Varsojen syntyminen on iloinen asia, mutta aina varsan nimeäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Osalle kasvattajista nimen antaminen on todella tärkeää, ja osa suhtautuu siihen kevyemmin. Hevosten nimissä on kaksi pääryhmää: kasvattajanimellä tai ilman. Toinen selkeä jako muodostuu suomenhevosten ja lämminverihevosten nimiin. . Boessa FWB-kouluratsuja kasvattavalla Stella Hagelstamilla on selvä linja.Kasvattaja-etuliite on hänen äitinsä Heidi Hagelstamin antama ja äidin peruja ovat myös hevosten kivimaailmaan liittyvät nimet, jotka annetaan niin, että ensimmäinen kirjain on sama kuin isäoriilla. Heidi Hagelstam oli ammatiltaan gemmologi eli jalokivien asiantuntija, joka tutkii, tunnistaa ja arvioi jalokivien aitoutta, laatua ja arvoa.Hagelstamin tämän hetken ykköshevonen Hagels Prince Nassak (Pin Rock's Black Velvet - Fernet) on saanut nimensä historiallisesta timantista Nassakista ja isästään PIn Rock's Black Velvetistä. Nassak on 43 karaatin painoinen sinertävä kivi, joka päätyi1500-luvulla temppeliin Intiassa. Sen uskottiin olevan Shiva-jumalan silmä, ja sitä pidettiin Shivalingassa satoja vuosia aina siihen asti, kunnes päätyi brittien haltuun 1800-luvulla.Timantti kulkeutui brittiläisen aateliston käsiin ja myöhemmin Westminsterin markiisin Robert Grosvenorin omistukseen ja oli suvulla pitkään. Tällä hetkellä Nassakin arvellaan olevan yksityisomistuksessa Libanonissa. Vastaanvanlainen tarina löytyy kaikista muistakin Hagels-hevosten nimistä. Aina ei ole tarjolla timanttia, mutta jokin kivilaatu löytyy varmasti, vaikkapa alabasteri, alexandriitti, danburiitti tai dolomiitti. Tai bianco chiaro, joka viittaa tietynvärisiin marmoreihin tai kivilaattoihin. Prince Nassakin emä Hagels Fancy Sancy viittaa kellertävään Sancy-timanttiin, joka niin ikään on yli 500 vuotta sitten Intiassa hiottu ja nykyään Louvren museossa Pariisissa. Tietenkin Hagelstamien kasvateissa on myös Tiffany, Etelä-Afrikasta 1800-luvulla löytynyt poikkeuksellisen suuri keltainen timantti, jota säilytetään Tiffany's-myymälässä New Yorkissa. Keuruulla suomenhevosia kasvattava Anita Viitanen ei ole päätynyt kasvattajanimeen, vaan käyttää lyhyttä ja ytimekästä vanhaa tapaa nimetä hevonen."Ravureilla me käytetään vanhanaikaisia ihmisten nimiä tai muuten entisaikaan liittyviä juttuja", hän aloittaa. Viitanen tunnetaan erikoisenvärisistä hevosista ja jos sellainen sattuu syntymään, asia näkyy nimessä. Valkeakuulas on väriltään tietysti voikko ja Taikaliila on päistärikkö, jolloin sen suvussa vääjäämättä on 1960-luvulla juossut ravitamma Taika. Taika viittaa "taikuuteen" siinä, miten väri vuodenajoittain päistäriköillä vaihtelee. Hän kertoo, että jos hyvä nimi putkahtaa mieleen vaikkapa autoa ajaessa, se on merkittävä heti muistiin. Tänä vuonna on syntynyt kolme ratsu- ja kolme ravivarsaa."Nimet ovat vielä prosessissa."Viitanen sanoo keksivänsä nimen verrattain myöhään. "Se vaan yhtäkkiä tulee sieltä, kun sitä varsaa käsitellään ja katsellaan."Tämä vuosi on ollut harvinainen, sillä yhtään värivarsaa ei Keuruulle ole syntynyt."Pelkkää rautiasta ja ruunikkoa!"Viitanen muistuttaa, että väri on vain yksi ominaisuus, joskin näkyvä sellainen."Minä haluaisin kasvattaa vain hienoja urheiluhevosia sekä ravi- että ratsupuolelle. Arvostan suomenhevosissakin jaloa tyyppiä.". Saarijärvellä Rähälän hevostilaa pitävä Saara Mäkinen kasvattaa sekä suomenhevosia että lämminverisiä, ja hän on tällä hetkellä yksi Suomen suurimpia kasvattajia varsojen ikäluokkien kokoa ajatellen. Kasvatteja on jo toista sataa, ja Mäkinen onkin saanut keksiä nimen, jos toisenkin. Kasvattajanimeä Mäkisellä ei kuitenkaan ole.”Minulla ei ole kasvattajanimeä sen takia, etteivät nimet olisi tylsiä. Olisi siinä tosin ideaa, että kaikki tunnistaisivat kasvattajan jo pelkän nimen perusteella. Kun kasvattajanimeä ei ole, niin ihanteellisinta olisi, että kasvatit erottuisivat joukosta sillä ajatuksella, että niillä olisi ainakin hyviä nimiä”, Mäkinen aloittaa.Varsan nimeäminen on Mäkiselle hyvin tärkeää, ja hänellä on paljon perusteita sille, miten varsalle annetaan nimi. Hän haluaa olla myös tyytyväinen antamaansa nimeen.”Minulla on pitkä lista nimiä varsoille, joita minä aina öisin mietin. Yleensä öisin keksiikin parhaat ehdotukset. Nimiehdotukset pitää heti laittaa ylös listaan, tai sitten jopa mennä katsomaan suoraan Hepasta, onko nimi jo käytössä, jotta ne eivät pääse unohtumaan”, Mäkinen nauraa..Varsan pitää Mäkisen mukaan olla nimensä näköinen. Yleensä hänellä kuitenkin on jo jonkinlainen ajatus ennen varsan syntymääkin, mikä varsan nimi voisi olla.”Jos esimerkiksi Bonna tekee tumman orivarsan, minulla on jo sille nimi lähestulkoon valmiina. Sen takia nimeen vaikuttaa myös suku, ja minkä näköisen varsan oletan sieltä syntyvän. Sitten vertaan nimeä varsaan, onko varsa nyt juuri tämän nimen näköinen. Jos se ei ole, niin sitten pitää ottaa käyttöön suunnitelma b.”Mäkinen kertoo, että aika usein varsan nimeämiseen voi liittyä myös jokin juuri syntymään liittyvä juttukin tai minkä näköinen tai luonteinen varsa on heti synnyttyään.”Esimerkiksi Ikiliikkuja sai nimensä siitä, kun se syntyi illalla ja meni karsinaa ympäri aamuun asti ennen kuin meni ensimmäisen kerran pitkälleen. Ihme ja Elämä taas olivat sellaisia, jotka yrittivät kaikin keinoin kuolla, mutta sitten jäivätkin henkiin, ja niiden nimet liittyvät siihen. Backflip syntyi taas takaperin”, Mäkinen luettelee..”Joillakin nimeen voi liittyä myös ajankohta niin kuin Heliumilla, joka syntyi vappuna. Minulla ei ole varsomisissa ollut mitään Euroviisuyötä, mutta nimeen voi liittyä myös jokin ajankohtainen biisi, joka soi paljon radiossa. Tällainen on vaikka Bara bada bastun mukaan inspiraationsa saanut Löyly, joka sopi hyvin myös sen puolesta, kun isä on Liising ja emä I.P. Liekki.”Nimi voi liittyä muutenkin vanhempien nimeen ja mahdollisesti myös johonkin teemaan.”Esimerkiksi I.P. Novellin varsat ovat Draama ja Haiku, ja Nutukkaan varsojen nimet ovat loppuneet kaikki S-kirjaimeen. Joillakin voi siis olla vähän tammakohtainen juttu varsojen nimissä. Tässä voi kuitenkin tulla aina poikkeuksiakin, ja siihen vaikuttaa aina vähän omat sen hetkiset fiiliksetkin”, Mäkinen kertoo.”Saman ikäluokan välillä yhteyksiä ei hirveästi ole ollut, vaikka yhteen ikäluokkaan tulikin Hitsi, Rälläkkä ja Jyrä. Silloin näissä kolmessa oli työkaluteema.”.Mielestäni on parempi, kun nimi on lyhyt ja ytimekäs, ja että nimi kuulostaisi hyvältä selostuksessa.Saara Mäkinen.Lähtökohtaisesti Saara Mäkinen nimeää suomenhevoset ja lämminveriset samojen periaatteiden mukaan.”Mielestäni on parempi, kun nimi on lyhyt ja ytimekäs, ja että nimi kuulostaisi hyvältä selostuksessa. Kuitenkin englannin kielellä tulee ehkä helpommin pidempiä nimiä ja niissä voi olla kolmekin osaa, kuten esimerkiksi Hasta La Vista ja What The Hell. Suomenhevoselle en ehkä laittaisi kolmeosaista nimeä”, Mäkinen toteaa.”Nimen pitää olla myös positiivinen ja sen pitää kuulostaa voittajan nimeltä. Minä en ole käyttänyt varsojen nimissä kovinkaan paljon erisnimiä. Luulen, että niitä tulisi ehkä helpommin annettua, jos olisi myös jokin kasvattajanimi. Suomenhevoselle voisin jonkun hauskan erisnimen antaakin nimeksi.”Mäkinen myöntää, että hevosen nimellä on hänelle yllättävän paljon väliä.”Voisi melkein sanoa, että minulla on jäänyt hevonen ostamatta nimen perusteella, vaikka ehkä siinä nyt oli jotain muutakin silloin. Kuitenkin, jos ostan varsan, jonka on tarkoitus ensin olla kilpahevonen ja sen jälkeen siirtyä siitokseen, niin ärsyttäisi ostaa oudon niminen hevonen. Tosin sillä on vielä enemmän väliä, minkä nimen itse olen hevoselle antanut”, Mäkinen kuvailee.”Yksi mieleen painunut nimi on ollut Lennon John, joka oli mielestäni tosi hyvä. Omista kasvateista erityisen tyytyväinen olen ollut lämminverisistä So Long Suckers ja suomenhevosista Lämpönen -nimiin.”Mäkinen vitsailee, että hyvän nimen perusteena on myös, että siitä pitää tarvittaessa saada hyvät iskulauseet aikaiseksi.”Moni on kysynyt Henkisen nimen tarinaa, mutta ei siinä ole oikeastaan mitään sen kummempaa. Kun emä on Ypäjä Ilmestyvä, niin Henkinen kuulosti vain hyvältä. Se on käynyt hyvin myös selostajien suuhun, ja mielestäni on hauskaa, jos selostaja saa nimestä tehtyä jonkun pienen sanaleikin tai väännettyä vitsiä.”.Ravitalli Suuronen tunnetaan myös sekä suomenhevos- että lämminverikasvatuksestaan, ja heilläkin on syntynyt satakunta varsaa. Heidän suomenhevosillaan ei ole kasvattajanimiä, mutta lämminveriset tunnetaan Luca-päätteestä.”Aloimme kasvattamaan suomenhevosia niin aikaisin, ettei siihen aikaan ollut ajatusta siitä, että voisi olla jokin kasvattajanimi. Se ei ollut muotia siihen aikaan. Kun varsoille ei heti ollut kasvattajanimeä, niin päädyimme siihen, ettei sitä tule myöskään jälkeenpäin”, Marjo Kaipainen kertoo.”Luca nimi tuli taas ihan puolivahingossa, ja Roberto Luca on meidän ensimmäinen lämminverikasvattimme. Sen isä oli Roberto Tilly, ja ajattelin, että varsa voisi olla Roberto, mutta siihen tarvittiin vielä muutakin. Yhtenä wpäivänä kuuntelin radiota, ja siellä laulettiin ’My name is Luka’. Sen myötä hevosesta tuli Roberto Luca, ja Luca jäi siitä sitten seuraavillekin varsoille.”Kaipainen kertoo, että he tykkäävät siitä, että hevosilla on lyhyt nimi. Silloin hevosta on helppo kutsua myös samalla nimellä, eikä niille tarvitse keksiä erikseen lempinimiä.”Meillä on ollut aiemmin esimerkiksi Marin Merkki ja Marin Muru, mutta emme kuitenkaan tykänneet kaksiosaisista nimistä. Olemme pyrkineet siihen, että nimet olisivatkin lyhyitä ja ytimekkäitä. Lähtökohtaisesti meillä onkin se ajatus, että suomenhevosten nimet pitää olla yksiosaisia. Sitten on tullut Arvo ja näitä vastaavia”, Kaipainen kuvailee.”Kun Arvoa tultiin tunnistamaan ja laittamaan sirua, niin varsalta puuttui vielä nimi. Tunnistaja sanoi, että tälle pitää keksiä nimi, ja minä vastasin hänelle, että sen nimi on Arvo. Nimi tuli sillä samalla sekunnilla, eikä sitä oltu mietitty valmiiksi. Siitä tuli hyvä nimi.”.Kaipainen kertoo, että he koittavat keksiä varsoille heidän mielestään hyviä nimiä, jotka olisivat saman tyylisiä emän tai isän nimen kanssa.”Arvon emä on Ariitta, niin nimi varmaan kumpusi sieltä. Sitten esimerkiksi Taranellan varsoista Taraori, Tara ja Tare viittaavat siihen itseensä, ja Vixela, Voitotar ja Jore puolestaan viittaavat isäoriin”, Kaipainen luettelee.”Salamatar on tässä vähän poikkeus, koska varsojen nimet eivät ole aina ihan lyhyitä, eivätkä myöskään viittaa vanhempiin. Salamatar on meidän Rosan lempihevonen, ja hän on halunnut antaa nimiä, jotka ovat sääilmiöitä. Salamattaren varsoja ovatkin esimerkiksi Virga, Polaria ja nyt viimeisimpänä Tropiikki.”Kaipaisen mukaan heidän varsojen nimillä ei ole yhteyksiä ikäluokan välillä, eikä esimerkiksi mitään tiettyä alkukirjainta.”Nimet tulevat aina ihan hatusta. Poikkeuksena tästä oikeastaan ovat Jockas Rita ja Jockas Carmen, jotka olivat samaa ikäluokkaa. Nyt on ollut hienoa seurata Ritaa myös sen takia, että Juvan (ruotsiksi Jockas) nimi näkyy sen tekemisessä niin vahvasti. Siitä ollaan tosi ylpeitä täällä.”Mieleenpainunein nimi Kaipaisen mukaan on vähän yllättäen kaksioisainen.”Mielestäni yksi parhaimpia nimiä on Säkenöi Voimaa. Se kuvasti vielä hirmu hyvin sitä hevosta. Se on erikoinen nimi, mutta sen takia se onkin niin hyvä, ja se on jäänyt hyvin mieleen”, Kaipainen kertoo.”Minusta on myös hirmu hauskaa, kun meillä on tallissa Riemurepee, ja sen sisarukset ovat Varmanpäälle ja Mututuntuma. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle. Jos nimen taustalla on jokin tarina, niin se tekee nimestä usein vielä hauskan ja ihan eri lailla merkityksellisen.”.Nimi sääntöjen mukaanKasvattaja vastaa aina varsan nimeämisestä.Suomenhevosille ja lämminverisille ravihevosille on omat nimeämissäännöt, jotka eroavat ratsujen ja ponien säännöistä. Suomen Hippoksen kasvatuksen ja omistamisen osastopäällikkö Tea Niemi kertoo, että suurimmat erot näissä nimeämissäännöissä ovat merkkimäärissä.”Suomenhevosilla ja lämminverisillä saa nimessä olla enintään 18 merkkiä, kun taas ratsuilla ja poneilla määrä on enintään 28 merkkiä. Suomenhevosilla ja lämminverisillä ravihevosilla merkkimäärää on rajattu, jotta huomioidaan nimen sopivuus käsiohjelmaan, tv-lähetyksiin sekä noudatetaan kansainvälisiä linjauksia. Nimen tulee olla vähintään kolme merkkiä pitkä. Merkkimäärät muuten ovat jo pitkään vakiintunut käytäntö”, Niemi kertoo..Nimen tulee olla vähintään kolme merkkiä pitkä.Suomen Hippoksen kasvatuksen ja omistamisen osastopäällikkö Tea Niemi.Yleisin syy nimen hylkäämiseen on Niemen mukaan se, että nimi on jo käytössä tai se ei ole nimisäännön mukainen. ”Jos nimi voidaan tulkita loukkaavaksi, siinä vaiheessa joudumme aina katsomaan tilannetta tapauskohtaisesti. Pyrimme kuitenkin siihen, että nimeämissäännöistä ei poikettaisi, ja samat säännöt pätevät kaikille. Etenkin suomenhevosten kohdalla haluamme kunnioittaa historiaa ja pitää rodun nimeämisen perinnettä yllä, minkä takia nimen täytyy esimerkiksi olla suomea tai ruotsia”, Niemi toteaa.”Jos nimi on jo käytössä ja olemassa rekisterissä, niin se voidaan ottaa taas käyttöön, jos nimen kantajan kuolemasta on kulunut aikaa vähintään 30 vuotta. Jos kuolinaikaa ei ole, niin silloin syntymästä pitää olla kulunut vähintään 40 vuotta. Poikkeuksena tähän on jalostuksessa ja kilpailutoiminnassa erityisen menestyksekkäät hevoset, joiden nimiä ei anneta uudelleen käyttöön.”Hevosen nimen saa tarvittaessa vaihtaa, mutta Niemen mukaan siihen täytyy olla erityisen painava syy. Nimenvaihto edellyttää aina myös kasvattajan suostumusta.”Kun varsan rekisteröinti on vielä kesken, nimen vaihtaminen on mahdollista. Jos rekisteröinti on puolestaan jo valmis, niin joissain tapauksissa nimeä on muutettu senkin jälkeen. Se edellyttää, että hevosella ei ole kilpailu- tai näyttelyhistoriaa tai mitään muutakaan historiaa, jossa vaarana on se, että hevonen sekoittuisi johonkin toiseen. Nimeä voidaan vaihtaa, jos painava syy pystytään osoittamaan”, Niemi kertoo.
