Mitä mitataan ja miten? – tieteen ja hevosurheilun välissä on yhä kuilu

Vertaisarvioidussa tieteellisessä aikakauslehti Animalsissa heinäkuussa ilmestynyt, tanskalaiseläinlääkäri Mette Uldahlin ja hyvinvointitieteilijä David J. Mellorin kirjoittama kannanottokirjoitus 'Hevosurheilun sääntelyn luotettavuus ja hevosten hyvinvointi – rakentavan kriittinen näkökulma' lähestyy hevosurheilun hyvinvointikysymyksiä kriittisesti analysoiden, mutta "ei halua syytellä ketään". Kirjoitus on nostettu kansainvälisen eläinlääkärijärjestö WEVA:n kuukauden lukusuositukseksi. Teksti luettavissa englannin kielellä täälläUldahl ja Mellor näkevät, että hevosalan perusongelma johtuu hevosen ja ihmisen yhteiselon pitkästä historiasta. Syy on vanhoissa rakenteissa, ei yksittäisissä ihmisissä. Syyttely on turhaa. Oleellista olisi löytää keinot ja oikeat ihmiset, jotta urheilu saataisiin nykymaailman edellyttämälle tasolle. Artikkeli on kirjoitettu kuitenkin hyvin kriittisesti. Siinä ollaan FEI:n tämän vuoden urheilufoorumin jälkitunnelmissa ja tarkastellaan miten hevosten hyvinvointiasioissa kaikessa hevosurheilussa, ratsastuksen ohella myös ravi- ja laukkaurheilussa, on edistytty. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, että hyvinvointi ei edelleenkään ole alalla keskiössä, vaikka sen pitäisi olla. Ydinviesti on, että hevosurheilussa käytössä olevat perinteiset menetelmät eivät vastaa nykyistä tieteellistä tietoa hevosen tunteista, kivusta ja pelosta. Yksi ongelma on, että suorituskykyä käytetään hyvinvoinnin mittarina, vaikka se ei kerro hevosen henkisestä eikä fyysisestä tilasta, väittävät tutkijat. Jotkut kilpaurheilijat ovat mestareita saamaan hevosen suorittamaan kilpailuissa, mutta eri asia on, kertooko tämä hyvinvoinnista. Kilpailukuntoisuuden arvioinnissa on puutteellisuuksia eikä siinä huomioida esimerkiksi kivun peittelyä. Ongelma on myös siinä, että eläinlääkärin sana kilpailuissa ei aina ole määräävä, vaan ratsastuskilpailuissa ylintä valtaa käyttää ylin tuomari, joka on yleensä maallikko. Osa varusteista ja lääkitsemisestä ei tue hevosen hyvinvointia, vaan ne pikemminkin vain mahdollistavat urheilukäytön, joka muuten ei välttämättä olisi mahdollista. Rajoittavat varusteet (kanget, turparemmit, korvahuput) ovat yhä yleisiä. Kuolaimista on kirjoitettu kuluneen vuoden aikana paljon, samoin vaahdosta hevosen suussa. Pientä määrää vaahtoa pidetään yleisesti positiivisena merkkinä, mutta vaahdon määrän ja hevosen hyvinvoinnin välisestä yhteydestä on vähän tutkimusta. Tämä niin kutsuttu 'onnellinen vaahto' (happy foam) on nyttemmin kuitenkin kyseenalaistettu, eräs tulkinta on, että vaahtoava suu onkin päinvastoin osoitus epämukavuudesta, jopa merkki vakavista ongelmista.Kirjoittajat kysyvät miksi korvahuput ovat niin voimakkaasti yleistyneet viimeisten 10 vuoden aikana. Korvahuput estävät hevosta hyödyntämästä kymmentä lihastaan, joilla se liikuttelee korviaan. Erityisen kovaa kritiikkiä saavat ravi- ja laukkahevosten vedettävät korvapallot jotta hevonen heräisi kirimään loppusuoralla. Kipua peittävät lääkkeet ja toimenpiteet sallivat kilpailemisen hevosen hyvinvoinnin kustannuksella. Yhtenä esimerkkinä on mahahaavaoireyhtymä Equine Gastric Ulcer Syndrom - EGUS), joka on kilpahevosilla yleinen. Hoitona käytetään omepratsolia, joka lievittää oireita, muttei poista perimmäistä syytä, joka on rakenteellinen: pitotapa, ruokinta, valmennus, kuljettaminen ja kilpailustressi. FEI:n säännöissä omepratsoli on sallittua kilpailujen yhteydessä. Hevoset voivat jatkaa kilpailemista – vaikka ne pitäisi todellisuudessa määritellä 'kilpailukelvottomiksi'.Miksi erilaiset rauhoitteet ovat niin suosittuja? Johtuuko se siitä, että kilpailumatkat, vieraat talliympäristöt ja oudot kilpailuareenat altistavat hevoset voimakkaille stressitekijöille? Vai ovatko jotkin hevoset yksinkertaisesti herkempiä stressaantumaan kuin toiset? Vai molempia? Tällaisten asioiden selvittäminen parantaisi läpinäkyvyyttä ja lisäisi luottamusta perusteisiin, joilla kilpaurheilu ja hevosen hyvinvointi yritetään sovittaa yhteen.Lähtökohtana tulisi olla, että jos hevonen on sairas tai loukkaantunut, sen tulisi saada sopiva hoito ja levätä riittävä aika, kunnes se on jälleen terve ja voi palata urheiluun.Kirjoittajat nostavat esiin erilaiset kirurgiset menetelmät, joiden avulla hevosesta saadaan 'kilpailukuntoinen'. Eräältä kielenheittäjänä tunnetulta kouluratsulta oli Tanskassa amputoitu kieli ja erään ponin säkää oli kirurgisesti madallettu, jotta se saatiin mahtumaan ponien kokoluokkaan, alle 148 senttiin.Kirjoittavat penäävät kokonaisvaltaista toimintakulttuuria, jossa tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko on keskiössä. Jopa sellainen asia kuin suun vaahtoaminen tulisi avata ja tutkia mistä siinä on kysymys. Hevosten ihmisenkaltaistamisesta tulisi luopua ja ruveta puhumaan asioista läpinäkyvästi niiden oikeilla nimillä, jotta keskustelussa päästään eteenpäin. Kaunisteleva kiertoilmaisuja viljelevä puhe on suoranainen ongelma eikä herätä luottamusta ulkomaailmassa.Kaksinaismoralistisessa kielenkäytössä puhutaan 'kannustamisesta' raipan käytön kohdalla. Toinen esimerkki on tapaus, jossa huipputason ratsastaja Isabell Werth selitti hevosensa Wendyn käyttäytymistä 'ylimielisyydellä', kun se 'tiedosti ylivoimaisuutensa muiden hevosten läsnä ollessa'.Tämä lausunto on tyypillinen esimerkki antropomorfismista, mutta se saattaa myös olla yritys selittää turhautumisen tai ahdistuksen merkkejä hevosissa kilpailuympäristöissä.. Sääntöjen epäjohdonmukainen toteutus on laajalle levinnyt ongelma hevosurheilussa, eikä se ole omiaan herättämään julkista luottamusta. Miksi näin sitten on? Uldahl ja Mellor toteavat, että hevosalalla arvostetaan perinteitä ja vierastetaan uusia tapoja. Tämän päivän hevosurheilijat ovat perineet tavat ja käytännöt heitä edeltäneiltä hevosurheilijoilta, valmentajilta, jotka ovat olleet kilpaurheilijoita ennen heitä. Nämä valmentajat ovat usein varsin iäkkäitä ja ovat tutustuneet hyvinvointiasioihin niiden ollessa vielä täysin lapsenkengissään.Kirjoittajat korostavat, että muutokset vaativat:1. Hyvinvoinnin mittarit on otettava osaksi kilpailujen arviointia.2. Säännöt on laadittava avoimesti ja varovaisuusperiaatetta noudattaen, tutkittuun tietoon nojaten.3. Riippumattomien asiantuntijoiden on osallistuttava sääntelyyn.4. Valvontaa on tehostettava puolueettomilla tahoilla.Kirjoittajat toteavat, että hevosen oma kokemus on otettava vakavasti ja se tapahtuu ottamalla käyttöön modernit hyvinvointistandardit ja muuttamalla sääntelyä läpinäkyvämmäksi. Kapea, itselle helppo urheilunäkökulma ei riitä. Vain näin hevosurheilu voi säilyttää uskottavuutensa ja eettisen oikeutuksensa. ."Regulatory Integrity and Welfare in Horse Sport: A Constructively Critical Perspective"'Sääntelyn eheys ja hyvinvointi hevosurheilussa: rakentavasti kriittinen näkökulma' -artikkelin kirjoittajat ovat Tanskan ratsastajainliiton entinen eläinlääkärikonsultti Mette Uldahl, joka on ollut usean vuoden tanskalaisen hevosenhyvinvointikeskustelun kriittinen primus motor, pitää omaa hevosklinikkaa Vejlessä ja toimii Tanskan vanhimman eläinsuojelujärjestön Dyrenes Skyttelsen konsulttina ja uusiseelantilaisprofessori ja eläinten hyvinvointitietelijä David J. Mellor, joka tunnetaan 5 domains -teorian isänä. Mellor työskentelee Masseyn yliopistossa Uudessa-Seelannissa.Kansainvälinen eläinlääkäreiden liitto World Equine Veterinary Association WEVA valitsi Animals-lehdessä julkaistun kirjoituksen kuukauden julkaisuksi, 'Pick of the Month' -jutuksi. WEVA on maailmanlaajuinen hevoseläinlääkäreiden asiantuntijaverkosto, jolla ei ole virallista sääntelyvaltaa, mutta jonka suositukset toimivat alan standardien tukena.Artikkeli on julkaistu Animals-lehden heinäkuun numerossa nro 15. Animals on kansainvälinen tieteellinen avoimesti luettavissa oleva open access -julkaisu, joka keskittyy eläintutkimukseen..Tanskalainen hevosalan uudistaja Mette Uldahl: "Rakkaus ei riitä, jos rakkauden kohdetta ei osata kuunnella".Tom Gordin FEI:n urheilufoorumissa: "Poistetaan piaffi kouluratsastusluokista kokonaan".FEI:n urheilufoorumi: "Jonkun on pystyttävä näyttämään, että katsokaa, tämä tässä on hyvää ratsastusta".Andrew McLean muistutti urheilufoorumissa, että hevonen ei ole koskaan "tuhma": "Otetaan hevonen hevosena".Tohtori Andrew McLean ja keitetyn sammakon syndrooma: "Kankikuolaimen käytön voisi lopettaa vaikka kokonaan"

Mitä mitataan ja miten? – tieteen ja hevosurheilun välissä on yhä kuilu

Aiheeseen liittyvää