Kari Vepsä kysyi yleisöltään: ”Kumpi meidän täytyy saavuttaa ensin hevosen kanssa, kunnioitus vai luottamus?”

Sunnuntaina 9. elokuuta Saarijärvellä Jouko Tarvaisen tallilla järjestettiin Kari Vepsän hevosenkoulutusnäytös. Yleisöä oli paikalla lähes parisataa.Tapahtuman alussa Vepsä päästi pyöröaitaukseen irti kaksivuotiaan lämminveritamma Maisan, joka juoksenteli aitausta ympäri ja ihmetteli ympärille kerääntyneitä ihmisiä.”Hevonen on pakenijaeläin, ja se miettii, miten täältä pääsee pois, kun se ei haluaisi olla täällä. Tavoitteena onkin, että Maisan ajatukset löytäisivät rauhan tässä tilanteessa. Hevosen pitäisi oppia löytämään rauha siitä ihmisestä, kuka sen kanssa on ja toimii”, Vepsä aloittaa.Maisan juostessa tarhassa Vepsä kertoo, että hevonen on luotu liikkumaan. Hän painottaakin sitä, että hevonen saisi olla hevonen, ja liikkua riittävästi.”Hevonen on urheilija, ja liike on kaikille lihaksille ja nivelille tosi tärkeää. Hevosen pitää olla elastinen ja taipuisa. Hevonen on aina kuitenkin toispuoleinen, ja molemmat puolet täytyy aina työstää. Se on vähän sama asia kuin ihmisellä vasen- tai oikeakätisyys, eivätkä puolet toimi samalla tavalla”, Vepsä kuvailee..Kari VepsäKari Vepsä on pitkän linjan hevosenkouluttaja.Hevosen kouluttaminen on Vepsälle aihe, mihin hän ei koskaan kyllästy.Hevosten koulutukseen käytettävän pyöröaitauksen halkaisijan koon tulisi olla 13–18 metriä.Koulutuksessa hevonen voi olla pyöröaitauksessa irti tai köydessä kiinni riippuen hevosesta ja siitä, mitä sille on tarkoitus kouluttaa.Koulutuksessa Vepsä suosii käytettäväksi naruriimua..Hevosella on myös todella hyvä muisti. Se muistaa, miten ihminen on käyttäytynyt tietyissä tilanteissa. Sen takia ihmisen ja hevosen välinen yhteys on tärkeää.”Kumpi meidän täytyy saavuttaa ensin hevosen kanssa, kunnioitus vai luottamus?”, Vepsä kysyi yleisöltä.”Vastaus on kunnioitus. Jos hevonen ei kunnioita minua, saamme aivan yhtä hyvän tuloksen, kuin että lähtisimme kahville koko sakki. Ensimmäinen harjoitus onkin, että saamme hevosen kunnioittamaan.”Jokainen voi hankkia hevosen kunnioituksen, mutta kunnioitusta ei voi siirtää ihmiseltä toiselle.”Jokaisen pitää työstää kunnioitus itse. Se on hyvä muistaa. Kaikki voivat oppia näitä asioita, mutta sitä ei opi kuin harjoittelemalla. Hevonen ei kouluttaudu kerran sormia napsauttamalla, ja se pätee joka asiassa.”.Ihmisen kehonkieli on Vepsän mukaan erittäin tärkeää. Kehonkieli on hevosen oma kieli, mitä se ymmärtää. Sen avulla hevonen oppii parhaiten.”Kun minulle tulee hevonen koulutukseen, monta kertaa pitää kouluttaa myös sitä ihmistä. Perusajatus on, että olkaa hevosten kanssa aina rauhallisesti, älkääkä hosuko. Ihmisen käytös ja toimintatavat näkyvät aina myös hevosessa.”Kouluttaessa Vepsää kiinnostaa erityisesti hevosen jalat, ja hän seuraa niitä koko ajan. Kaikkien askeleiden, joita hevonen ottaa, tulisi olla ihmisestä lähtöisin.”Kyra Kyrklund sanoi joskus aikoinaan, että ’jokainen hevosen askel on ratsastajalle’. Siinä on järkeä. Hevonen ei voi ottaa yhtään askelta ilman lupaa, vaan se voi ottaa niitä silloin, kun minä pyydän sitä. Jalat ovat ainoa tie päästä hevosen ajatusaivoon”, Vepsä kertoo.”En ole koskaan nähnyt yhtäkään tyhmää hevosta, vaan hevonen oppii kaiken aikaa. Hevonen oppii palkitsemisesta, mutta minä en kuitenkaan lähde namupussilinjalle”, Vepsä kuvailee.Hevonen kaipaa rauhaa. Vepsä kertoo, että hän antaa hevoselle rauhan ja pysähtyy, kun hevonen tekee oikein jonkun asian. Näin Vepsä toimii myös Maisan kanssa. ”Kun olette hevosen kanssa, opetelkaa seisomaan yhdellä jalalla, huokaisemaan ja laittamaan kädet alas, sillä se on sitä, mikä viestii hevoselle, ettei tässä ole mitään hätää”, Vepsä kuvailee. ”On monia ihmisiä, joille minun pitää korjata, ettei käsiä tarvitse heiluttaa puhuessa. Raavitaan päätä, jalka vispaa, ollaan hermostuneita. Koko ajan pitää miettiä sitä, mitä meidän kehomme viestii hevoselle. Onko se rauhaa, turvallisuudentunnetta, sitä, mitä haluamme saavuttaa? Silloin saa heti paremman kontaktin hevoseen, kun muistaa tämän asian.”Hevonen kaipaa Vepsän mukaan myös turvaa. ”Laumassa hevonen saa turvaa alfatammalta, johon kaikki hevoset luottavat. Ihmisen ollessa läsnä, ihmisen tulisi olla vastaava alfatamma, johon hevonen turvautuu. Hevonen palvelee johtajuutta, mutta ei alamaisia, minkä takia hevosen johtajuus täytyy ensin saavuttaa”, Vepsä kertoo.”Hevonen on tosi orvossa tilanteessa, jos sillä ei ole rajoja. Kun hevoselle on selvää, mitä se saa tehdä ja mitä ei, hevosen elämä on lähtökohtaisesti paljon helpompaa.”.Hevonen saa valita, mitä se tekee, ja minä odotan, että se löytää oikean valinnan.Kari Vepsä.Koulutustilaisuuden aluksi Maisa juoksi ringissä pää hyvin ylhäällä, mutta pikkuhiljaa se rupesi laskemaan päätään alemmaksi ja rentoutumaan. Siihen Vepsä pyrkikin: kun hevonen laskee päätään, se rupeaa ajattelemaan ja tekemään asioita.”On olemassa kolme aluetta, missä hevosen pää on. Jos pää on punaisella alueella eli hyvin korkealla, silloin hevonen ei keskity eikä kuuntele, ja se on omissa oloissaan lähellä pakoreaktion rajaa. Haluan, että hevonen laskee päätään sään korkeudelle, kun työstän sitä. Silloin olemme oikealla tiellä, ja hevonen rupeaa rentoutumaan. Silloin pääsemme myös stressistä eroon”, Vepsä toteaa.Hevonen oppii Vepsän mukaan sitä nopeammin, mitä enemmän sitä kiitetään oikeasta toiminnasta. ”Kun menette hevosen luo, menkää käsi ojossa kämmenselkä ylöspäin ja sanokaa päivää. Jos kämmen on auki, se antaa väärän kuvan, ja tarkoittaa, että hevoselle vietäisiin jotain evästä. Kun hevosta kiitetään, niin rapsuttakaa kunnolla”, Vepsä kertoo.Koulutuksessa on ideana se, että asia, mitä Vepsä toivoo hevosen tekevän, on sille helppoa. Se puolestaan, mitä Vepsä ei toivo, on hevoselle vaikeampaa.”Hevonen saa valita, mitä se tekee, ja minä odotan, että se löytää oikean valinnan. Kun hevonen tekee oikein, palkitsen sen oikeasta valinnasta. En sinänsä rankaise hevosta, vaan muutan sen elämän hankalammaksi. Hevonen saa itse valita hankalamman ja helpomman elämän väliltä”, Vepsä kuvailee..Yleisö seurasi suurella mielenkiinnolla Vepsän touhuja Maisan kanssa. Katsojat saivat myös esittää kysymyksiä, ja mietinnässä olikin, kuinka kauan hevonen jaksaa keskittyä koulutukseen.”Se riippuu vähän hevosesta. Siihen vaikuttaa se, kuinka paljon hevosella on huonoja kokemuksia, ja miten nopeasti hevosen kanssa päästään tekemään harjoituksia. Jos minulla on kotona koulutuksessa hevonen, voin tehdä sen kanssa harjoituksia aamulla puoli tuntia, päivällä puoli tuntia ja illalla puoli tuntia. Silloin hevosella on aikaa miettiä asioita, ja tauotus toimii myös palkintona”, Vepsä vastasi.Hevonen tulisikin palkita oikeasta toiminnasta usein.”Esimerkiksi jos tehtävänä on, että hevonen ottaa yhden askeleen taaksepäin, niin paine peruuttamiseen loppuu heti, kun hevonen ottaa sen yhden askeleen taaksepäin. Se on yksi palkinto, kun paine lakkaa. Lisäksi kerron äänellä ’hyvä’, joka on toinen palkinto. Kolmas palkinto on se, että minä olen patsas, enkä tee mitään. Hevoselle jää aikaa miettiä, mitä tapahtui.”.Hevosta kouluttaessa rakennetaan Vepsän mukaan aina työkalupakki, jonka työkaluilla hevonen saadaan liikkumaan määrätyllä tavalla. Toinen työkalupakki on korjaustyösarja, jolla saa korjattua käytöstä, jos hevonen tekee ei-toivotulla tavalla. Esimerkiksi peruutustyökalu on äärettömän tärkeä, ja se toimii myös korjaustyökaluna.”Korjaus ei ole sitä, että hevosta esimerkiksi vedetään suusta, vaan se on ihan muu tapa. Paljon kuulee sitä, että puhutaan hevosen olevan kovasuinen, mutta ei sellaista ole olemassa. Ongelma on siinä, että hevosen kaula on jäykkä, eikä se taivu”, Vepsä toteaa.”Muutenkin hevosen kanssa kannattaa tehdä paljon peruutuksia. Peruutuksella voi kehittää hevosen moottoria, ja moottori toimii silloin hyvin, kun on sekä pakki että mennään eteenpäin.”.Jos hevonen ei ymmärrä, mitä siltä halutaan, tai se ei halua tehdä niin, asioihin ei saa Vepsän mukaan jäädä jumiin.”Sellaisissa tilanteissa, kun rupeaa tuntumaan, ettei asia etene, voi välillä tehdä jotakin muuta. Hevonen ei ole kone, että kaikki sujuisi juuri niin kuin suunnittelee. Hevonen menee joka päivä joko huonommaksi tai paremmaksi, joten yritetään pysyä paremmalla puolella. On osattava lukea tilannetta, ja lopetettava tehtävä riittävän ajoissa, jos se ei suju toivotulla tavalla.”Vepsä kannustaa myös puhumaan paljon hevoselle.”Hiljaisuus tekee hevoselle sen tunteen, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin jos hevonen on arka tai ujo, puhuminen voi tuoda sille merkittävästi turvaa, eikä se turvaudu silloin vain omiin ajatuksiinsa.”Arjessa hevonen on usein hyvin orientoitunut rutiineihinsa ja se voidaan esimerkiksi viedä aina samaa reittiä tarhaan.”Varsinkin, jos kyseessä on kilpahevonen, tulisi rutiineja muuttaa ja tehdä asioita välillä eri tavalla ja eri paikoissa. Se on silloin hevoselle aina oppimistilanne. Eihän kilpailupaikatkaan ole samanlaisia. Silloin ne eroavaisuudet eivät ole hevoselle niin suuria, kun se on tottunut monenlaisiin tilanteisiin ja paikkoihin.”.Varsaakin voi kouluttaaPikkuvarsan kanssa toimivat samanlaiset koulutusmetodit kuin aikuisillakin hevosilla.Koulutuksen loppupuolella Kari Vepsä näytti myös vinkkejä pikkuvarsan kanssa toimimiseen ja sen kouluttamiseen.Vepsä korostaa, että varsoille voi tehdä samoja asioita kuin aikuisillekin hevosille. Varsa on samalla tavalla hevonen, se on vain pienikokoisempi.”Varsojen kanssa on hyvä tehdä niin, että rapsuttaa ensiksi emää, jotta se tottuu siihen, että emme ole tekemässä varsalle mitään, ja varsa oppii, ettei ihmistä tarvitse pelätä. Sen jälkeen rapsuttelen paljon varsaa, jotta se tottuu siihen”, Vepsä opastaa.”Varsaa voi ruveta kouluttamaan jo heti ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Koulutus tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. On tyypillinen virhe antaa varsan olla omissa oloissaan emänsä kanssa. Sitten, kun niiden kanssa aletaan touhuamaan jossain vaiheessa myöhemmin, ollaan jo auttamatta myöhässä.”.Varsa on kuin tyhjä taulu, johon kirjoittaa.Kari Vepsä.Pikkuvarsan koulutuksessa Vepsä käyttää aluksi mieluiten kaulanarua ja vasta myöhemmässä vaiheessa riimua.”Riimun voi laittaa ensimmäisinä päivinä varsan päähän, jotta se tottuu siihen. Kun varsaa aletaan kouluttamaan, suosittelen kuitenkin, ettei paine kohdistuisi varsan päähän riimun kautta. Riimuun liittyy myös omat riskinsä, minkä takia minulla on kaulanaru, jonka kanssa varsa oppii myötäämään myös kaulastaan”, Vepsä kertoo.”Kun varsa alkaa toimimaan kaulanarun kanssa, sen jälkeen voi varovaisesti kokeilla samoja asioita riimun kanssa.”Varsan on hyvä oppia pienestä pitäen väistämään ihmistä, eikä puskemaan vastaan.”Varsa on kuin tyhjä taulu, johon kirjoittaa. Se oppii tosi nopeasti, ja sen tulisi oppia kunnioittamaan ihmistä jo pienestä pitäen. Me siirrämme varsan jalkoja eikä toisinpäin. Varsa kokeilee kaikkea, mitä se voi tehdä ja mistä sitä kielletään. Siinä pitää olla napakka, vaikka ääntä ei tarvitsekaan korottaa. Painetta voi koko ajan pienentää, kun varsa reagoi toivotulla tavalla”, Vepsä kuvailee.Vepsän mukaan varsa on hyvä opettaa nostamaan jalkojaan koputustekniikalla. Siinä varsan jalkaa taputetaan rytmikkäästi, ja silloin se tarkoittaa, että jalkaa pitää nostaa.”Tavoitteena on, kun hevonen nostaa jalkansa koputtamalla, niin se laskisi sen lepuutusasentoon. Lähtökohtaisesti hevonen saa laittaa jalan maahan silloin, kun me laskemme sen. Jalka olisi hyvä laskea alas pyöritystekniikalla, jotta varsa oppisi jo pienenä, että jalkaa voidaan nostaa eteenpäin, taaksepäin sekä sivulle”, Vepsä kuvailee.”Jalan nostamisessa on ideana myös se, että varsa oppii seisomaan kolmella jalalla. Tällä tekniikalla koulutetuilla varsoilla ei juurikaan ole kengitysongelmia myöhemmin.”

Kari Vepsä kysyi yleisöltään: ”Kumpi meidän täytyy saavuttaa ensin hevosen kanssa, kunnioitus vai luottamus?”

Aiheeseen liittyvää

Maailmanranking 9/2026: Shane Sweetnam ja Daniel Bluman nostavat sijoituksiaan, Jone Illi pitää yhä suomalaisten kärkeä

Ratsastuksen viikko 41: Kyvyt esiin - ja suomenhevosten laatuarvostelun finaali

Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Uusi korvaushakemus vireille – SRL:n avoimuus hakee linjaansa