiintoista”, hän miettii.Laughlin toteaa, että kaikkia riskejä ei kyseisessä lajissa voi koskaan eliminoida, ja voi käydä jopa niin, että eliminointiyritykset alkavat kääntyä itseään vastaan, jos ajaudutaan liian kauas lajin luonteesta. McLaughlin miettii kenttäkilpailemisesta sitä, ovatko tekniset maastoradat loppujen lopuksi parantaneet vai pahentaneet tilannetta.”Ainakin, jos miettii pahinta onnettomuutta, rotational fallia, jos vauhti on hyvin hidas, ratsastajalla on suurempi todennäköisyys jäädä hevosen alle kuin kovemmassa vauhdissa.”McLaughlin näkisi jopa mielellään, että pitkät kenttäkisat steeple-osuuksineen palautettaisiin ohjelmaan. Liike on lääkeLiike on lääke hevosella.Liian nuorta hevosta ei kuitenkaan selästä tulisi treenata, ylikuormituksen takia.”Laukkahevosilla nähdään liian varhaisen ratsastuksen tuomat ongelmat tukielimistölle, vaikkakin jockeyt ovat taitavia ja keveitä”, McLaughlin sanoo.”Toinen asia on sitten se, että myös Britanniassa alkaa olla ylipainoisia hevosia, mikä on synkkä ilmiö hevosten terveyden kannalta. Ylimääräistä läskiä näkee edelleen kouluhevosissa jostakin syystä. Nivelten kannalta on samantekevää, onko ylimääräinen paino hevosessa itsessään vai ratsastajan tuomaa”, hän toteaa. ”Mutta olen silti sitä mieltä, että kaikkein pahin kuluttaja on tasapainoltaan holtiton, huono ratsastaja. Sellainen kuluttaa hevosta eniten.”Pohjan merkitystä ei voi yliarvioida.McLaughlin kertoo urheiluhevosissa olevan yhä yleisemmin saman tyyppisiä luuston mikrovaurioita, joita aiemmin tavattiin vain laukkahevosilla. Hän uskoo osasyyn olevan vahapitoiset keinokuitupohjat.”Keinokuitu luistaa kavion alla ja aiheuttaa hankosidevaurioita. Siispä joukkoon on lisätty sidosainetta, mutta se tekee pohjan hyvin kovaksi ja kuolleeksi, ja nyt olemme tässä tilanteessa.”Mikä olisi sitten paras pohja, McLaughlin ei osaa sanoa. ”Hyvä nurmikenttä ehkä?”Hän korostaa kokonaismanagementin tärkeyttä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.. Lääkitseminen McLaughlin kuuluu siihen koulukuntaan, jonka mielestä urheiluhevosia tulee saada lääkitä. Kahdestakin syystä. Niiden oman mukavuuden takia, ja siksi, että kun niillä ei ole pieniäkään kipuja, ne myös liikkuvat ja käyttävät kehoaan oikein, mikä myös edesauttaa niiden pysymistä terveinä.”Esimerkiksi nivelinjektioista puhutaan paljon kaikenlaista, että ura on jo loppu, kun niitä aletaan antaa. Mutta tosiasia on, että kyllä ne vain auttavat tilanteessa, jossa nivelrikko on vääjäämätön seuraus huippu-urheilussa kaikilla hevosilla, kyse on vain kuluneesta ajasta ja käytetyistä tehoista.”McLaughlinilla on mielipide jopa hermonkatkaisusta alaraajoissa. Joissakin tapauksissa sellainen tuo hevosen elämään laatua.”Esimerkiksi eläkkeelle siirtyneelle hevoselle.”Aktiivilla kilpahevosillakin hermokatkaisuja tehdään, McLaughlin tietää. Ja lisää, että paikallista hermokatkaisua on vaikea, jopa täysin mahdoton todeta.”Saako tehdä vai ei, se on eri asia, mutta joka tapauksessa kaikkia ei pystytä todentamaan”, hän pohtii.Kengityksellä on tasan yksi tehtävä, auttaa hevosta liikkumaan, eikä estää sitä siitä.”Kehotan seppää aina kengittämään pikemminkin mukavasti kuin kauniisti ja symmetrisesti. Kengityksen on oltava funktionaalinen, eikä silloin ole merkitystä, jos varvas näyttää ulkopuolisen silmään liian pitkältä, kunhan kengitys toimii.”Fysioterapiat ovat usein erittäin hyviä.”Jopa siksi, että hieroja tai fyssari ovat usein ensimmäisiä, jotka paikallistavat alkavat ongelmat hevosissa. Hyvä fysioterapeutti on laiskan eläinlääkärin paras kaveri.”Karsinalepoa McLaughlin kavahtaa.”Jokin vamma saattaa niin parantuakin, mutta kaikki muut kohdat kehossa ovat suuresti heikentyneet paikallaan seisomisesta”, hän toteaa.Jalkojen kylmäys saa McLaughlinin hyväksynnän ja kirvoittaa häneltä kommentin:”Kaikki puhuvat kylmäyksestä, mutta minne on unohtunut jalkojen lämpöhoito? Lämmin jalkahaude voi olla monissa tapauksissa tehokas ja hyvä.”Kun hevonen on saatu kisakuntoon, sen ura hoituu varmimmin tiimityönä tutun tiimin kanssa, jolloin asiat siirtyvät rutiineiksi, joita on helpompi valvoa.Ruokinta esimerkiksi on hyvä asia miettiä kerralla kuntoon. Ohjenuorana, ettei koskaan pitkiä aikoja syömättä, mutta ei koskaan viljaa kahden–kolmen tunnin sisään treenaamisesta, sillä adrenaliinin nousua aiheuttava treeni hidastaa suolen toimintaa dramaattisesti..Ei todellakaan kannata antaa ottaa kaikkia niitä bakteereja ja loisia sisuksiinsa, vaan otetaan mieluummin omat herkut mukaanEläinlääkäri kauhistelee ruohon syöttelyä riimusta kisapaikoilla. Ideaali Ideaalitilanteessa hevoselle teetetään terveyskatsastukset ennen, jälkeen ja keskenkin kisakauden, vaikkei ongelmia vielä olisikaan. Ne ovat hieman eri asia kuin eläinlääkärin tarkastukset. Tarkoitus on vain varmistaa, että kaikki on kunnossa.”Ne kannattaa teettää sellaisella eläinlääkärillä, joka ymmärtää sen lajin päälle, jossa hevonen suorittaa”, McLaughlin vinkkaa.Terveenä pysymistä kisapaikoilla edistää se, että ruokkiminen tehdään kuten kotona, ja väliaikoina liikutetaan kävelyttämällä niin usein kuin mahdollista.Tähän väliin McLaughlin kauhistelee hoitajien tapaa antaa hevosen syödä ruohoa kisapaikoilla.”Ei todellakaan kannata antaa ottaa kaikkia niitä bakteereja ja loisia sisuksiinsa, vaan otetaan mieluummin omat herkut mukaan!”Kisamatkoilla pidetään mukana ensiapupakkausta, jonka sisältö mietitään huolella. Siinä on oltava esimerkiksi puhdasta vettä, rauhoite ja tehokas kipulääke.”Aina ei saa heti eläinlääkäriä paikalle, silloin on paras, että hoitaja on myös ensiaputaitoinen. Ammattihevosenhoitajat yleensä ovatkin.” MääräyksetLääkkeet ja doping ovat oma kokonaisuutensa, joka on opiskeltava.”On eri asteisesti sallitut ja myös kielletyt aineet, joilla ei ole sijaa urheiluhevosilla, vaikka olisikin, ja tämä tekee elämämme joskus vaikeaksi. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä, ja niille emme voi mitään.””FEI:llä on 400 eri substanssia listalla. Jos nimi ei ole siellä, onko se okei? Ei välttämättä. Se pitää aina selvittää erikseen, ja lisäksi varmistautua, ymmärtääkö eläinlääkäri FEI:n lääkesääntöjen päälle!”FEI:n kisoissa saa käyttää tiettyjä lääkeaineita kuten omepratsolia ja joitakin antibiootteja.”Suonensisäiset nesteytykset kisapaikalla ovat suorastaan muotia, mutta niissä liika on liikaa, eikä paranna hevosen tilaa eikä suorituskykyä.”Tammojen hormoniongelmia saa FEI:n sääntöjen mukaan hoitaa Regumatella tai vierasesineellä kohdussa, jotka imitoivat tiineyttä. Käytössä on myös anti GnRH-rokotus, joka on yhtä kuin kemiallinen kastrointi. Rokote toimii myös oreilla, ja McLaughlin tietää sitä kouluratsastuksessa myös käytetyn.”Rokote on toisinaan kokeilu katsoa, miten ori toimisi matalammilla testosteronitasoilla. Joskus orimainen käytös saattaa silti säilyä, vaikka kivekset ovat pienentyneet ja aine sinänsä tehoaa. Koskaan ei ole taattua, milloin oriin oma hormonitoiminta mahdollisesti palaa, jos edes palaa.””Nykyään kuitenkin pohditaan, että pitääkö tällainen sallia vähän samalla ajatuksella kuin mahahaavalääkkeetkin, hevosen parhaaksi, ajatuksella tuoda se lähemmäksi ’normaalia’ tilaa?”, McLaughlin pohtii.

Eläinlääkäri kysyy: "Mitä luonto tarkoitti?"

Aiheeseen liittyvää