Hiekasta tulee ongelma jos hevonen syö sitä eikä suoli poista samaa tahtia – Mikä saa hevosen syömään hiekkaa?

Hiekkakertymien muodostuminen hevosen suoleen vaatii kahta asiaa: ensin hevosen täytyy syödä maa-ainesta, ja sen jälkeen suoli ei poista sitä..”Pelkästään hiekan syöminen ei ole vielä ongelma. On paljon hevosia, jotka jossain määrin syövät hiekkaa. Ongelma muodostuu siinä kohtaa, kun suoli ei poista sitä samaa tahtia, ja hiekka pääsee kertymään suoleen. Sitä ei pystytä oikein varmaksi sanomaan, miksi osalla hevosista hiekka pakkautuu suoleen, ja mistä se johtuu”, Helsingin Yliopistollisen hevossairaalan eläinlääkäri Kati Niinistö miettii..Normaalitilanteessa suolen pitäisi liikuttaa tavaraa koko ajan elimistössä eteenpäin. Niinistön mukaan ei voida olla varmoja, missä järjestyksessä hiekan kertyminen suoleen aiheutuu..”Joko elimistöön kertyy vähän hiekkaa, ja se rupeaa painamaan suolessa ja sen seurauksena hiekkaa alkaa kertyä lisää. Tai sitten suolessa on siinä vaiheessa jotakin vikaa, eikä tavara liiku normaalisti, ja hiekka alkaa kertymään sen takia. Varmasti kyseessä on myös yksilöt ja niiden eroavaisuudet”, Niinistö pohtii..”Liikunnalla on suora yhteys suolen toimintaan. Ainakin se tiedetään hyvin selvästi, että jos hevonen jätetään karsinalepoon, se vähentää myös suolen liikettä. Ehkä se on niin, että enemmän liikkuvilla hevosilla myös suoli liikkuu enemmän.”.HiekansyöntiHiekkakertymä muodostuu yleensä paksusuoleen vatsaontelon ala-etuosaan. Hiekansyönnin syyt eivät ole tarkalleen tiedossa, mutta sen seuraukset voivat olla vakavat.Tehokkain tapa enneltaehkäistä hiekansyöntiä on estää hevosen pääsy syömään maata.Mikäli hevosella on todettu hiekkakertymä aiemmin, olisi suotavaa röntgenkuvata hevosen vatsaontelo säännöllisesti..Kati Niinistö muistuttaa, että kaikki hevoset eivät syö hiekkaa. Ongelma keskittyy ahneisiin rotuihin, kuten esimerkiksi suomenhevoseen, islanninhevoseen ja poneihin. Erikoisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että ravihevosilla ei ähkyjen yhteydessä juuri koskaan löydy hiekkaa, ja ratsuilla hiekansyöntiä esiintyy enemmän. Myös suomenhevosravureilla hiekkaa esiintyy vähemmän kuin muussa käytössä olevilla suomenhevosilla..”Samalla lailla kaikki hevoset ovat kuitenkin ulkona. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä saa hevosen syömään hiekkaa. Nykyään myös ihmiset ovat paljon valveutuneempia asian suhteen, eikä hevosille yleensä esimerkiksi syötetä heiniä suoraan maasta. Jos hevoset syövät kaiken ruuan maasta, menee siinä heinän mukana samalla yleensä aina myös hiekkaa”, Niinistö kertoo..”On myös sellaisia hevosia, jotka kaivavat varta vasten kuopan hiekan syömistä varten. En osaa sanoa, etsivätkö ne silloin jotain tiettyä makua vai onko hevosella sellainen tunne, että se tarvitsisi jotakin.”.Hevonen syö yleisimmin hiekkaa keväällä ja syksyllä, kun ei ole laidunkausi eikä maassa ole lunta ja jäätä. Niinistön mukaan tänä talvena hiekkakertymiä oli enemmän, kun luntakin oli vähemmän..”Hiekansyönti on usein vuodenaikaan ja alueeseen sidottua, ja esimerkiksi Keski-Euroopassa sitä esiintyy enemmän talvisin. Mielestäni hiekansyönti on kuitenkin enemmän rotupainoitteista, ja ahneilla roduilla sitä esiintyy huomattavasti enemmän”, Niinistö pohtii..Tyypillisiä oireita hiekkakertymästä voivat olla ripuli ja vesi ulosteen seassa, suorituskyvyn ongelmat sekä ähky ja ummetukset..”Suomenhevosille tyypillistä on kuitenkin se, ettei mitään oireita ilmene ennen kuin hiekkakertymä on jo tosi iso. Toinen rotu, joka ei välttämättä näytä kipuaan ulospäin, on islanninhevonen”, Niinistö kertoo..Hän painottaa, että tärkein, mutta samalla kaikista hankalin hoito hiekansyönnin ehkäisemiseksi on hiekkatarhaamisen lopettaminen. Hiekkakertymän saa yleensä pois klinikalla, mutta jos hevonen palaa samaan tarhaan, tilanne on äkkiä uudestaan samanlainen. .Hiekkakertymän poistoon vaikuttaa hiekan määrä..”Hiekkakertymää lähdetään poistamaan käytännössä laksatiivien avulla, ja siinä käytetään psylliumia ja magnesiumsulfaattia. Psylliumia voi antaa ruuan seassa, tai klinikalla sitä voidaan letkuttaa hevosen mahaan suoraan nenänieluletkulla yhdessä magnesiumsulfaatin kanssa. Vaikka psyllium vetää itseensä vettä, magnesiumsulfaatti kerää sitä vieläkin enemmän, jolloin ajatuksena on, että se hajottaisi hiekkakertymää vieläkin enemmän”, Niinistö kertoo..”Jos hiekkakertymä ei ole aivan valtavan iso, se lähtee pois useimmiten noin neljässä päivässä, tai ainakin se saadaan jo aika paljon pienemmäksi. Psylliumia syöttäessä aika on paljon pidempi. Noin viikon kuurilla hiekkakertymän poisto pääsee vasta alkuun. Osa syöttää hevosilleen myös chiansiemeniä, jos hevonen ei syö psylliumia, mutta siitä ei ole niin paljoa tieteellistä tutkimusta olemassa.”.Jos hevosta ei ole mahdollista saada pois hiekkatarhasta, on seuraava vaihtoehto kuonokoppa. Tosin myös kuonokopassa on omat hankaluutensa, eikä se käy kaikille hevosille..”Aika moni hevonen osaa kaivaa maata kovan kuonokopan kanssa, ja käyttää sitä kuin lapiota. Ne voivat kauhaista ensin kopalla hiekkaa, jota ne sitten syövät suoraan kuonokopasta. Lisäksi jos hevonen on pitkiä aikoja tarhassa, eivät ne pysty syömään mitään ruokaa kuonokopan kanssa”, Niinistö toteaa..”Osalla hevosista käytössä voi olla kaksi kuonokoppaa, joista toinen on kova kuonokoppa ja toinen siihen päälle tuleva ristikkokuonokoppa. Yhdistelmä tuntuu toimivan varsinkin, jos hevosella ei ole kovin pitkä tarhausaika. Jos taas hevosen tarhausaika on pitkä, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se, että tarha ei saa olla hiekkapohjainen.”.Niinistön mukaan hiekkakertymä on kaikista helpoin todeta röntgenkuvalla, ja sitä myös käytetään diagnosoinnissa eniten. Röntgenkuvasta saa myös konkreettisen käsityksen siitä, kuinka paljon hiekkaa hevosessa on. Joskus hiekkaa voi olla myös ulosteessa niin paljon, että se on siitä paljain silmin havaittavissa. Ulosteessa oleva hiekka ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon hiekkaa on hevosessa sisällä. Ultraäänellä taas puolestaan seurataan hiekkakertymien poistumista..”Jos hevosella on iso hiekkakertymä, mutta sillä ei ole ähkyä ja suoli toimii, hiekkakertymän voi kuulla myös stetoskoopilla mahan pohjasta. Hiekkakertymä kuulostaa siltä kuin aallot löisivät meren rantaan. Ähkyssä olevalta hevoselta ei pysty kuulemaan ääniä, mutta silloin kun suoli liikkuu normaalisti, sitä voi yrittää kuunnella”, Niinistö toteaa..Hiekansyönnin ei ajatella olevan ongelma laidunkauden aikana. Laitumella on maa-ainesta saatavilla, mutta silloin tarjolla on myös parempaa syötävää, ja yleensä tuore ruoho voittaa hiekan..”Voi olla, että hevoset syövät hiekkaa myös laitumella, mutta tuore ruoho muuttaa ehkä myös suolen motiliteettia. Joskus on ollut sellaisia hiekkakertymiä, joita me emme ole saaneet letkuttamalla liikkeelle, mutta kun hevonen on kuvattu laitumellaolon jälkeen, hiekkaa ei olekaan enää ollut. Ei voida sanoa, etteikö hevonen söisi maata laitumella, mutta voi olla, että suoli liikkuu myös enemmän. Muutenkin hevosille on kesäisin ehkä enemmän liikuntaa tarjolla”, Niinistö kertoo..Hiekkakertymistä ei voida tietää, kuinka kauan ne ovat olleet hevosen suolistossa. On kuitenkin olemassa myös hevosia, jotka on hoidettu ja todettu hiekkakertymästä tyhjäksi klinikalla, ja sitten ne tulevat uudestaan klinikalle kahden tai kolmen viikon päästä saman asian takia. .”Hiekka voi kertyä elimistöön tosi nopeastikin viikossa tai kahdessa, jos hevonen on ihan patologinen hiekansyöjä. Yleensä kuitenkin oletetaan, että hiekan kertymisessä kestäisi edes vähän kauemmin. Hiekka voi kertyä hevosen elimistöön myös tavallaan vahingossa, ja harva hevonen kuitenkaan syö ihan suoraan maata”, Niinistö toteaa..Todennäköisesti suolen liike periytyy jollakin asteella emältä varsalle, mutta Niinistö arvioi, että kukaan ei ole tutkinut asiaa. Lisäksi emän ominaisuudet ovat vain puolet varsan ominaisuuksista, kun toinen puoli tulee isäorilta..”On mahdollista, että varsa perii tällaiset asiat, mutta varsa oppii myös hirveästi tapoja emältään. Jos emä syö hiekkaa, varsaa ja emää tulisi pitää laitumella tai muualla, jossa varsa ei pystyisi oppimaan emältään hiekansyömistä. Jos varsa kuitenkin syö hiekkaa, voidaan miettiä, onko se varsalla perittyä vai opittua”, Niinistö haastaa..”Nuorimmat varsat, jotka meillä on olleet tutkittavana hiekkakertymän takia, ovat olleet kolmen viikon ikäisiä. Vaikka kyseessä on pikkuvarsa, ei pidä tuudittautua siihen, etteikö myös se voisi syödä hiekkaa. Varsat kuitenkin yleensä ainakin kokeilevat eri asioita.”.Tapa, vahinko vai nautinto?Usein ajatellaan, että hiekansyönnin taustalla on puutos, kipu tai stressi, mutta isossa kuvassa ne eivät välttämättä ole syynä.Hiekansyönnin ajatellaan usein johtuvan jonkin ravintoaineen puutoksesta, mutta Kati Niinistön mukaan kyse kuitenkin harvemmin on siitä.”Emme voi täysin poissulkea mahdollisuutta, etteikö yksittäisellä yksilöllä kyse voisi olla nimenomaan puutoksesta, mutta isossa kuvassa hiekansyönti ei ole seurausta ravintoainepuutoksesta”, Niinistö sanoo. ”Joillakin eläimillä on sisäsyntyisenä ominaisuus, jonka avulla ne lähtevät etsimään ja syömään jotakin, mikä niiltä puuttuu. Kuitenkin jos hevosella esimerkiksi olisi kalkinpuutos, ei se lähde etsimään kalkkipitoisia asioita”, Niinistö vertaa.Hiekansyöntiin voi vaikuttaa moni asia.”Osalla hevosista hiekansyönti voi olla puhtaasti opittu tapa. Osalla hiekka voi olla kertynyt vahingossa, kuten esimerkiksi silloin, kun hevonen on huonommalla laitumella ja se syö ruohon juuria myöten. Ja sitten on myös se osa hevosia, jotka vain välttämättä haluavat syödä maata”, Niinistö luettelee.”Olemme pohtineet myös, onko hiekansyönnillä yhteyttä johonkin kiputilaan. Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin, onko mahahaavalla ja hiekansyönnillä yhteyttä, mutta mahahaavahevosilla oli vähemmän hiekkaa tai ei ollenkaan verrattuna niihin hevosiin, joilla ei ollut mahahaavaa”, Niinistö kertoo. ”Hiekansyönnin syyt ovat edelleen spekulaatioita, ja eri hevosilla on todennäköisesti eri syyt syödä hiekkaa. Epätietoon vähän kuitenkin jää, mikä syy milläkin hevosella on syödä hiekkaa.”.Varsinkin pihatoissa on varmistettava, että siellä on ruokapaikkoja riittävästi, ja myös lauman alimmat pääsevät syömään kunnolla.Kati Niinistö.Kukaan ei myöskään tiedä varmasti, aiheuttaako stressi hiekansyöntiä.”Voisi kuvitella, että hiekansyönnistä voisi jollekin tulla stressin takia sijaistoiminto, mutta siitä ei ole olemassa suoraa tutkimusta, että näin tapahtuu. Myös kipu kuuluu samaan kastiin. Joskus hevosilla näkee sitä, että ne purkavat huonoa oloa tekemällä jotakin. Jos niillä ei ole muuta tekemistä, silloin ne voivat kaivaa maata ja syödä hiekkaa”, Niinistö kertoo.Niinistön mukaan ei ole pystytty todistamaan, vaikuttavatko jotkin asiat suoraan hiekansyöntiin. Kuitenkin esimerkiksi laumadynamiikassa arvojärjestyksessä alimmaisena oleminen tuntuu liittyvän hiekkakertymiin.”Esimerkiksi vääränlaiset tarhakaverit voivat altistaa hiekansyönnille, sillä laumassa alimmaisena oleva voi joutua syömään aina ruokapaikan reunoilta tai laitumella mahdollisesti huonointa ruohoa. Johtajuus on hiekansyönniltä suojeleva asia, ja lauman alimmaisena oleminen puolestaan altistaa sille. Laumassa olevat kivat kaverit ovat senkin takia tärkeä asia. Varsinkin pihatoissa on varmistettava, että ruokapaikkoja on riittävästi, ja myös lauman alimmat pääsevät syömään kunnolla.”

Hiekasta tulee ongelma jos hevonen syö sitä eikä suoli poista samaa tahtia – Mikä saa hevosen syömään hiekkaa?

Aiheeseen liittyvää