Laadukkaat ratsastussaappaat erottuvat massasta ja suutari tietää miksi

Suutari Jarna Sipponen pitää verstasta vanhalla Kohon tehtaalla Tammelassa. Täällä on joskus valmistettu maailman parhaita jääkiekkomailoja ja muitakin tarvikkeita. Suutari Sipponen muistaa tämän kaiken, sillä hän oli silloin täällä töissä.Jossain vaiheessa tehdas alkoi siirtyä ulkomaiseen omistukseen. Mailat olivat Reebokia, sitten Adidasta. Sitten mailoja ei enää tarvittukaan. Nyt niitä valmistetaan Kiinassa paljon halvemmalla. Tehdas on enää vain muisto menneiden aikojen suuruudesta.Jarna Sipposen filosofia on täysin päinvastainen. Kaikki tehdään Suomessa, kaikki tehdään käsin, parhaista raaka-aineista. Niinpä tuotteille tulee sen verran hintaa kuin käsityö vaatii. Tätä ei aina ymmärretä. Moni ajattelee, että jos kaupasta saa nahkatuotteen viidellä kympillä, suutari tekee sellaisen vähintään satasella. Ei se niin mene. Toisaalta Sipponen iloitsee siitä, että huoli kestävästä kehityksestä ja ekologinen ajattelutapa saavat jotkut ihmiset olemaan tilaamatta Temu-krääsää ja sen sijaan korjauttamaan vanhaa. On ihmisiä, jotka eivät ensi töikseen halua aina heittää pois ja ostaa uutta. Sipponen kuuluu on tällainen itsekin. Hän kiertää divareita ja kirpputoreja ja löytää niistä aina hyvälaatuisia nahkatuotteita, joista saa täysin toimivia ja joille saa näin uuden elämän vaihtamalla lukon tai vetoketjun.Toisenlaistakin filosofiaa valitettavasti näkee. Käsityömessuilla jäi kiinni yrittäjä, joka myi ”itse tekemiään korvakoruja”. Paljastui, että ne oli tilattu tukusta Kaukoidästä.. Sellainen harmittaa käsityöläistä, joka tekee asiat niin kuin pitää. Hän on investoinut kymmeniin ja kymmeniin erilaisiin suutarin koneisiin, joita tarvitaan näköjään omaansa joka työvaiheeseen. Koneet ovat niin vanhoja, että verstas näyttää lähes suutarimuseolta. Mutta milloin mistäkin konkurssipesästä pelastetut vehkeet ovat täysin käyttökelpoisia huippukoneita ja toisaalta uudempaakin konekantaa on. Sama pätee nahkavuotiin, joita on löytynyt vanhoista nahka- ja laukkutehtaista, joita vielä 1990-luvulla oli esimerkiksi Satakunnan alueella suunnalla moniakin.”Sitten se viimeinen mamma väsyi tekemään laukkuja tai kuoli, eikä perikunnalla ollut enää osaamista alalle, ja se myi vehkeet ja raaka-aineet joskus ihan pilkkahintaan.”Adler-ompelukone esimerkiksi voi olla liki sata vuotta vanha, mutta toimii vielä seuraavatkin sata vuotta. Sen on maahantuonut Suomen Koneliike Oy, joka sijaitsi 1930-luvulta lähtien jonnekin 1960-luvulle asti Helsingissä Vilhonkatu 9:ssä. Kone ei ole enää uutuuttaan kiiltävä, vaan maalipinta on vuosikymmenten kovassa työssä kulunut ja himmeä. Mutta se käy ja kukkuu.”Tähän aikaan tehdyt koneet tehtiin kestämään. Ne eivät hajoa millään”, Sipponen kiittelee ja silittää koneen pintaa hellästi.”Varaosia voi olla vaikea löytää, mutta niitä ei tarvitse, kun näissä ei mene mikään rikki.”. Työ tekijäänsä kiittääSuutari Sipponen paitsi korjaa myös valmistaa tuotteita. Hän esittelee itse valmistamiaan ravivaljaita. Ne olivat valjassepän opinnäytetyö ja niillä on ajettu monta starttia.Hän kävi ensin Hevosopistolla valjassepän koulutuksen ja sen päälle opiskeli suutariksi. Sipponen on alun perin hevosihminen, ja siksi opinnäyte olikin ravivaljaat, itse alusta loppuun tehdyt.”Nämä on kyllä hyvät”, hän sanoo ja esittelee ylpeänä mustia pikalukkonahkavaljaita, joissa on rintaremmissä vähän valkoistakin. Silan alla on vähän enemmän säkätilaa. Vain pikalukkoaisojen varmistusremmit ovat nahkaa jäljittelevää biothane-keinomateriaalia, jossa on päällä kumi ja sisällä nailon. Kestävä ja helppohoitoinen tähän kohtaan laitettuna – rintaremmissä biothane tuppaa kuluttamaan karvan pois.Nahkaisia mittatilausriimunpäitsiä on tullut tehdyksi. Ne maksavat liki 300 euroa, mutta ne ovat ikuiset.”Ne tikataan käsin vahalangalla, jolloin ne myös kestävät. Niihin on vedetty ompelu-urat, niin kuin pitääkin.”. Suutari pysyköön lestissäänKorjaustyöt ovat suutarin ominta alaa. Satuloihin hän ei koske, sillä se on täysin oma ammattikuntansa.Ratsastussaappaita sen sijaan tulee korjattaviksi jatkuvana virtana. Vetoketju menee yleensä ensimmäisenä, se joutuu sen verran kovalle rasitukselle tiukasti istuvissa saappaissa. Tai sen niin kutsuttu kelkka röpsähtää, jolloin vetoketju tuppaa valumaan auki. Sipponen korjaa sen harhaluulon, että metallinen vetoketju olisi automaattisesti paras. Ei se ole. Muovinen on yhtä kestävä, ellei kestävämpi. Toinen rasitukselle joutuva kohta on nilkan osa, joka elää jalkaterän liikkuessa jalustimessa – sitä enemmän, mitä enemmän varsi on kovetettu. Tai kannusremmin paikka saappaan takaosassa.”Jos saapasta ei huolla lainkaan, se kuivuu ja kuluu huomattavasti nopeammin kuin sellainen saapas, jonka nahkaa on ravittu.”Sipponen näkee saappaista heti, ovatko ne huippulaatua. Joku Alberto Fasciani erottuu massasta. Tai Romitelli. Eikä ole ainoa. De Nirot, Cavallot, Kingsleyt, Petriet, Celerikset ja Ariatit ja muutamat muutkin ovat ookoo myös, eivätkä välttämättä edes ökyhintaisiaMonilla valmistajilla on laatu- ja halpismallit erikseen. Tietynlaiset yksityiskohdat paljastavat suunnan ja toisen. Onko kengänreuna tikattu pohjaan vai muka-tikattu? Nahka käännetään silloin joko ulos- tai sisäänpäin. Eroa voi olla taviksen vaikea huomata, jos ei tiedä mitä katsoa, suutari näkee sen kyllä. Huippusaappaassa pohjallinen tikataan saappaan kenkäosaan eikä liimata ja feikata randilla, jolla ei ole mitään varsinaista tehtävää. Laatusaappaassa korko kiinnitetään erikseen nauloilla eikä liimata valmiiseen muoviseen kokopohjaan kuuluvana.. Mistä kenkä puristaa?Sipposta kuitenkin surettaa nähdä se, että jopa jotkut huippumerkit ovat lähteneet yltiöpäiseen säästövimmaan toivottomassa kamppailussaan kiinalaisia postimyyntiyhtiöitä vastaan. ”Vai onko sielläkin sitten tullut se ahneus?”Ajatus tehdä itse ratsastussaappaat olisi ihana, mutta ei toteuttamiskelpoinen. Suutari tarvitsee saappaille lestin ja valmiit meistit nahoille, eikä Sipposella sellaisia ole. Lisäksi kovitettu varsi vaatii erikoisosaamista sen verran, ettei kannata lähteä kilpailemaan parisatavuotiaiden italialaisten saapastehtaiden kanssa.”Kenkiä vielä voi tehdä, ja niitä mä teenkin, ja ehkä vielä pehmeävarsiset saappaatkin menisivät, mutta jäykkä varsi on aika hankala suunnitella, prototyypata ja valmistaa.”Sipponen toteaa, että viisainta on ostaa hyvälaatuiset saappaat ja muokkauttaa niitä suutarilla.Suutari pysyköön lestissään”Intialainen nahkasaapas” puolestaan kannattaa jättää hyllyyn. Intialaisia hyviäkin saappaita varmasti on, mutta käsite viittaa sellaiseen tuotteeseen, jossa on kopioitu malli päällisin puolin tajuamatta tuotteen funktiota tai sen olemassaolon ideaa. Silloin tuote ei yksinkertaisesti toimi.Kun yritetään tehdä mahdollisimman halvalla, säästetään aivan kaikessa. Vahalanka on korvattu tavallisella puuvillalangalla, joka ei hevosen hien ja pölyn yhdistelmää kauaa kestä.”Savu vaan nousee, kun se lanka syöpyy rikki!” Sipponen naurahtaa.Jopa ne pari milliä nahkaa säästetään, jotka käännetään liimapinnan alle, kun saappaan pohjallinen liimataan paikoilleen. Sanomattakin on selvää, että jos nahkaa on raaskittu taittaa vain millin verran, jossain vaiheessa se pulpahtaa taitoksen alta ulos ja jää siihen irvistämään. Eikä sitä enää saa kiinni.Nahkasaappaita on sellaisiakin, joissa on muovipinnoite. Niitä kutsutaan PU-nahkasaappaiksi.Kiiltolakattu lakeerisaapas ei ole pitkäikäinen valinta. Se on uutena upea, mutta ajan mittaan kiiltävä akryylipinta irtoaa nahasta kuin palanut iho ja jää siihen repsottamaan, kunnes irtoaa kokonaan. . Nahka ei valehteleMiten nahkatuotteita pitää hoitaa?Ykkösasia on pitää nahkatuote puhtaana. Likaiset ravivaljaat voi surutta pestä vaikka vesiletkulla, kunhan ne sitten kuivaa. Hevosen hiki ja hiekkainen kura ovat tuhoisa yhdistelmä, joka syövyttää nahkaa. Kun valjaat sitten vielä jättää patterin viereen, katastrofi on valmis. Satulasaippualla peseminen on jo varsin hyvää hoitoa. Öljytäkin voi, mutta liika on liikaa. Nahka imee öljyä sisuksiinsa, ja jos se on täysin öljyllä kyllästetty, se alkaa venyä ja heiketä.”Sopivasti valjasöljyä silloin tällöin”, Sipponen neuvoo. ”Maalaisjärjen mukaan.”Kysymykseen, käykö oliiviöljy, Sipponen vastaa, että varmasti. Hän esittelee nahanhoitotuotteita, joissa kannattaa suosia vanhoja tuttuja merkkejä. Satavuotias englantilainen glyseriinisatulasaippua esimerkiksi on hyvä.Sipponen suosittelee parantamaan säänkestävyyttä suojasuihkeella, jota käytetään nahkatuotteiden kosteudensuojaksi. ”Toimii hyvin kaikissa sääolosuhteille altistuvissa nahkavehkeissä.”Myös hevosten jalkasuojia korjataan. Niissä tuppaavat väsähtämään ensimmäisenä tarrakiinnitykset. Niidenkin kestoiän pidentämiseen olisi olemassa keino: tarranauhan putsaaminen roskista, karvoista, jouhista ja hiekasta, jolloin se ei mene niin nopeasti tukkoon.”Koirien alusvillan harjaamiseen tarkoitettu karstamainen suka on oikein hyvä siihen tarkoitukseen.”. Halpa maksaa kahdestiNahka on uskomattoman hyvä luonnonmateriaali. Elävä, pehmeä, joustava ja kestävä. Niin hyvä, että sitä ei ihminen osaa valmistaa. Keinonahka ei sitä korvaa.Valjasnahkaa materiaalin pitää olla. Sippisen mielestä parhaat vuodat ovat ruotsalaista Tränsjön kasviparkittua huippunahkaa.”Sen huomaa esimerkiksi juurikin näissä rintaremmeissä. Nahkainen ei kuluta karvaa, keinonahkainen kuluttaa.”Sipposen asiakkaissa on heitä, jotka ovat sitä mieltä, että minkään eläinperäisen raaka-aineen käyttäminen ei ole eettisesti oikein. Kaikenlaista turhaa kuluttamista vastustava Sipponen on toista mieltä:”Jos eläimiä käytetään ravinnoksi, minun mielestäni on tärkeää kunnioittaa niitä hyödyntämällä ne mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Nahka on arvokas materiaali, ja sen käyttäminen loppuun asti on osa tätä kunnioitusta – hukkaaminen ei ole.”

Laadukkaat ratsastussaappaat erottuvat massasta ja suutari tietää miksi

Aiheeseen liittyvää

Hugo Kogelnig ja Vermont taas U25-voittoon Wienissä: "Ne vaan meni"

Jone Illin normipäivänä aamupäivällä ratsastetaan kotona ja iltapäivällä kisoissa

Astutusluvuissa jyrkkä lasku - vain yksi suomenhevosori sai täydet 100 tammaa

Kommentti: Uusi ääni kellossa