Näppylät ja nyppylät - hevosten ihosairauksien skaala ulottuu harmittomasta erittäin vakavaan

Vai sekundäärinen oire: rupi, karvaton ala, pigmenttimuutos, arpi tai kuolio?Skaala on harmittomasta erittäin vakavaan. Osa on parantumattomia ja iso osa melkoisia mysteereitä. Kun eläinlääkäri näkee iho-ongelman, hän kysyy miten kauan tilanne on kestänyt? Onko sairaus esimerkiksi raapimisen seurauksena muuttunut erinäköiseksi oireiltaan, jolloin sitä voi luulla kokonaan toiseksi sairaudeksi?Hevosen iho-ongelmia aiheuttavat loiset, virukset, bakteerit ja sienet sekä auto-immuunisairaudet, loukkaantumiset, allergiat, yliherkkyydet, haavat ja kasvaimet.Niille on usein yhteistä se, että niistä ei tiedetä paljoakaan.Eläinlääkäri Robin van den Boom Utrechtin yliopistolta kertoi Eläinlääkäripäivillä hevosten ihosairauksien hoidosta. Syytä ei tunneta läheskään kaikkiin sen enempää kuin ihmisilläkään, joilla onkin lähes kaikki samat sairaudet kuin hevosillakin. Nykyään myös autoimmuunisairaudet, jotka oireilevat usein ihossa. Mutta ei hätää, omistajalle riittää usein kaksi tietoa. Vastaukset kysymyksiin: Onko sairaudella nimi? Onko se tarttuvaa?Van den Boom sanoo, että ihosairaudet tulisi aina omin silmin nähdä.Sitten hän alkaa luetteloida ominaisuuksia: Miten se alkoi? Kutiaako se? Onko se tarttunut muihin hevosiin tai jopa ihmisiin? Onko hoidettu? Viimeinen kysymys on yleensä retorinen, sillä hoidettu kotitallilla yleensä on, ainakin yritetty.Joskus ihosairaus voi olla oire syvemmästä ongelmasta. Tämä oli tilanne takkukarvaisella, kaiken kaikkiaan kurjan näköisellä tammalla, jolla oli kasvain paksusuolessaan. Huono karva kertoi vain omaa kieltään heikossa jamassa olevasta elimistöstä. Osa iho-ongelmista tunnetaan, osan syy on mysteeri. Toistaiseksi ei tiedetä, miksi eräälle hevoselle ilmestyi juomuja ihoonsa vain toiselle puolelle kehoaan ja pysyivät kuukausikaupalla. Tälle sairaudelle, mikäli se sellainen oli, annettiin komea nimi, joka kuvaa oireita: unilateral papular dermatosis. Eli näppyläinen ihomuutos, joka ilmenee vain hevosen toisella puolella. – Muuta siitä ei pystyttykään sanomaan. Samanlainen tilanne oli, kun hevoselle ilmaantui outoja pitkulaisia iho-oireita, kohollaan olevia juomuja, eri puolelle kehoa. Nimi equine linear keratosis kuvailee jälleen sitä, miltä se näyttää. Nämä kumpikaan eivät olleet kivuliaita eivätkä kutiavia, mahdollisesti ne olivat jossain määrin perinnöllisiä, mutta varmuutta siitäkään ei ole. Entä miksi musta hevonen alkoi vähitellen muuttua pala palalta valkoiseksi? Näinkin on käynyt. Hevonen sinänsä vaikutti varsin hyvinvoivalta.Joskus hevoselta voi lähteä karvaa. Jopa karvat. Tällaiseen telogeeni-defluksioon voi olla syynä vaikkapa pari kuukautta aikaisemmin ollut kuume tai jokin muu stressitekijä. Yleensä karvat kasvavat takaisin.Alopecia areatassa t-lymfosyytit iskevät karvanjuuriin ja karvat irtoavat ilman muuta haittaa. Mikään hoito ei auta. Den Boomin potilaana oli estehevonen, joka pudotti häntä- ja harjajouhensa, jonka jälkeen sillä käytettiin vuositolkulla hännänpidennyksiä. 18-vuotiaana se parani yhtä mystisesti kuin oli sairastunutkin. Leukotrichia, eli valkokarva ilmaantuu niin, että väri häviää karvoista. Voi ilmaantua trauman tai tulehduksen jälkeen, voi näkyä pistoskohdissa, mutta ei ole ongelma hevoselle.Paukamarypäs satulan alla voi olla eosinolfiilinen granulooma. Syytä ei tunneta, mutta hyönteisten pistoja on epäilty. Kipua ei ole, eikä paukamissa ole märkää sisällä. Niitä on usein selässä, niskassa ja lavoissa. Van de Boom teki eräälle potilaalleen ihosiirron, mutta toteaa, että hoitaa ei kannata. Satulan alle voi laittaa geelipatjan pehmustamaan. Paukamat häviävät yleensä itsekseen.Entä sitten erythema multiforma, jossa hevosella on pitkulaisia merkkejä karvan alla, syytä ei tunneta, hoitoa ei ole ja häviävät yleensä itsekseen, kun ovat aikansa olleet. . Ötökät, kuten täit, väiveet ja punkit ilmaantuvat yleensä suurina määrinä kerrallaan.Täitä on kahta eri lajia. On Wernickiella equi ja Hameatophinus asini. Ne aiheuttavat kovaa kutinaa ja hevonen saattaa hinkata ihonsa rikki.Van dev Boom kertoo, että chorioptes-punkit heräävät lämpölampun alla oikein kuhisemaan.Ne pestään jollakin hyönteismyrkyllä, keskemmällä Eurooppaa vaikkapa Phoxim-pesunesteellä, Suomessa Coopersect-liuoksella, joka levitetään selkärankaa pitkin iholle pari kertaa 3-4 viikon välein. Pari kertaa, että munista kuoriutuva uusi toukkasukupolvikin saadaan poistettua. Iholoistapauksissa karsina siivotaan, kuivikkeet vaihdetaan ja loimet puhdistetaan. Usein syöpäläisten kiusaama hevonen kannattaa myös klipata. Koko hevonen kannattaa pestä, sillä loiset siirtyvät iholla nopeasti. Sieni-infektiot voivat tarttua hevosesta ihmiseenkin, vaikkakaan kovin usein niin ei käy. Silsaa aiheuttavat Trichophytum ja Microsporum ja rengasmaiset ihottumat ilmaantuvat ensin usein sellaiseen kohtaan, jossa jokin varuste koskee ihoon. Sieni-infektio eli mykoosi voi iskeä myös syvemmälle kehoon. Sieniviljely on melko hankala tehdä, ja kestää kauan. Hoito on vanha tuttu enilkonatsoni, joka on kauppanimike Imaverolin vaikuttava aine. Sieni-infektioihin on kehitetty myös rokote.Dermatophilus congolensis -bakteerin aiheuttama kurarupi eli dermarofiloosi on hankala vaiva ja samalla yksi tavallisimmista. Iho ei kutia, mutta märkii ja voi olla kipeä. Märkäerite liimaa karvat irtoaviksi klimpeiksi. Loimen alla hautuminen tarjoaa bakteerille hyvät elinolosuhteet. Pesu desinfioivalla shampoolla ja sen jälkeen kuivaus ovat käypiä hoitomuotoja. Autoimuunisairauksien mysteeriAutoimmuunisairaudet ovat tuttuja ihmisiltä. Ne ovat yleistyneet myös hevosilla. Van den Boom ihmettelee monen muun tavoin ilmiötä ja sanoo omana arvelunaan, että hevosilla tavaksi tullut tehokas matolääkitseminen saattaa olla yksi vaikuttava tekijä.”Voi olla, että hevosten elimistö tarvitsee tietyn verran sisäloisia”, hän toteaa. Autoimmuunihäiriössä elimistön omat lymfosyytit iskevät vääriin kohteisiin tai reagoivat liian vahvasti harmittomiin asioihin. Viimeksi mainittuihin luetaan yliherkkyydet ja allergiat.Näitä valitettavasti riittää.Ihon rakkulataudissa pemfigoidissa ja pemphiguksessa ihon tukirakenteet pettävät ja ihon kerrokset irtoavat toisistaan, jolloin tyhjään tilaan kerääntyy nestettä. On syntynyt rakkula. Tilanne alkaa usein päästä tai vuohisrajasta. Hoitoa ei varsinaisesti ole tarjolla. Kortisoni sammuttaa immuunijärjestelmän voimakkuutta. Punahukka eli lupus erythematosus tunnetaan toiselta nimeltään ”suurena matkijana”. se voi iskeä paitsi ihoon erilaisin oirein, myös muualle elimistöön.Leukocytoclastic pastern dermatitis on pieniin suoniin iskevä tulehdus, vaskuliitti, joka iskee erityisesti raskaisiin rotuihin. Se ilmaantuu usein laitumella, aikuisiin hevosiin, usein jaloissa ja valkoisen karvan alueella. Hoito on jälleen kortisoni, mutta myös tulehduskipulääkkeet ja rasvaaminen. Kun ihoon jättää paksun kerroksen vaseliinia, seuraavana päivänä voi toivoa, että ruvet irtoavat sen mukana.Tähän käytetään myös vanhaa ”kuumavesiterapiaa” . Kuumaa vettä, niin kuumaa kuin iho sietää. Toimintamekanismia ei ole tieteellisesti todistettu, mutta teoria perustuu siihen, että kuumuus herättäisi ihon omat korjausmekanismit. Van den Boom toteaa vain, että hoito näyttää usein tehoavan. CLP vaivaa raskaita rotujaProgressiivinen lymfoödeema CPL voi saada dramaattiset mittasuhteet. Se on suomennettu krooniseksi eteneväksi lymfedeemaksi, mikä vihjaa sairauden ikävistä ominaisuuksista.Iho voi olla täynnä punaisia papuloita ja paksuuntunutta ihoa. Tila on parantumaton ja sairauden kulkua pystyy parhaimmillaankin vain hidastamaan. Iho on täynnä punaisia papuloita ja paksuuntunutta ihoa. Tila alkaa usein parin vuoden iässä ja erityisesti raskaat työhevosrodut, mutta myös irlannincobit ovat alttiita sille. Taustalla on ihon elastiini-proteiinin häiriö. Jalkojen turvotus ja sidekudostuminen altistaa ihon haavaumille ja toissijaisille ihon infektioille, kuten sieni- ja bakteeri-infektioille. Sairautta pidetään jossain määrin geneettisenä, mutta hygienia on tärkeä osa hoitoa. Lisäksi ympäristötekijät, ylilihavuus ja liikunnan puute voivat pahentaa sairauden etenemistä. Van den Boom miettii, saatiinko tila joskus aiemmin pysymään kurissa maltillisella ruokinnalla ja jatkuvalla liikunnalla. Hoito on jopa päivittäistä oireiden hoitoa: ja vaatii sitoutuneen hoitajan. . Hyönteisten puremat ovat oma lukunsa. Ilmeisesti jotkut hevoset joko vetävät polttiaisia ja mäkäräisiä puoleensa tai kärsivät erityisen paljon niiden puremista.Polttiaisiin liittyvä kesäihottuma on vanha vaiva. Se tiedettiin jo 1891.Hollannissa asiaa tutkittiin asettamalla kesäihottumainen hevonen keskellä kesäyötä valkoisen kankaan ympäröimään tiiviiseen telttaan. Sitten imuroitiin hyönteiset telttakankaan ulkopuolelta. Kahta eri lajia löytyi: obsoletus ja pulicaris, asialla oli sekä uroksia että naaraita.Hoitona on pitää culicoidekset pois hevosista. Hevonen viedään joko muualle, tai se suojataan hyönteisloimella. Selkään kaadettavista permetiini-hyönteismyrkyistä ei todettu olevan hyötyä. Päin vastoin, ne näyttivät jopa vetävän hyönteisiä puoleensa.Hevosilla on aurinkoihottumia. Ne johtuvat joko auringonvalosta itsessään ja niihin liittyy usein jonkin altistavan kasvin kuten mäkikuisman tai tattarin syöminen tai ne johtuvat maksan toimintahäiriöstä. Hoito on käyttää suojakertoimellista aurinkovoidetta, viedä hevonen pois auringonpaisteesta ja laitumelta, jossa näitä kasveja kasvaa. Kortisoni on avuksi näissäkin. . Sarkoidit ovat yleisin ihokasvain hevosella. Niin yleinen, että Den Boom toteaa ”se on sarkoidi, kunnes toisin todistetaan”. Ne liittyvät jollakin tavalla nautojen papilloomavirukseen ja niitä todennäköisesti levittävät kärpäset ja ne riehaantuvat hiestä. Niitä on eri tyyppisiä: eri tyyppisiä- nodulaarisia ja fibroplastisia, syylämäisiä, okkultteja, malignenttja ja siltä väliltä. Sarkoidi ei ole harmiton vaiva. Hoito on jäädyttämistä ja leikkaamista. Joissakin maissa on käytössä BCG-hoitoa, joka boostaa elimistön omaa immuunitoimintaa.Käytännössä, jos sarkoidi ei ole hevosta haittaavassa paikassa tai verestävä, ei hoitoon yleensä lähdetä, koska hoito on haastavaa ja uusiutumisriski suuri. Koepalan otto sarkoidista voi aktivoida sarkoidia kasvamaan. Sarkoidit itse asiassa harvoin haittaavat hevosta, hoito sen sijaan ei ole harmitonta.Hevosen jalan kehän alueella oleva outo iho-ongelma voi olla nimeltään sarkoidosis, eikä sillä ole sarkoidien kanssa mitään tekemistä. Sairaus aiheuttaa granuloomia eri elimiin, hevosilla se voi vaikuttaa vain yhteen jalkaan.Hoito on jälleen kortisoni. .Vain hevosilla on kimosyöpää. Kimosyöpää osataan nykyään jo pelätä. 80 % kimoista saa sen 15 vuotisikään mennessä.Kimosyöville on tyypillistä, että ne joko kasvavat hitaasti eivätkä lähetä etäpesäkkeitä, tai sitten nopeasti ja lähettävät metastaaseja, tai yhtäkkiä muuttuvat hitaasta nopeaksi ja ärhäköityvät.”Joskus on karmeita tapauksia”, Den Boom kertoo. Eräällä hevosella kasvaimet olivat levinneet aivoihin.

Näppylät ja nyppylät - hevosten ihosairauksien skaala ulottuu harmittomasta erittäin vakavaan

Aiheeseen liittyvää