Mitä Markus Scharmann vastasi Ypäjällä kysymykseen: "Kumpi on parempi, kilparatsun hyvä hoito vai ulkona olo?"

IGEQ-ratsastuspedagogien luentoa alustettiin piirroksella, jossa rikas nainen taluttaa kisatamineissaan kiiltelevää urheiluhevostaan köyhän pojan pitelemän takkuisen ja mutaisen ponin ohi, ja molempien hevosten omistajat katsovat toisen hevosta ja toteavat: "Voi raukkaa." Vanhempi Five freedoms versus uudempi five domains on viime aikoina ollut puheenaiheena monessa eri yhteydessä. Viimeksi asiaa pohdittiin IGEQ-kokouksessa Hevosopistolla. . Five freedoms ovat vapaudet 1. nälästä ja janosta, 2. epämukavuudesta, 3. kivusta, 4. käyttäytyä hevosten lailla, 5. pelosta. Tämä malli oli vallankumouksellinen muutama kymmenen vuotta sitten, mutta nyt se alkaa kuitenkin olla jo vanhentunut.Tänä päivänä ajatellaan, että on viisi hyvinvoinnin osa-aluetta: 1. ruokinta, 2. ympäristö, 3. terveys ja käyttäytyminen, jotka yhdessä johtavat 4. henkiseen tilaan, joista kaikista viidestä yhteensä muodostuu 5. eläimen hyvinvointi. Tämän mallin on luonut professori David J. Mellor..Hyvinvoinnin mittarointihanke päättyy – tallinpitäjä haaveilee yrityksensä seinään kiinnitettävästä "hymynaama-merkistä".Missä piilee ero suhtautumistavoissa vaikkapa ruokinta-esimerkissä? Kuten Ypäjällä kuultiin, se ei ole kovin paljon, että vatsa on täynnä, jos sitä verrataan siihen, saiko hevonen itse valita myös sen, mitä se söi, milloin, miten ja kenen kanssa?Mitä valinnanvaraan tulee, on meneillään valtava hevosten ruokinnan monimuotoistuminen. Mutta tapahtuuko se hevosen vai ihmisen mieliksi, että annetaan hevoselle valittavaksi jopa kuutta erilaista juomaa, piparmintulla, porkkanalla ja neljällä muulla maulla maustettua, ja että koetaan juomakupin värinkin vaikuttavan asiaan?Mistä on kyse ja missä mennään?Aihe herätti erittäin paljon keskustelua IGEQ-koulutustilaisuudessa. Kun seminaariväki jaettiin eri ryhmiin ja heille annettiin 5 minuuttia aikaa keskustella ryhmissä, valtava pulina täytti auditorion. Kun oli kommenttien aika, tällaista kuultiin: Kilparatsastajat näkevät itselleen plusmerkkisenä sen, että he viettävät enemmän aikaa hevostensa kanssa, kun taas vaikkapa ratsastuskoulussa aikaa per hevonen käytetään vähemmän. Tosiasiassa, jos asiaa ajatellaan hevosen omasta näkökulmasta, niistä ratsastuskoulun hevosista pidetään vähintään hyvää huolta. Ne saavat paljon tasaista liikuntaa, liikunnan olematta niille liian haastavaa, ne ovat jatkuvasti ryhmänä ja myös ulkoilevat ryhmänä. Viettävät paljon hevosen elämää. Tosin Ruotsissa on vakuutusyhtiöiden tilastoista huomattu, että hyvinvointi vaihtelee suuresti ratsastuskoulujen välillä. Jos vaihtuvuus opettajissa esimerkiksi on suurta, jo se vaikuttaa hevosten hyvinvointiin negatiivisesti. Eräs opettajista totesi, että stressi kuuluu elollisen olennon elämään eikä siitä täysin päästä koskaan eroon, mutta on tärkeää pitää stressi hyväksyttävissä rajoissa. Hän totesi, että hevosille ei ole hyväksi joutua jatkuvasti valitsemaan monista eri vaihtoehdoista, sillä se on niille raskasta, ja hevoset pitävät ennalta-arvattavuudesta ja stabiiliudesta. Hänen oma ratkaisunsa on, että niin vaatimustasot kuin palkitsemistavat pidetään aina samanlaisina ja opettajat samoina, mikä pitää hevoset myös mentaalisesti terveinä. Luentoja puheenjohtanut Sam York totesi, että hevosta stressaa se, kun se ei ymmärrä ratsastajaansa. Erityisesti sitä stressaa, jos se tietää, että luvassa on ehkä rangaistus, raippaa tai enemmän pohjetta. "Se on sama kuin minua stressaa täällä se, että tietokone-esitykseni täällä ei toimi. Sanon itselleni, vedä henkeä, ilmiselvästi painat väärää nappia kannettavassasi. Aivan samalla lailla on sanottava itselleen: nyt hevonen ei ymmärrä minua. Jos se ymmärtäisi, se tekisi mitä haluan."Tämän asian oivaltamisella on kiire. Kaikille hevosihmisillekään ei edelleenkään ole selvää, että hevonen ei tee tietoisesti "en tottele" -päätöksiä. Toinen ongelma opettamisessa on se, että ihmiset pelkäävät virhettä niin paljon, he eivät uskalla tehdä mitään virheen pelossa. "He pelkäävät, että heille sanotaan, että he ovat huonoja ratsastajia. Tässä on se paha puoli, että jos ei uskalleta tehdä virheitä, ei myöskään opita. Oppimisen ja erehtymisen reitin on oltava okei ratsastamisenkin opettelussa, niin kauan kun kaikki tapahtuu ystävällisessä ilmapiirissä.". Sen sijaan York haastoi erään osallistujan omaan kokemukseen perustuvaan kommenttiin, jossa tämä totesi, että viittä erilaista vapautta ei voi taata "oikeassa elämässä", koska siinä asiat eivät ole niin selkeitä. "Talvella hevosia ei voi jättää ulos ja niille on säännösteltävä ruokaa paino-ongelmien takia. Viittä erilaista vapautta ei voi taata siksikään että hevoset eivät osaa aina tehdä oikeita päätöksiä."York vastasi kysymyksellä: "Mutta miksi ei voi? Eikö se ole ehkä käytännöllistä? Vaatiiko se enemmän työvoimaa?" "Totuus kuitenkin on, että meidän on muutettava käyttäytymistämme, koska muut ihmiset haastavat tällä hetkellä sen, mitä me itse pidämme normaalina!", hän totesi. "Eikä siinä tilanteessa riitä vakuutella, että me rakastamme hevosiamme.""Se on sama kuin elefanttien kanssa. Niidenkin kouluttajat sanoivat rakastavansa elefanttejaan, mutta elefanttien pitoa sirkuksissa ei enää hyväksytty."York varoitti, että elefanteista on loppujen lopuksi lyhyt matka vaikkapa sivuohjilla juoksutettuun hevoseen. "Me hevosihmiset ymmärrämme miksi ne ovat, mutta ulkopuoliset näkevät sen sivuohjilla juoksevan hevosen kuin elefantin sirkuksessa - hui, se pakotetaan tekemään temppuja!”Sanomattakin on selvää, että sivuohjaesimerkki ulottuu kaikenlaisiin varusteisiin, joihin hevosalalla on ajan mittaan totuttu, mutta jotka näyttävät ulkopuolisen silmään oudoilta, ehkä vastenmielisiltä. Eräs osallistuja totesi, että ihmiset eivät ymmärrä, että hevonen ei ole enää przewalskihevonen vaan jalostettu ratsuhevonen. Hänen mukaansa tämä todettiin italialaistutkimuksessa, jossa oli hevosia puolivillissä ympäristössä. Ne olivat vapaina, tarjolla oli ruohoa ja vettä, mutta myös susia. Joitakin näistä hevosista pidettiin sitten talliympäristössä, huomattiin, että vapaudessa ollessaan hevosten stressitasot olivat paljon korkeampia. York vastasi toteamalla, että pitäisi selvittää mikä tuon tutkimuksen taso on, ja jos tulokset todellakin pitävät objektiivisesti paikkansa, se olisi syytä kertoa koko ympäröivälle maailmalle. "Tulee silti mieleen, että jos otamme kortisolinäytteitä talleista, joissa pitäminen ei ehkä ole ihan niin ammattimaista ja hyvää, olisimmeko saaneet eri tuloksia?" . Edelleen on vallalla "kumpi on parempi?" -kahtiajako ajattelussa: Hyvä valmennus, hoito, ruokinta, eläinlääkärin palvelut ja muut vastaavat vai ulkona kavereiden kanssa? Seminaariyleisössä kuultiin kritiikkinä sekin, että hevoset ovat erilaisia ja kaikki eivät viihdy laumoissa muiden hevosten kanssa. Kenttäratsastusvalmentaja Lizzel Winter huomautti, että hevoset ovat yksilöitä - on tunnettava hevosensa ja toimittava sen mukaan.York haastoi Winterin: "Mutta pitäisi selvittää, että olemmeko me itse tehneet jotakin jossain vaiheessa väärin, jos hevosemme eivät viihdy ulkona muiden hevosten kanssa, vai onko vastaus todellakin, että "mami, minä pidän vain sinusta ja haluan olla vain sinun kanssasi"?Warendorfilaispedagogi Markus Scharmann veti langat yhteen: "Jos otamme 5 domain -ajattelun vakavasti, meidän on vastattava tuohon kilpahevosen hyvä hoito vai ulkona kavereiden kanssa -kysymykseen: sekä, että, molempi parempi. Tärkeä kysymys tässä on se, miten asiat tehdään ja sillä lailla saadaan vastaus myös tuohon ”hevoskohtaiseen” kysymykseen."Scharmannilla on hyvä perustelu: "Nuorinahan kaikki hevoset ovat laumoissa, joten mahdotonta se ei selvästikään ole. Miksi se sitten 10-vuotiaana se ei enää onnistu? Näyttää siltä, että tällä asialla on oltava jotain tekemistä tallin managementin kanssa." .Ulos ahtaasta lasimaljasta, kultakala! Ypäjän kansainvälisessä pedagogien seminaarissa todettiin, että muutos on vääjäämätön

Mitä Markus Scharmann vastasi Ypäjällä kysymykseen: "Kumpi on parempi, kilparatsun hyvä hoito vai ulkona olo?"

Aiheeseen liittyvää